Kävin Lontoossa, osa V/V: Gipsy Hill; Heathrow–Helsinki-VantaaL

Viidentenä päivänä oli paluulento kotiin. Haikealla mielellä olin heti aamusta, taakse kun jäisivät niin mukavat Lontoo-päivät. Vielä sain nauttia Johanneksen valmistamaa aamupalaa, voi niin maukasta. Ja taas vilkaisu telinerakennelmaan ja naapuritaloon.

Aamupalan jälkeen teimme kivan kävelyn Norwood Parkiin ja kävelyn päätteeksi vielä vietimme rauhallisen kahvihetken Norwood New Townin kahvilassa. Siitä sitten pikkuhiljaa asunnolle pakkaamaan. 

Pakatessani J. valmisti meille kevyen lounaan. 

Summa summarum: Päivänä muutamana ehdimme siis monenlaista: tutustua asunnon ympäristöön, tehdä kävelyjä puistoissa, J.:n lenkkireiteillä ja muualla. Sain nauttia ikimuistoisista päivistä ja hetkistä Johanneksen kanssa. 

Ihan tulee ikävä, kun ajattelenkin yhdessäoloamme, kävelyjä, aamupalatuokioita, ruokia, hedelmäkakkua, teehetkiä Gypsy Hillissä, museo- ja yliopistolla käyntiä jne. jne. Päivät muutamat vierähtivät nopeasti, mutta todella antoisasti. J. oli suunnitellut kulkemiset ja ohjelmat tarkasti – minun ei tarvinnut kuin seurata, yrittää pysyä perässä.

Iästä kai johtunee, kun ajoittain tuntui kuin Lontoo olisi muuttunut äänekkäämmäksi ja hosuisemmaksi tai hätäisemmäksi kuin ennen, tai sitten pikemminkin minä aremmaksi. Tunne voi johtua koronastakin, kun olen niin vähän liikkunut suurkaupungeissa. Bussissa ja metrossa ihmisillä enimmäkseen kasvomaskit, joillakin ei. 

Olen äärest kiitollinen matkani toteutumisesta, enkä jäänyt kentälle soittelemaan…

 

Kävin Lontoossa, osa IV/V: Gipsy Hill; Hever; Penshurst; Leigh

Neljäntenä aamuna jännitti: ohjelmassa oli lähteä pitkälle, yli 14 kilometrin kävelylenkille maaseudulla. Jännitti: kestääkö pouta vai saammeko sateessa taivaltaa; jaksanko, en ole näet vähän aikaan kävellyt yli 10 kilometrin lenkkiä. Mutta reitti oli kuvattu helpoksi ja merkattu ja into kova, ja olihan Johannes mukana. 

Matkasimme Gipsy Hillin asemalta junalla Heverin asemalle. Sieltä alkoi kävelyreittimme: Hever–Leigh (Kent). 

Hever Castle & Gardens

Edenbridge – Chiddingstone

Ei näkynyt luuria  - matkalla lounastamaan 

Tonbridge – Penshurst; Penshurst Place & Gardens

Päivästä suurenmoisesta tuli pitkä: Aamulla kahdeksan maissa olimme juna-asemalla ja illalla kahdeksalta asunnolla. Olimme kulkeneet maaseudulla niittyjen poikki, lounastaneet, käyneet iltapäiväteellä ja harhailleet säkkipimeässä reittiä etsien. 

Käytin apuna kännykän lamppua, jotta näkisin mihin astua. Välillä huutelin Johannesta, että missä olet? Ei ollut kaukana, ihan edessäni. 

Illalla Johannes jaksoi vielä kuurata kylpyammeessa (jossa sihti) lenkkikenkämme puhtaaksi savesta ja kaikenlaisesta karjamönjästä, huh, olipa näky. Kävely oli pitkä ja innoittava! Ei tullut sadetta, vaikka hilkulla oli, vain jokunen kuiva tippa alkuillasta. 

Hyvin jaksoin, vahingoitta selvittiin, mahtaako tuntua aamulla jaloissa, tuumailin illemmalla. Ja miten ihania maisemia näinkään, äärest kiitollisena jälleen muistelen. 

Kävin Lontoossa, osa III/V: Gipsy Hill; Haggerston; Fitzrovia

Kolmantena päivänä ei tehty kävelylenkkiä vaan ohjelmassa oli museokäynti ja yliopiston tiloihin tutustuminen 

Aamiaiseksi Johannes ehdotti, että tekisi meille vegeburgerit. 

