Oli huono olo, päätä jomotti ja vapisutti. Vähän väliä herätessäni mietin, mitä tämä nyt on: liekö hermostollista, flunssa, ruokamyrkytys, vaiko seurausta tiistaisesta bussiajeluista ja värjöttelystä pysäkeillä.
Vaikka kävelykilometrejä kertyi tuskin kahtakymmentäkään, niin rinkkaa kannoin monta tuntia.
Pysäkeillä ei ollut penkkejä ja jos sattui olemaan, olivat ne tavattoman paskasia, ei niihin voinut istua saatika rinkkaa laskea.
No, tuo koettelemus oli tiistaina, miten vasta nyt tuntui kuin koko kroppaa olisi jyrätty, pohdin.
Perjantaiaamulla kahvikaan ei maistunut. Siitä tiesin, ettei kaikki ole kunnossa.
Oli mitä oli, sängyn pohjaan minut veti - koko päiväksi - ja kuumehan siitä kehkeytyi.
Onneksi tulin varanneeksi huoneen kahdeksi yöksi, sattui näet olemaan tarjoushinta. Iltapalaksi söin banaanin ja aspiriinia, jotta saisin nukuttua.
Mutta aikamoinen muovikoppero ibiksen huone on. Ties mitä höyryjä ihminen joutuu nukkuessaan hengittämään. Oli pakko pitää yöllä ikkuna auki. Ja ne siivousaineet, niistä vasta höyryjä lähtee.
Yöllä päätin, että jos vain aamulla tokenen, hankin heti halvemman ja paremman majapaikan.
Parane pian!
VastaaPoista