Syy olla liikkeessä – vastustuskyky paranee: 3/6

Tänä aamuna: Uusi päivä, uusi viikko ja uusi into päälle! Mitä väliä, jos viime viikko meni lepsuillen, siis ett. kuntoilu jäi vain muutamaan kertaan. 

Kuntoharjoittelun myötä keho voimistuu ja vastustuskyky paranee. Virukset ja bakteeri pysyvät loitolla, toivon ja uskon niin.

Räntäkeli, mutta ei haitannut minua. Icebugeilla ja kävelysauvoilla oli helppo lipsumatta kävellä sohjoisella ja trampatulla polulla. 

Kokemuksesta tiedän, että jos nilkat ja polvet pääsevät lipsumaan ja vääntyilemään, seuraavana päivänä tuntuu ikävältä.

Talvi parhaimmillaan

Viime päivinä olemme saaneet ihastella huikaisevan kauniista talvimaisemista, todella. Harvinaista herkkua tällä lounaisella rannikkovyöhykkeellä. Ihan mahtavaa! 

Paljon, paljon valkoista lunta kaikkialla. Eilen aurinkokin väijyi jossain pilvimassojen takana luoden varjoja kimmeltäville luminietoksille.

Vähäjokipolun vierelläkin voisi nyt hiihtää – ehkä etsin sukseni ja hiihtokengät varaston uumenista framille – sillä lunta on ja riittävästi.

Syy olla liikkeessä – lihakset vahvistuu: 2/6

Kymmenen päivää sitten lunta ei ollut juuri nimeksikään. Tällä viikolla sitten saatiin kunnon talvi lumimyräkän ja pakkasten kera.

Lunta kolatessa ja lapioinnissa sain tuta, että voima käsivarsissa ja hartioissa on huvennut, ei ole enää ruista ranteissa.

Mitäs tehdä muuta kuin treenata, ja äkisti! Siis voimaharjoittelua meikäläiselle ennemmin kuin sauvakävelyä – niinhän se Jan Sundell eilen televisiossa suositteli. 

Ja perusasiaahan se on, että vahvat lihakset suojaavat niveliä ja nivelsiteitä, pitävät ryhtiä yllä ja kuluttavat energiaa enemmän.

Niinpä, pelkää plussaa voimailuista on. Jollei tänään muuta näin pakkasella (-19), niin ainakin parit syväkyykkäykset ja punnerrukset teen.

Syy olla liikkeessä – sydän vahvistuu: 1/6

Hyinen Vähäjoki. Pakkasta -7 astetta. Edelleen on kovin, kovin niukasti lunta täällä Varsinais-Suomessa. 

Tuima pakkaskeli sai tänään vähän nikottelemaan, lähteäkö lenkille lainkaan.

Lenkeillä ja raivauspuuhissa on ollut aikaa miettiä (so. motivoida itseä) kuntoilun hyödyllisyyttä ja tärkeyttä, niin nousee syyksi ensimmäiseksi sydämen vahvistaminen. 

Kävely ja yleensä säännöllinen kuntoilu lisää kehon kykyä ottaa happea ja näin ollen myös lihakset saavat happea. 

Juuri kuntoilun säännöllisyys edesauttaa sydämen vahvistumista, jolloin se jaksaa pumpata enemmän verta joka lyönnillään. 

Hyvä kunto edistää verenkiertoa, laskee verenpainetta ja vilkastaa aineenvaihduntaa. Jotenkin noin se menee ja kunto nousee. 

Katson ulos harmaalle pihalle; päästä jalkasi kävelemään, ole liikkeessä. Yksinkertaista!

Pöheikön raivausta

Tänään kävin toistamiseen, siis tämän vuoden puolella, taimikkoa hoitamassa. Sää suosi puuhaani: pakkasta vain pari astetta ja lähes tyyntä. Maa pehmeässä kuurassa.

