Kerro, kerro vihko

Kerro, kerro muistivihko mistä tänään kirjoittaisin

 Paimio 25.2.2020

Kirjoittaisinko hienoisesta lumituiskusta, jäljistä lumella, ilosta lenkillä

Kirjoittaisinko talvimyrskystä, joka puita paljaita ravistelee ja vettä heittelee yltympäriinsä, vaiko tuulesta joka eilen suhisi lämpöisesti ja tänään kohisee ja kolisee lujaa puskien

Kirjoittaisinko naakkaparvesta, joka ylläni lentelee ja taivaan äkisti pimentää ja pysäyttää valtavalla ääntelyllään

Kirjoittaisinko miten päivä hämärtyy, pimeys kasvaa ja laajenee varjot peittäen

Kirjoittaisinko taimikosta, jo varttuneesta nuormetsästä, poluista siellä, kallioista laakeista, rakosista ja urista, joista sammal ponnistaa ja leviää 

Kirjoittaisinko luetuista kirjoista ja niistä joita vielä lukea haluaisin 

Kirjoittaisinko Don Juanista, tien näyttäjästä, polkuni valaisijasta 

Kirjoittaisinko Venuksesta iltataivaalla, joka vilkkuu kuin viestiä lähettäisi kunnes pilviverho sen hämärtää

Kirjoittaisinko muistumista elämänvarrelta, lapsuusvuosien muistikuvista

Kirjoittaisinko unistani, unelmistani, haaveistani, joita yhä riittää

Kirjoitan jotakin joka päivä, tänään tänne tämän.

 Paimio 26.2.2020

Tuulenpuuskien jälkeen

Käväisin aamusella Vähäjokipolulla vilkaisemassa eilisten sateiden ja tuulenpuuskien jälkiä, josko puunkaatoja. 

Ei kuitenkaan suuremmin mitään, paitsi melkein kulman takana joen toisella puolella oli iso kuusi rähmällään ja myös viereinen jo kuollut puu. 

Luonto näet karsii aina sopivin kohdin ja sopivan tilaisuuden tullen eläviä ja kuolleita puita. 

Vedenpinta oli joessa jo kovasti laskenut, ja ehkä taas vienyt mennessään aimo annoksia maa-aineita pientareilta, siltä vähän näytti.

Näkymiä lenkkipoluilta

 Näkymä Rivonmäen polulta, torstai 13.2.2020

 Puistopuiden kevätsiivous Vistalla 18.2.2020

Paimion luontopolku, torstai 20.2.2020

Pyhiinvaelluspäivä Tampereella

Viikonloppuni vierähti Tampereella. Lauantaina osallistuin Elämäni caminot -pyhiinvaelluspäivään. 

Perjantaina Turusta junalla lähtiessä sää oli aurinkoinen ja kaunis, joskin tuulinen, ei kuitenkaan vielä myrskyisä. 

Asemalta lähtien Hämeenkatu oli koko pituudeltaan paksusti hiekoitettu ja karsinoitu jalankulkijoille turvalliseksi. 

Asemalta taivalsin kirjastotaloon Metsoon. Kauppahalli kun tuli vastaan, poikkesin kunnon kermakahville ja tsekkaamaan fiilinkiä siellä.

Kirjastotalosta minut sitten noudettiin autolla majapaikalle, joka oli vajaan kolmen kilometrin päässä. 

 Aika hyvät treenirappuset. Viereisistä lumikasoista päätellen lunta on ollut enemmän kuin kotipuolessa.

Lauantaina oli varsinainen tapahtuma (yllä ote tapahtuman ohjelmasta), paljon oli väkeä, toistasataa. Oli järjestäjien lisäksi vaelluskonkareita, oli vaellukselle lähteviä ja vaellusta suunnittelevia. 

 Tätäkin tamperelaista herkkua piti minun maistaa. Ei hullumpaa!

Toista kertaa järjestetyllä tapahtumalla oli mukava tunnelma, mielenkiintoista ohjelmaa ja tuleville vaellukselle virittelyä infoineen. Mieluista oli kuunnella muiden kävelykokemuksia samoilta reiteiltä joita itsekin olen kävellyt.

Koko sunnuntaipäivän pysyttelin kortteerissani, en iljennyt sateeseen ja tuuleen mennä. Vielä maanantaiaamusellakin vettä tihuutteli hetken aikaa, poutaantui sitten. - Semmoista, ei kun taas lenkeille kotimaisemissa.

Sukututkimuskurssi

Paimion Opiston Digitaalinen sukututkimuskurssi päättyi eilen. Juha Vuorela luennoi aiheista: Talohistoria; Netin sukupuupalvelut; Sodat ja sotilaat; Geneettinen sukututkimus; Oikeuslaitos. 

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kurssi: saimme paljon tietoa siitä, miten laajentaa perussukututkimustaan digitaalisesti eri lähteistä. Luennoilla minulle kertaantui jo vähän unhoon jääneitä sanoja ja käsitteitä, kertaantui myös hakulähteet eri arkistoissa ja eri instanssien rekisterit, luettelot, kartat, kortistot, tietokannat jne.

DNA-testien hyödyntäminen sukututkimuksessa oli minulle uutta kuultavaa. Testit ovat kuulemma ihan varteenotettavia lisätiedon lähteitä perinteisen sukututkimuksen lisäksi, vaikkeivat olekaan juridisesti päteviä. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista vahvistaa omia sukukäsityksiä. 

