Filosofia innoittaa lukemaan

Aika ja voimat eivät tahdo riittää kaiken sen lukemiseen mitä mieli halajaa. Kaiken laisia kirjoja on tullut haalittua milloin minkäkin mieltymyksen mukaan. Useimpia on vasta nyt aikaa lukea. Niin, luen ja päätän sen jälkeen, luovunko kirjasta vai pidänkö itselläni. Voisin viedä kirppikseen kirjat, joista en pidä.

Janicaud, Dominique 2008/2003. 30 päivää filosofiaa. Suomentanut Tomi Snellman. WSOY, Helsinki. 136 s.

Kirjan kannessa lukee, että Janicaud (1937–2002) on ranskalainen filosofi, joka on kirjoittanut monta arvostettua alansa teosta. Kirja tutustuttaa suuriin ajattelijoihin, kuten Platoniin, Sokratekseen, Descartesiin, Kantiin, Hegeliin ja Nietzscheen.

Kirjan esipuheessa Simon Critchley (2005) kirjoittaa: ”Janicaudin mukaan filosofian peruskysymys on Hamletin ”Ollako vai eikö”. Monet näennäisesti abstraktit filosofiset kysymykset nimittäin palautuvat olemassaoloa koskeviin peruskysymyksiin: Keitä me olemme? Mitä on olemassa? Ne voivat Janicaudin mukaan herättää meissä ihmetystä olemassaolon edessä; sen edessä, että jotain ylipäätään on. Tätä ihmetystä tulee vaalia, sillä se on ehkä filosofiaa aidoimmillaan.”

Huomattavasti vaikeampaa luettavaa kuin Janicaud on Gilles Deleuze, ranskalainen filosofi (1925–1995). Ymmärtääkseni hänen kirjoituksiaan minun on palattava niihin useamman kerran. Ensimmäisen lukukerran jälkeen mieleni on täynnä kysymysmerkkejä.

Deleuze, Gilles 2007. Kriittisiä ja kliinisiä esseitä. Suomentaneet Anna Helle, Merja Hintsa ja Pia Sivenius. Tutkijaliitto, Helsinki. 229 s.

Välipaloina sain luettua huhtikuussa:
Peura, Maria 2012. Antaumuksella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki. 239 s.
ja
Pamuk, Orhan 2012/1998. Nimeni on Punainen. 6. painos. Suomentanut Tuula Kojo. Tammi, Helsinki. 584 s.

Niin, siinä oli neljä luettua kirjaa, mutta taidan pitää kirjat vielä - toistaiseksi - luopuminen on vaikeaa. Toisaalta se voi olla merkki, että luetut merkitsevät minulle jotain.

"Ei oppi ojaan kaada"

Saaristomarkkinoilla oli aamusta alken vilkasta. Lämmin, aurinkoinen sää sai ihmiset liikkeelle. (22.4.2012)

Filosofisen kirjoittamisen kurssi 21. - 22.4.2012, Kirjan talo, Tku

Filosofinen kirjoittaminen ei loppujen lopuksi poikkea kovin paljon esseen kirjoittamisen ohjeistuksesta. Kummassakin kirjoittamisessa käsitellään subjektiivisesti yhtä aihetta tai ongelmaa.

Esseessä voi valita kirjoittajan roolin tai hahmon (subjektin) vapaammin kuin filosofisessa tekstissä. Filosofisessa tekstissä puretaan tai analysoidaan valittua aihetta (ongelmaa, väitettä), omakohtaisesti johonkin filosofiseen aspektiin filosofiin peilaten ja vertaillen. Muitakin lähestymistapoja on. 

Aiheen argumentointi tulee näkyä tekstissä, esimerkiksi oman tai kuullun kokemuksen, konkretian kautta. Väitteeseen ei anneta suoraa vastausta, vaan lukija löytää kirjoittajan kannan tekstin sisällöstä ja voi tehdä omat johtopäätöksensä.