 

Hetken emmin, ajattelin sen olevan liian tuhti aamiaiseksi, mutta sitten meinasin, että onpa kiva nähdä miten hän sen valmistaa. Näppärästi se sujui lisukkeineen päivineen. Yllätyin kovasti burgeripihvin rakenteesta, kuin lihaa, mutta ei ollut vaan täyteläinen ja makoisa kasvis sellainen, eikä lainkaan liian tuhtia. Kahvin ja juuri puristetun tuoremehun kera se solahti niin että hyvä kun ehdin nielaista. Nam, nam! 

Syödessäni vilkaisin telinetyön edistymistä: hyvästi on edennyt, vaikka aloittavatkin myöhään, noin 9–10 aikoihin. 

Kotimuseokäynti oli virkistävä ja mielenkiintoisin kollaaseineen. Esillä oli eri aikakausilta ihmisten kotien oleskeluhuoneita ja muita tiloja, kodinkoneita jne. Käynnin kruunasi rauhallinen kahvitteluhetki museokahvilassa ja antoi voimia seuraavaan kohteeseen. Se oli Birkbeck, University of London, jossa J. opiskelee matikkaa ja jossa hänellä oli alkuillasta luento.

Olin toivonut nähdä hiljattain valmistuneen uudisrakennuksen. Sinne piipahdimmekin ensin. Sinne en olisikaan päässyt ilman Johanneksen esittelyjä: valvonta oli tiukkaa. 

Hienot ja modernit luentosalit ja muutkin tilat! Kumma jos ei oppi virtaa päähän ja edistä ajattelua, meinasin. Valtavan suuri kirjakauppakin on lähettyvillä, käväisimme, mutta sinne en voinut jäädä katselemaan, enkä kirjaan tarttua, vaan pikakahville yliopiston kuppilaan ja siellä sitten odottelinkin J:n luennon loppumista. 

Mielenkiintoinen, kovin mielenkiintoinen päivä tämäkin!

Kävin Lontoossa, osa II/V: Heathrow - Gipsy Hill; Norwood New Town

Episodi Vantaan kentällä tuntui kauhealta ja sai minut aivan sekopääksi, epätoivoiseksi. Alkoi tuntua, että pitkään odotettu matka jää toteutumatta. Mutta hyvin lopulta päättyi - taisin päästä kuin koira veräjästä. 

Johannes oli Heathrowin kentällä vastassa, ja voi sitä riemua hänet nähdessäni! Sanoin, että nyt otetaan ensimmäiseksi kunnon kahvit, että rauhoitun. Koneessa tarjoilitiin vain ällön makeaa mustikkamehua ja vettä. Lentopisteilläni ostin mukillisen kahvia, kallista, eikä se mihinkään riittänyt. No Heathrown kentällä ostettiin kunnon murkinat ja kahvit. Pikkuhiljaa episodin voima alkoi hiipua. 

Siitä sitten maanalaisella Johanneksen luo. Aika myöhäiseen venyi: eräällä vaihtopysäkillä piti odottaa puolituntia toista maanalaista. Asunnolla J. jaksoi vielä leipoa hedelmäkakun aamuksi. 

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdimme kävellen tutustumaan asunnon ympäristöön ja Gipsy Hill-alueeseen. Piipahdimme teetauolle. 

Lounaaksi nautittiin (siis asunnolla) herkullista tofu- ja mustapaputortillaa. Sain vähän olla avuksi täytteen valmistuksessa. Jestas kun oli hyvää. 

Syödessämme seurailin ikkunasta vastakkaisen talon telinerakennusta. 

Iltapäivän tutustumiskohde oli kaunis Crystal Palce Park, jonka on suunnitellut arkkitehti Joseph Paxton. Rottiakin puistossa vilahti.

Puistokävelyn jälkeen haettiin vielä Fish & Chips-annokset. Kuulemma luomua ja chipsit tehdään aamulla kuorituista perunoista, lisänä oli hernemuhennosta, sekin käsintehtyä. Aika maukasta! Suurenmoinen päivä!

Kävin Lontoossa, osa I/V: Episodi Vantaan kentällä

Marraskuun alkupuolella toteutui viimein hartaasti toivomani muutaman päivän visiitti Lontoossa. Vihdoin pääsin tapaamaan Johannesta. Koronan takia emme ole tavanneet kahteen vuoteen, ikävä oli valtava. Olimme suunnitelleet käynnin ajankohtaa pitkään, joten niin kuin voi arvata, olin nyt innoissani ja tohkeissani.

Mukana oli vain matkustamoon menevät laukut: pieni matkalaukku ja Kånken. Painoa yhteensä 8 kiloa, siis vähemmän kuin koskaan ulkomaanmatkallani. 

