Se on syksyä nyt

On ollut niin lämmintä ja aurinkoista, ei uskoisi syksyn olevan käsillä.

 

Luonto valmistautuu kuitenkin jo talven tuloon – vähän niin kuin auringon varjossa. Se näkyy eritoten lehtipuiden, varsinkin koivujen ja vaahteroiden väreissä. Saarnikin tipauttelee lehtiään yltympäriinsä niin, että nurmikkomme näyttää vallan ruskealta.

 

Pikkuhiljaa syksy taittuu talveksi. On aika haravoida pihat, nurmet ja korjata kalusteet suojaan.

Ruusumme ovat vielä parhaimmillaan.

***

Syksyn viileähkössä säässä on hyvä liikkua ja hankkia kuntoa. Samalla tulee seuranneeksi vuodenajan muutosta. Kävellessä ilma on ollut raikasta ja helppo hengittää.

 

Huomenna on taas kahvakuulatreeni. Mutta se huhu, että olisin viime kerralla huiskinut kuulalla niin, että kuula lensi ulos ikkunasta ja särki ikkuna, ei pidä paikkaansa. Mutta:

Ken lepohon itsensä heittää, on kuollut jo eläissään, sanoo Kaarlo Kramsu jossain.

Syksy innoittaa

Voiko kauniimpaa syyspäivää olla kuin tänään!

Lämmin aamu, pilvetön sinitaivas ja aurinko saivat minut astelemaan urheilukauppaan.

Huomenna näet opistossa alkaa kahvakuulatreenit – sitä voisin uutena lajina kokeilla.

Osteopaatti suositteli aloittamaan kevyellä 3 kg:n painoisella kuulalla. No, niin kevyttä kaupassa ei ollut vaan 4 kg:n. Sillä meinaan uskaltaa huomenna huitoa.

Upouusi ja kaunis treenikaverini.

No, katsotaan mitä tuosta liikuntamuodosta seuraa. Kuulemma saa tosi kipeät lihakset.

Esitteen mukaan ”monipuolisilla harjoitteilla treenataan kehon ja vartalon suuria lihasryhmiä… Kahvakuulaharjoittelu kehittä lihasvoiman lisäksi myös aerobista kuntoa, lihasten yhteistyötä, koordinaatiota sekä tasapainoa. Soveltuu kaikille!” Ja oma kahvakuulaa pitää olla mukana.

Metsänhoito ja -kasvatus

Maastokoulutuspäivä

Suomen metsäkeskus järjesti antoisan ja virkistävän maastokoulutuspäivän ”Paimion metsäkoululla”.

Päivän aiheina olivat ”hyvän metsänhoidon suositukset”, ”metsälain merkittävimmät muutokset käytännössä” ja ”eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus”.

Ennen maastoretkeilyä saimme kuulla teoriaa, mm. pääpiirteet siitä, millaisia lisävaihtoehtoja metsänkäsittelyyn uusittu metsälaki (1085/2013) antaa nyt metsänomistajalle.

Päivän aikana kertaantuivat hyvän metsänhoidon periaatteet sekä teoriassa että käytännössä. Antoisaa ja havainnollista oli retkeillä maastossa eri metsäkuvioilla ja pohtia yhdessä, mitä niillä kannattaisi tehdä, miltä kuvio tulisi näyttämään jos mitään ei tehdä jne.

Summa summarum - metsänomistajan on syytä tietää omat tavoitteensa ja odotuksensa metsänsä suhteen. Se helpottaa tarkoituksenmukaisen käsittelymenetelmän valintaa. Metsänomistajalla on uuden lain myötä enemmän vapautta metsänkasvatuksessa, mutta myös vastuuta; oikeanlainen käsittely oikeaan aikaan, jottei tulisi ryteikköä eikä riukumetsää.

Siinäpä sitä ohjetta - helpommin sanottu kuin tehty.

Lisäpotkua syksyyn

Syksyn tullen, nyt kun liikkuminen taas maittaa, tuntuu että tarvitsen lisäpotkua ruokavaliooni.