Mainitut seikat edellä ovat vain osa kurssin sisältöä. Oppimista riittää, pitää lukea paljon – ”teksti ajatteluttaa” –  ja harjoitella kirjoittamista ja luetuttaa omia tekstejään. Siinäpä se.

Filosofinen kirjoittaminen

Turku 21.4.2012

Turun saaristomarkkinoilla vielä hiljaista näin aamuvarhaisella

Filosofisen kirjoittamisen kurssi 21.4. – 22.4.2012
Muistiinpanoja:
”Kirjoitan – siis ajattelen”
”Omakohtaisuus – ihmiseloa riittävän yleisesti ilmaisevaa”
”Filosofia on taito ja väline”
”Filosofiaa kirjoitetaan eri yleisölle, eri foorumeille”

David Hume: ”Maun standardista” (Esseitä, s. 91)
Immanuel Kant: ”Vastaus kysymykseen: Mitä valistus on?”
G. W. F Hegel: “Logiikan tiede I”
Sören Kierkegaard: “Toisto”
Bertrand Russel: “Viittaamisesta”, analyyttista filosofiaa
Martin Heidegger: “Mitä kutsutaan ajatteluksi?” (Esitelmiä ja kirjoituksia II, 6-21)
Ludwig Wittgenstein: ”Tractus” (Logico – Philosophicus, 4.112)
Jean-Luc Nancy: “Corpus”

Filosofisen kirjoittamisen tekstilajit

Kevätsäteily voimistuu

Viime päivinä aurinko on ollut jokseenkin kadoksissa. Silti kannattaa valmistautua kevätsäteilyn suojautumiseen ja kerrata lääkärien ohjeet.

Parhaan suojan ultraviolettisäteilyä vastaan antaa peittävä vaatetus, aurinkolasit ja varjossa oleskelu. Mutta heti, kun lämpötila nousee, tekee mieli hellittää vaatetusta ja nauttia auringon ihanasta lämmöstä.

Lääkärien mukaan juuri kevään UVB- ja UVA-säteily on vaarallista, koska iho on talvella ohentunut ja kalpea. Siksi he suosittelevat vähitellen aurinkoon totuttautumista, ja aurinkovoiteet otetaan avuksi, täydentämään suojautumista.

Aurinkovoiteiden suojavaikutus on riippuvainen iholle levitetystä voiteen määrästä (MT 18.4.2012). Parhaan mahdollisen suojan saamiseksi suositellaan siis riittävän paksu kerros.

Itse olen tykästynyt aurinkosuojasuihkeeseen, jonka suojakeroin on 30, sisältää Aloe veraa ja E-vitamiinia ja on kosteuttava, levittyy helposti ja tasaisesti.

Ei muuta kuin tule esiin ihan aurinko!

Mieluinen lukukokemus

Huhtikuu 2012

Siri Hustvedt on yksi suosikkikirjailijoistani. Olin innoissani, kun kirjastossa oli lainattavissa hänen viimeisensä ja suomennettuna kirja ”Kesä ilman miehiä”. Innokkaana ja uteliaana luin kirjan, joka kertoo oikeastaan kaiken ikäisten naisten elämästä, ei vain päähenkilön.

Jouhevasti, suorasukaisen syvästi Hustvedt kuvaa päähenkilön Mian tuntoja, kun aviomies ilmoitti haluavansa pitää paussia avioliitosta. Entä jos Mia olisi ilmoittanut miehelleen pitävänsä taukoa avioliitosta, olisiko tarina ollut toisenlainen?

Mia on herkkä, lähimmäisiään rakastava ja auttava persoona. Hän opettaa, pitää lukupiiriä ja keskustelee eri ikäisten naisten, kuten äitinsä ja tämän ystävättärien kanssa, niin hän on ihailtavan sosiaalinen surustaan huolimatta.

Lukukokemus nostaa ajatukset ikään kuin arjen yläpuolelle antaen samalla paljon pohdittavaa. Haluan lukea kirjan ehdottomasti uudelleen. Suosittelen sinullekin.