Viidellä luentokerralla kuulimme tiukkaa asiaa, välillä Vuorela kevensi hauskoilla pikkujutuilla, joita itse oli kuullut tai löytänyt esim. vanhoista sanomalehdistä. Muutenkin pidin hänen selkeästä ja rauhallisesta ulosannistaan. Innostavaa! 

Paljon, paljon sain siis lisävalaistusta sukututkimusprojektiini (ehkä mieluimmin -prosessiini, se kun tuntuu jatkuvan ja laajenevan joka suuntaan) kunhan vain jaksaisin istua ja penkoa ja ruutua töllätä. 

Niin, paljon saisin selville, paljon on digitoitu talteen vuosisatojen takaa: Siperiaan lähetetyistä, tuomituista, isättömistä lapsista, omistuksista, taloista maa-aloineen, jne. jne. Nyt on taukoa, välillä kun pakkaa tulemaan muuta puuhaa.

Lauhaa, lauhaa talvea

Lauhat talvipäivät ovat pistänet lenkkeilyyni vauhtia. Viimeksi lauantaina intouduin Paimion luontopolulle. 

Tuli lähdettyä, kun sain taas lenkkikaverista seuraa. Aamulla taivas oli harmaan pilvinen ja maassa ohut lumipeite. Öinen pakkanen lauhtui ja teki tiet ja polut liukkaiksi. Parasta ottaa kävelysauvat mukaan, meinasin. 

Muutamissa kohdissa kiipeilyt ja laskeutumiset olivatkin aika liukkaita ja ottivat mojovasti kuntoni päälle. Onneksi otin sauvat mukaan, pahoissa paikoissa olivat todella tarpeen. 

Sinnikkäästi yritin pysytellä kovakuntoisen lenkkikaverini perässä. No, huomasin hänen kyllä jarruttelevan menoaan, fiksua.

Kotoa kun lähdin liikkeelle Vähäjokipolun kautta, kilometrejä kertyi yhteensä 18 ja risat. Ihan hyvä satsi! Olin iloinen ja tyytyväinen että jaksoin, mielessä kyllä käväisi, miten olisin selvinnyt, jos kannettavana olisi ollut seitsemän tai kahdeksan kilon rinkka. 

Tämä vuoden pisin ja ehkä vaikein kävelyni kyllä tuntui aika lailla kropassa, taisin ylittää kuntoni. Näistä noin kerran viikon pitkistä kävelyistä olen kuitenkin toipunut aika hyvin muutaman tunnin jälkeen, niin nytkin – ei kun uutta lenkkiä suunnittelemaan.

*

 Paimionjoki sunnuntaina 9.2.2020

 Vähäjoki maanantaina 10.2.2020

Sukellus hiljaisuuteen

Tänään iltapäiväinen auringonpaiste kutsui jälleen lenkille. Viime päivinä se on ollut harvinaista herkkua, siis se auringonvalo pilvien takaa, joten siksipä innokkaasti reippailemaan. 

En ollut ainut Vähäjokipolulla, vaan reippailijoita oli monia mennen tullen, oikeastaan oli aika vilkasta, lapsiperheitäkin. 

Suuntasin Varasvuoren rappusille. Jo puolessa välissä rappuja huomasin pulssin noususta ja hengästymisestä, että ovat tainneet kiipeilyni jäädä vähiin. No, ylös kipusin, vaikka täytyy tunnustaa, että olo oli vähän hutera. 

Siellä ylhäällä päälle kierros hiljaista kuntopolkua ennen kotiinpaluuta. Polulla ihastelin metsän vihreyttä, miten saattoikin näyttää näin sydäntalvena hehkeän ja raikkaan vihreältä: suuret havupuut, sammalmättäät ja varvut vihersivät – kuin keväällä ikään. 

Aurinkokin jaksoi vielä matalana pilkistää lehvästön välitse, ja se syvä hiljaisuus tuntui vangitsevalta ja upealta. Oli nautittavaa seisahtaa ja kuulostella, josko pikkulintunen visertäisi tai rapistelisi oksistossa.

Miten kävi – kirjattomuuden

Kokeilin kirjatonta tammikuuta (postaus 30.12.19) siten, etten ostaisi ainuttakaan kirjaa, etten lainaisi kirjoja enkä lukisi kotosallakaan olevia. 

No, muutaman päivän onnistuinkin, ehkä viikon tai puolentoista ajan. Sitten taukokokeiluni raukesi, sen sijaan aloin ihmetellä itsekseni: Miten ajatus edes juolahti mieleen. Eihän lukeminen estä kirjoitteluani – päinvastoin, se on ravintoa siihen.

Jaa’a kaikenlaisten kirjojen lukeminenhan antaa niin paljon. 

Agneta Pleijel: Man läser för att bryta sig ut ur sin isolering. Läsningen öppnar vägen till världen där utanför. Att läsa är att bli delaktig i ett samtal. 

Kirjojen ostamiseni kyllä tyrehtyi, siinä siis onnistuin. Ja sitä voin jatkaakin, onhan kirjasto ja onhan minulla yllin kyllin kirjoja kotona, joihin paneutua. 

Ja mitä sitten luin? Luin muun muassa Päivi Laitisen Reissunaisia, Jonathan Franzenin Maailman äärillä ja Pentti Haanpäätä (useampia), Blaise Pascalia (useampia) Agneta Pleijelia, Tomas Tranströmeriä. 

*

 Eilen Paimion Polku -reitillä 31.1.2020, sattui olemaan poutaa.