Proteiinia on saatava riittävästi ja jottei tarvitsisi ylen määrin maitoa ja juustoa syödä eikä hiilareita, teen kerran pari päivässä tehosekoittimessa proteiinismoothieni seuraavasti:

3 dl vettä tai rasvatonta maitoa (piimää tai mehua)
1 mitallinen (25 grammaa) Foreverin suklaista proteiinijauhetta
1 hedelmä (tai puolikas)

Nyt omenasesongin aikana lisään paloitellun omenan kuorineen. Banaani on myös oivallinen, samoin avokado ja marjat. Ja sitten vaan teho- tai sauvasekoitin, blenderi tai mikä vempain se nyt on, pörisemään.

***

Kesäkuussa, Kevätcaminoni jälkeen, aloitin taas aamuisin säännöllisen Aloe Vera Gel -juoman (30 ml) nauttimisen. Ensin probioottikapselin nielaisen tyhjään vatsaan. Lisäksi otan päivittäin yhden tai pari Foreverin kalsiumtabletin (sisältää myös D-vitamiinia ja magnesiumia).

P.S. Jälkiviisautta: Kevätcaminolleni olisin voinut annostella proteiinijauhetta koko matkan tarpeen pieniin Minigrip-pusseihin. Taukopaikalla sitten vain sekoittanut jauheen veteen – helppoa ja yksinkertaista olisi ollut.

Söderlångvikin kartano

Tänään piipahdettiin Söderlångvikin kartanossa ja Amos Andersonin museossa Kemiönsaarella. 

Tuntui, että on pidettävä kirjallisista puuhista ja kuntoilusta lepopäivä.

On myös mieltä virkistävää ja rentouttavaa käyskennellä kauniissa saaristoympäristössä.

Kartanomuseossa riittää tutustumista liikemies ja taidemesenaatin Amos Andersonin elinympäristöön, hänen taidekokoelmaansa sekä kesänäyttelyyn, joka vaihtuu vuosittain. Nyt oli Anita Snellmanin, Ylva Holländerin ja Martti Jämsän teoksia esillä.

 

 

Sieniä tuli vastaan täälläkin.

Kartanopuodissa on myynnissä lähituotettuja kauniita omenia ja tomaatteja.

Luonnon helmaan

Tänään syyskuinen lämmin ja kaunis sää veti ihmisiä luonnon helmaan lenkkeilemään, pyöräilemään, sienestämään tai muuten vaan oleskelemaan. 

 

Pari kyykäärmettäkin oli tullut tielle lämmittelemään. Ensimmäistä luulin kepiksi, kun oli siinä keskellä tietä jäykkänä ja vaakasuorana. Hitaasti lähestyin ja kun en tiennyt oliko yliajettu ja kuollut, etsin kivenmurikkaa heittääkseni sen lähelle. Viimein kun löysin ja käännyin, käärme olikin jo häipynyt.

 

Toinen taas oli niin lähellä, että olin vähällä astua päälle. Viime tingassa se sujahti ruohikkoon, ja minä tietysti pelästymään.

 

Eihän sillä väliä, mitenkä perille tulee, kunhan vain perille tulee.

- Juhani Aho

Sienet framilla kirjastossa

Sieniä on nyt kaikkialla – kirjastossakin.

Sienet näyttävät tulevan minua vastaan kaikkialla, jopa kirjastossakin. Mainio teko muuten 4H-kerholaisilta laittaa näytille erilaisia sieniä kirjaston lasivitriiniin isoine nimilappuineen. Kuka vaan kävijä voi siellä helposti varmistaa sienituntemustaan.

Sunnuntaina pitkällä lenkilläni sienet pilkistivät siellä täällä mättäillä ja puiden välissä. Niitä sitten piti jatkuvasti kuvata. Näyttivät pieniltä taideteoksilta sammalten, ruohon ja varpujen keskellä.

Samoin tänään lenkillä – pysähtelin kaiken aikaa heti, kun näin kauniin sienirykelmän. Muistui jälleen mieleen Kevätcaminollani ihanat ja värikkäät ruusut. Niitäkin minun oli valokuvattava vähän väliä, niin ettei matkanteosta meinannut tulla mitään.