Hustvedt, Siri 2011. Kesä ilman miehiä. Suomentanut Kristiina Rikman. Otava, Helsinki.238 s.

Nigulisten museo ja suklaakahvila

Päivän päätavoitteemme Tallinnassa oli nähdä Nigulisten museo. Näkyy taustalla. 1200-luvulla rakennettu kirkko toimii kirkkotaiteen museona. Sen helmiä ovat keskiaikaiset alttaritaulut ja Tallinnan kuuluisin maalaus Bernt Notken Kuolemantanssi. Vaikuttavia teoksia.

Tänne osuimme vahingossa kirkosta poistuessamme.  Pörgu (Rüütli 4) osoittautui mielenkiintoiseksi ja ainoaksi, josta saa Saarenmaan olutta. Olut on suodattamatonta, muistuttaa minusta leffeä, kuitenkin sitä pyöreämpi maultaan. Söimme siellä maukkaat ja edulliset antipastit.

Suklaakahvila Anneli Viik (Pikk 30) oli toinen tavoitteemme nähdä ja kokea.

Vanhassa kaupungissa on mainioita kohteita suklaarakastajille tai suklaan himoitsijoille. Kussakin oma persoonallisuus. Valitsimme Anneli Viik-kahvilan. Se sijaitsee lähellä raatihuonetta. Suosikkini on tummasuklaiset Romeo & Julia, joissa maistuu kaneli.

Maistelimme kahvin ja Vanha Talinn-liköörin kera ihania käsitehtyjä konvehteja, pralineja, nougattia ja tryffeleitä.

Nykyään tiedetään suklaalla olevan, varsinkin tummalla, positiivisia terveysvaikutuksia.

Kohvik Maiasmokk, Pikk 16, Tallinn

Virkistyimme Anneli Viik-kahvilassa niin, että piti poiketa vielä seuraavaankin kahvilaan. Joimme espressot, Vana Tallinnit ja piti vielä maistaa Pühadekook (pääsiäisleivos, onneksi puoliksi).

Vanhaa ja uutta Tallinnassa

Johanneksen vaivaistalo. " Historiallisen vaivaistalon raunioille rakennettu näyttelytila. Vaivaistalo oli toiminnassa vuodesta 1237 aina 1960-luvun lopulle saakka." Maanalaisessa kaivannossa löydettyjä luurankoja nähtävänä lasin alla. Museoon sisälle ei ollut nyt pääsyä restauroinnin takia.

Matkalla Tallinnan Stockmanniin (7.4.2012). Ylinnä viidennessä kerroksessa oli upea kahvila ja sieltä hieno näköala kaupungin ylle.

Terveisiä Tallinnasta...

 Matkalla Tallinnaan, ennen autolautalle (m/s Superstar) menoa, poikkesimme pieneen italialaiseen ruokapaikkaan Helsingin Kampissa, Don Corleone, suosittelen. Todella hyvää, maukasta ja tuoretta antipastia. 

Tallinna 7.4.2012
 Räntäsateessa kuvattu katunäkymä

Siitä on vuosikymmeniä, kun viimeksi olen ollut Tallinnassa. Kaupunki on nuorentunut ja modernisoitunut valtavasti. Jotenkin se on onnistunut säilyttämään tietynlaisen kodikkuuden ja mystisyyden pienine kujineen, butikkeineen, toriaukioineen ja vanhoine rakennuksineen.

Sään suhteen oli huono tuuri – satoi räntää kaikkina päivinä ja kadut lumisohjossa. Ei se tuntunut ihmisiä haittaavaan. Kadut, pikku kahvilat ja ruokapaikat olivat täpötäynnä ihmisiä. Tallinnassa pääsiäisen vietosta ei ollut merkkiäkään, siis uskonnollisessa mielessä.

Matkalle...

6.4.2012

Matkalla Helsinkiin ruokottomin bussipysäkki – rempallaan ja töhritty.

