Gdynia

Tervehdys merellisestä Gdyniasta! 

 

Mikäs täällä on käyskennellä pisin leveitä katuja ja toreja. Ihmisten meno on rauhallista ja rentoa. Mukavan lämmintäkin (22 °) on ollut. 

ORP BLYSKSWICA - alus rakennettiin Englannissa 1935-37. Nyt vuodesta  1976 lähtien museoaluksena.

DAR POMORZA on myös nykyisin museoaluksena.

Iso Halibut -annos maittoi ja hirmuisen nälän taittoi.

Vielä kun löydän kävelypolun pään, on kaikki mallillaan!

Caminoa muistellen, XIV

Camino del Norte 2. – 24.6.2015

Kävely 19.6.2015 Liendo – Laredo
Juhannusaattona vaellukseni jatkui Liendosta Laredoon.

Vähän hämärää ja hiljaista oli kujatiellä aamuvarhaisella.

Ei ohittajia, ei vastaantulijoita, soolona täällä kävelin näkymiä ihaillen.

Taas yksi portti- tai veräjänäyte.

Yhä korkeammalle kipusin, huimat näköalat. Välillä päivittelin, että missä kaikki linnutkin ovat.

Tässä veräjää taitaa toimittaa vanha hetekan pohja.

Täällä ylhäällä eksyin pahan kerran, reitillä ei merkin merkkiä, kivikkoisia polkuja risteili sinne tänne. Sitten polutkin lopppuivat tai yksinkertaisesti hävisivät, oli vain tiheää ja piikikästä kasvustoa. Kuljin yhtä polkua alas, toista ylös ja lopulta ties minne. Kumma, jostain syystä on osannut hätäillä enkä pelätä. Kävi kyllä mielessä jutut eksymisistä, ja että vietänkö koko juhannusaaton täällä. Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla, näin pariskunnan kaukana rinteessä. No minäkös siitä ääntä pitämään ja käsiä heiluttamaan! Vihdoin huomasivat ja tulivat avuksi. Kun kerroin mihin minun pitäisi päästä, siis Laredon keskustaan, seuraavaan majapaikkaan, tulivat he ystävällisesti ohjaamaan aivan päätielle saakka.

Voit kuvitella, miten helpottunut olin saadessani kunnon tien jalkojeni alle. Loppumatka kaupungin keskustaan oli yhtä alamäkeä. Kävelyä kyllä vielä riitti ennen kuin ensimmäinen kahvipaikka tuli vastaan.

Caminoa muistellen, XIII

Camino del Norte 2. – 24.6.2015

Kävely ajalla 17. – 18.6.2015 Islares–Liendo

Kävelen ihanassa säässä Islaresta Liendoon suuntaan.

Tässä kohtaa tuli vähän tiukat paikat. Olin tarkkana, ettei rinkkani tartu traktoriin eikä piikkilankaan. Hyvin meni, molemmat olimme väistelimme.

Kiva levähdyspaikka, mutta selvästi rinkkani yritti sanoa jotain. Taisin sanoa, että hyvin tässä pärjäillään, vaikka kuumaa onkin, huilataan vähän, sitten taas jaksetaan eteenpäin.

  

Oli tuuria, kuulemma vain yksi alapeti enää vapaa. Ilmankos oli telttoja ulkosalla.

18.6.2015, aamuvarhaisella liikkeelle Laredoon.

Saksalaisrouvat ohittivat minut. Heidän piti pitää vauhtia, koska paluulento oli varattu, mutta tapasimme sattumalta vielä muutaman kerran.

 Taisin olla vasta iltapäivällä Laredossa. Matkalla sinne eksyin aika pahasti - vielä jäi kuvia musteltavaksi.

Uusi vempain mielessä

Yhtenä päivänä tuttu rouva esitteli ja ylisti aktiivirannekettaan. Hänellä on ollut se jo muutaman vuoden. Ranneke on kuulemma mahdottoman kätevä, se mittaa päivittäiset askeleet, matkan ja ties mitä. Minusta se oli kivan näköinenkin. Vaikutti todella hyödylliseltä ja kätevältä. No, minä tietysti innostuin valtavasti.

Seuraavana päivänä riensin urheilukauppaan. ”Millaisia aktiivisuusrannekkeita teillä on”, kysyin tohkeissani, kuitenkin melkein toivoen ettei niitätä olisi. Tunnistin näet suuren vaaran merkit eli ostaa se päätä pahkaa.

 

No olihan niitä: ” Tällä hetkellä meillä on nämä kaksi mallia, Polar A360 ja Polar Loop 2, haluatko katsoa niitä?”, myyjä sanoi. Totta kai halusin, näyttivät aivan koruilta. Seurasi selkeä esittely rannekkeiden eroista ja toiminnoista. Olin todella ihastunut.

Päädyinkin jo Loopia kehittyneempään versioon A360. Se nimittäin mittaa ranteesta suoraan sykkeen askeleet ja matkan. Selkeä näyttö, kello näkyy hyvin. Mutta sitten minun oli vaikeaa päättää rannekkeen väriä, ottaisinko mustan vai pinkin.

Tyyriin hinnan lisäksi yritin pitää mielessä, miten niin usein innostun ja ihastun erinäisiin vempaimiin ja varsinkin sen, miten niiden käyttö vähitellen hiipuu kunnes harmittelen, miten taas... 

Ja olen tainnut hokea, että mitä vähemmän laitteita sen parempi, ei ole huolta päivityksistä, latauksista ja niin edelleen.

Onneksi urheilukaupassa sain viimein sanottua, että tuota väriä minun pitää vielä miettiä ja käyttöäkin. Kauppakäynnistä on jo aikaa, silti ranneke putkahtelee mieleeni tämän tästä. Välillä mietin seuraavia etuja:

• näytöstä voin seurata helposti kävelyvauhtiani, etten unohtuisi lenkillä ajatuksiini
• rasittavimmilla lenkeillä, kuten mäkiharjoittelussa ja spurteissa, näkisin heti palautumisajan
• aktiivinen askelten määrän, ajan ja matkan seuraaminen motivoivat lenkkeilyäni

Toisinaan sitten taas mahdollisia (lue todennäköisiä) haittoja

• kyllästyn pitämään ranneketta 24/7, siis aina ja kaikkialla
• mahdanko tuntea sen kanssa kuin olisin lieassa, siis vempaimen vankina
• alanko keskittyä ja seurailla liikaa mittauksia

Mutta kaunis se on! Esitteessä sanotaan: ”Ota mukaasi minne vain – A360 on aina valmiina.

Toistaiseksi olen malttanut olla ostamatta. ”Miten mahtaisi käydä, jos laitteen saisi kokeiltavaksi?