Tullessani palstalle korppi raakkui lähistöllä, näkyviini ei tullut, vaikka sitä kutsuin.

Kilometrejä raivauspuuhassa ei paljon kerry eikä hengästymistä. Mietinkin, laskenko puuhaa lainkaan kuntoharjoitteluksi. Mutta sitten toki; hiki nousee pintaan sahatessa ja rankojen siirtelystä. Pitää kurkotella, kiskoa, harppoa, kömpiä jne. Kyllä on varsinaista kuntoharjoittelua, sanoisinko voimailua. 

Tämä toinen kerta sujuikin jo vetreästi ja ripeämmin kuin eka kerta. Toivonkin vielä muutamia tällaisia vähälumisia pienpakkaspäiviä, jotta homma etenisi. Mutta kyllä kunnon runsasluminen talvikin kelpaa, voisin sitten kokeilla suksiani. 

Kuin kevättä pitäisi

Eilen perjantaina pienen pihakierroksen jälkeen lähdin kuitenkin lenkille, en malttanut pitää huilipäivää. Lauha, lähes tuuleton sää suosi vähän pitempää lenkkiä. 

Palatessani suuri keltainen orvokki helotti kuin pieni aurinko ikkunan alla. Ihmeellistä! Siinä se ikään kuin toivotti valoisia ja parempia päiviä uutena vuonna. 

Aamulla kävin katsomassa orvokkia, jospa harhaa näin. Mutta en, siinä se pienessä pakkasessa värjötti.

2.1.2021

Marraskuussa viimeksi kävin metsäpalstalla, ja nyt kun sää vaikutti otolliselta pakkasin sahan ja kypärän autoon, evästä mukaan ja menoks.

Kolmisen tuntia pikkuhiljaa pöheikössä hääräilin. Maa oli vähän kohmeessa ja paikoitellen märkää. Oksien päälle ei parantunut astua sen verran liukkaita olivat. 

On se semmoinen pöheikkö, ei kannata paljon ympärilleen tsiikata, ettei epätoivo iske. Riu’un kun kohtaan, saha soimaan. 

On siellä kuitenkin niin mukavaa hääräillä… Kylmempää ennustettu ja luntakin, joten seuraavaa kerta voi kestää.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tuo kulunut sanonta tarkoittaa mulle: Mitä tuokaan uusi vuosi 2021 tullessaan! Uuden vuoden ensimmäinen päivä avautui lauhana, plusasteisena ja nurmikot vihreinä. Taivas on harmaa kuin lapsuuteni villavanttu. (Varressa oli kyllä aina kauniita väriraitoja.)

Tänä uutena vuonna varmaa on Britannian ero EU:sta, lopullisesti. Ja sekin että Portugali on nyt Saksan jälkeen EU:n puheenjohtamaa puolen vuoden ajan. Sen sijaan varmaa ei ole näiden seikkojen seurauksista. 

Kolmanneksi varmaa on, että koronaviruspandemia jatkuu, jatkuu siis taistelu sen hillitsemiseksi. Varmuutta ei ole miten pitkään taistelu jatkuu, vaikka koko ihmiskunta rokotettaisiin. 

Rohkenen vielä lisätä näihin varmuuksiin senkin, että kuntoharjoitteluni jatkuu, varmuutta ei ole… No, tänään on lepopäivä, eilen jumppapäivä muutaman voimaharjoitusliikkeen kera. 

Kuntoiluuni liittyen motivoivaa on havaita, että jo parin lenkin jälkeen painokäyräni muutti suuntaa, alaspäin. 

Tykkään näet seurailla ja kirjata ylös mm. edistymistäni kuntoilun saralla. Niin olen aina tehnyt. Todisteena on useampi vihko manuaalisesti kerätystä datasta (no onhan taukoja ollut). Nyt apuna on terveysappi ja vempaimet, ja sitähän tämä blogikin on: seurailua ja motivointia. No, katotaan.