Sain luettua loppuun Mayesin kolmannen kirjan. Olen myös aina pitänyt verbistä lähteä, kuten Mayes (s. 499). Ja olla matkalla -ajatus viehättää, on mieluinen. Kirja kirvoittaa miettimään, kun on ikään kuin aikaa tai tullut aika pohtia elettyä ja tulevaisuutta, että mille tasolle entisestä sitä vielä ”pyristelisi”.

Mutta nyt saa Frances Mayes riittää. Jään odottamaan matkaseuralaisteni kera omaa kokemusta Toscanasta, sen ihmisistä, luonnosta ja ruoasta.

Mayes, Frances 2006. Vaellusvuosi. Suomentanut Tuula Saarikoski. WSOY, Helsinki. 508 s.

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Kiirastorstai 5.4.2012

Valon voima mahtava on

Kevään valoisuus, vesi, tuuli, kirjat, ajatus matkalle lähdöstä – saavat päivät kiitämään.

Muistin tänään kokeilla saamaani vinkkiä kännykällä äänittämisestä. Kun kävellessä tulee ”hieno” ajatus – sellainen joka yleensä tulee ja menee – puhunkin sen kännykkääni. Ei tarvitse pitää kynää eikä paperia taskussa.

Hyvin tuntui toimivan. Se vain, että mikä kävellessä tuntuu mahtavalta ajatukselta, ei sitten enää kotona kun kuuntelee, siltä tunnukaan.

Muuten mattomankelista näyttää tulleen paikkakunnan nähtävyys – mukavaa on kampea veivata.

Kevät edistyy...

Ja mieli siirtyy Toscanaan...

Siirryin päätä pahkaa Frances Mayesin toiseen suomennettuun kirjaan Bella Toscana. Se on, kuten Toscanan auringon alla, mieluista luettavaa. Kerronta painottuu alussa Italian kevääseen. Maaliskuussa Toscanassa on sateista, joten Frances ja Ed päättävät tehdä matkan eteläisempään Sisiliaan.

Kirjassa Mayes kuvaa retkiään miehensä Edin kanssa eri kaupunkeihin ja ravintoloihin. Hän esittelee omaa puutarhafilosofiaansa ja ruokareseptejään. Kirja on täynnä erilaisia arkipäivän tapahtumia ja kokemuksia; ruuanlaittoa, remontteja, matkoja, ostosreissuja, vierailijoita. Mayesilla on taito havainnoida arkeaan, tuntojaan ja kohtaamiaan ihmisiä. Hänellä on kadehdittava kyky ilmasta havaintonsa ja pohdintansa kirjoittamalla.

Minusta tuntuu, että saan Mayesin kirjoista enemmän irti kuin turistioppaista (esim. Topp 10, Toscana). Siirryn ahmien hänen kolmanteen suomennettuun kirjaan Vaellusvuosi.

Mayes, Frances 1999. Bella Toscana. Suomennos Tuula Saarikoski. WSOY, Helsinki. 331 s.

On Toscana mielessäin...

1.4.2012

Kevään matka Toscanaan lähestyy - tasan neljä viikkoa jäljellä lähtöpäivään.

Virittäydyn matkaan lukemalla Frances Mayesin ensimmäisen suomennetun kirjan Toscanan auringon alla. Valloittavaa kerrontaa rappeutuneen talon ostosta, sen remontoinnista, ruuasta, yrteistä, hedelmien säilönnästä, puutarhan perustamisesta jne. Kirjassa on myös ruokareseptejä.

Mayes kuvaa elävästi retkiään alueen kaupunkeihin, ihmisiä ja italialaista elämänmuotoa.

Mielenkiintoista luettavaa on myös omien oliivien keräämisestä aina niiden puristuttamisesta tai valmistuttamisesta oliiviöljyksi.

Täällä näköjään takatalvi on taas kerran yllättänyt.

Mayes, Frances 1998/1996. Toscanan auringon alla. Suomennos Tuula Saarikoski. WSOY, Helsinki. 345 s.