Paimion Opiston Digitaalinen sukututkimuskurssi päättyi eilen. Juha Vuorela luennoi aiheista: Talohistoria; Netin sukupuupalvelut; Sodat ja sotilaat; Geneettinen sukututkimus; Oikeuslaitos.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kurssi: saimme paljon tietoa siitä, miten laajentaa perussukututkimustaan digitaalisesti eri lähteistä. Luennoilla minulle kertaantui jo vähän unhoon jääneitä sanoja ja käsitteitä, kertaantui myös hakulähteet eri arkistoissa ja eri instanssien rekisterit, luettelot, kartat, kortistot, tietokannat jne.
DNA-testien hyödyntäminen sukututkimuksessa oli minulle uutta kuultavaa. Testit ovat kuulemma ihan varteenotettavia lisätiedon lähteitä perinteisen sukututkimuksen lisäksi, vaikkeivat olekaan juridisesti päteviä. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista vahvistaa omia sukukäsityksiä.
Viidellä luentokerralla kuulimme tiukkaa asiaa, välillä Vuorela kevensi hauskoilla pikkujutuilla, joita itse oli kuullut tai löytänyt esim. vanhoista sanomalehdistä. Muutenkin pidin hänen selkeästä ja rauhallisesta ulosannistaan. Innostavaa!
Paljon, paljon sain siis lisävalaistusta sukututkimusprojektiini (ehkä mieluimmin -prosessiini, se kun tuntuu jatkuvan ja laajenevan joka suuntaan) kunhan vain jaksaisin istua ja penkoa ja ruutua töllätä.
Niin, paljon saisin selville, paljon on digitoitu talteen vuosisatojen takaa: Siperiaan lähetetyistä, tuomituista, isättömistä lapsista, omistuksista, taloista maa-aloineen, jne. jne. Nyt on taukoa, välillä kun pakkaa tulemaan muuta puuhaa.
