Flunssan ensimmäiset oireet alkoivat torstai-iltasella. Ja siitä sitten kehittyi ikäväksi riesaksi koko perjantaipäiväksi.
En muistakaan milloin viimeksi olisin nuhakuumeflunssassa ollut. Harvoin iskee, mutta kun iskee niin oksat pois, aivan voimattomaksi menen. Niin nytkin.
Isäntäpari oli sanonut tulevansa siistimään huonettani perjantaiaamuna klo 10-11 välillä, joten pakko minun oli ylös ängetä. Huomasin, että nenäliinatkin olivat vähissä, joten lähdin etsimään kauppaa.
Matkalla ihmettelin kerrosrakennuksen julkisivun äänekästä putsausta, olihan pitkäperjantai. Muistui jälleen mieleen, miten lapsena ei saanut edes ulos mennä ja muutenkin piti olla hissukseen koko päivän. No, nyt on eri aika, ja pitkäperjantai ei näyttänyt paljon poikkeavan muista päivistä. Pöytiä ja tuoleja vedettiin ulos kuppiloiden ja ravintoloiden eteen.
Onneksi, aika lähellä oli pieni elintarvikekauppa, aloin olla jo lievästi sanottuna aika nääntynyt. Kiireesti ostin nenäliinat jaksamatta muuta katsella.
Kahdentoista jälkeen isäntäpari ilmotti, että tulisivat siivoamaan, että voin mennä ulos siksi aikaa. Ei tullut mieleenkään, sanoin etten nyt jaksa lähteä mihinkään! Sainkin sitten istua heidän puolellaan. Taisivat huomata, ettei kaikki ollut kanssani kohdallaan, kun alkoivat ladella ystävällisiä ehdotuksi, että sanoisin, jos tarvitsen jotain, että haluanko keittoa, he voivat hakea kaupasta. Se kuulosti hyvältä, lämmin keitto karhealle kurkulle.
No niin, kyllä minun on kelvannut täällä flunssaa potea: Hakivat ison purkillisen vihanneskeittoa, vettä ja vielä karkkimuniakin. Vaihtoivat liinavaatteet ja siistivät huoneen. Olen kiitollinen.
Tänään paremmin, mutta ulos en jaksa vielä, ehkä huomenna, katotaan.