Lähtiessä kaiken piti olla kunnossa, passi, matkavakuutus, lentolippu, koronatodistus, bussilippu Helsinkiin. Olin myös täyttänyt ja lähettänyt ja tulostanut maahansaapumisilmoituksen (linkistä: Finnairin asiakaspalvelu; Matkustusasiakirjat), joskaan ei ongelmitta. 

Silti tuli ongelmia kentällä: Olin vähällä jäädä ilman lupaa nousta koneeseen ja Helsinki-Vantaan lentokentälle kuin nalli kalliolle. R. ennustikin vaikeuksia (oli näet nähnyt ja kuullut taisteluni kaavakkeen kanssa) saattaessaan minut pysäkille: ”Saa nähdä tuletko saman tien takaisin, laita sitten viestiä.” No niin, vähällä olin tosiaan tulla takaisin: vähällä olin jäädä kentälle; pääsyni koneeseen oli hiuskarvan varassa.

Koko episodi alkoi lähtöselvityksessä. Virkailijan tarkistaessa tulostamaani maahansaapumisilmoitusta sanoin, etten ole varma olenko ymmärtänyt kaikkia täydennettäviä kohtia. ”No katsotaan. Rokotustodistus on ok, hyvä. Mutta tässä kohtaa olette tilanneet tai halunnut tilata testipaketin.” " Oho, en ole tainnut ymmärtää sitä kohtaa.” 

”En voi päästää teitä lennolle, teidän täytyy täyttää koko kaavake, kaikki kohdat uudelleen ja ostaa testipaketti. Menkää tuonne sivummalle istumaan. Täyttäkää kaikessa rauhassa. Meillä on kyllä vielä myöhäisempi lento…” – lähti sitten matkoihinsa. 

Luin ja luin, olin kauhuissani, kaikki menee mönkään. En pystynyt siinä keskittymään enkä puhelimella kaavaketta täyttämään. Taas tiskille saadakseni selvyyttä, ties monenko kerran! 

”Jollei ilmoitus ole kunnossa, emme voi antaa lentolupaa, päästää koneeseen. Jos paperit eivät ole kunnossa, koituu siitä suuret vahingot yhtiölle. Lukekaa nyt ohjeet ja ostakaa testipaketti!” ”Miten sen ostan, mistä tai minkä näistä valitsen? Menkää tuonne sivummalle istumaan, kirjoitan teille osoitteen.” 

Menin mutta en tiennyt minkä testin valita. Olin jo monta kertaa juossut tiskille. ”Me emme voi puolestanne täyttää…” ”Mistä sen paketin ostan? ”Lukekaa…”, luin, luin en ymmärtänyt. ”En ymmärrä...” ”Se on henkilökohtainen asia, matkustajan pitää selvittää itse kaikki. Ei kuulu minulle, meille.” 

Ja taas tuolille yrittämään. Välillä viestin J:lle. Hän ei tiennyt miten auttaa. Ja Saara viestitti, etten tarvitse testiä, se lukee Finnairin sivuilla. Jaa taas tiskille, ties monenko kerran, taisi olla jo neljäs eri virkailija: 

”Sivullanne lukee, etten tarvitse testiä?” ”En voi auttaa, minulla on ensimmäinen työpäivä, pitää saada kone auki!” 

Taas istumaan ja tavaamaan että mistä ja millainen testipaketti, oli useita vaihtoehtoja. 

Viimein sitten aivan nääntyneenä sanoin: ”Tiedän, ettei tämä asia kuulu teille, mutta ettekö voi nyt auttaa?” Ja kas, ihmeekseni yksi virkailija uskalsi tarttua puhelimeeni ja alkoi selata ohjeita sanoen: ”En ymmärrä tämä on tosiaan vaikeaa!” Sitten: ”Teillähän on tulostettuna paperiversio maahantulokaavakkeesta?” Näytin kohtaa, jonka olin ymmärtänyt väärin. Kirjoitti siihen kohtaan jotain: ”Asia on kunnossa. Sanokaa, että kaikki paperit ovat kunnossa, jos kysytään”, ja tulosti minulle maihinnousulipun. 

En siis tarvinnut minkäänlaista testipakettia. Onneksi en ehtinyt valita, meinasin näet hermostuksissani vaan ostaa jonkun. Mutta kun näin mitä maksaa, peruutin äkkiä.

Oli siinä jännitystä ja hermoilemista... kaikki ihan turhaa, mutta kuitenkin omaa syytäni. Pelkäsin jossain välissä, että saan sydärin tai jonkun kohtauksen, niin paljon jupakka otti voimille. Kiirehdin portille, ihmiset olivat jo menossa koneeseen.