Sunnuntaikävely

Kävelin eilen kotoa Tammisillan ABC-asemalle, piti näet pruuvata uudehkoa pyörätietä. Lauha sääkin oli kokeiluun otollinen.

Kuljin kotoa Sahatielle, sitten Kotipolun kautta K-Supermarketin jätteenlajittelupisteelle. Sain jätettyä samalla reissulla huusholliin kertyneet muovit. 

Sieltä Paimiontielle ja Pakurlan sillan yli. Ja Munkkilantie-Sukselantien risteyksessä painelin suojatietien yli pyörätie/jalankulkubaanalle, loppuvuonna (2021) valmistuneelle.

Hyvä ja turvallista oli patikoida: oli aurattu ja hiekoitettu. Niin on muuten nykyään Vähäjokipolkukin, ja mainiossa kunnossa sekin eikä kuulu pahemmin liikenteen mökää.

Vajaa kuusi kilometriä etapista kertyi, ei sen enempää. Kahvit asemalla maistui. Olisin voinut kävellä takaisin, mutta kun olin sopinut Ralfin kanssa yhteisestä kahvituokiosta siellä, niin paluu autolla.

Kahvipapujen lumossa

 Ollaan jo tovin juotu ja maisteltu erilaisista kahvipavuista jauhettua kahvia. Se kiinnostus alkoi joululahjaksi saadusta pienestä kahvimyllystä. 

On ollut mielenkiintoista tutustua eri papulaatuihin, joita nykyään on saatavilla lukematon määrä. Jauhamalla itse myllyssä papujen tuoreus, aromit ja tuoksu koukuttavat. 

Ja on niissä eroja, siis papulaaduissa, ja tuoksu on huumaava, kuin muinoin kyläkaupassa jauhettu. 

Mieleen ryöpsähtääkin muisto lapsuusajalta: Minulla oli äidin kirjoittama kauppavihko kädessä. Vain siinä lueteltuja aineksia sai ostaa. Yleensä vihossa luki tulitikkuja, suolaa, sokeria, piipputupakkaa jne. Melkein aina listassa oli kahvipaketti, niin nytkin. 

Osuuskaupassa, kylän ainoassa kaupassa seisoin pitkän vihreän tiskin äärellä, jonka päällä lasilevy. Lasilevyn alla näkyi lokeroita, joissa karamelleja, lakritsipatukoita ja -piippuja, tikkareita ja kaikkea kivaa, joita ei ollut lupa ostaa. Tuijottelin makeannälkäisenä lasilevyn alle samalla kun ojensin vihkosen Airille, silloiselle kaupan myyjälle. 

”Paketti kahvia seuraavaksi”, kuului ja siinä samassa hän tyhjensi papupussin korkeaan kahvimyllyyn, eikä se ollut hiljainen mylly. Lopuksi kopautti myllyn reunoja, jotta saisi kahvijämät takaisin grammalleen kahvipussiin. Vasta jauhetun kahvin tuoksu oli huumaavaa silloinkin, siinä karkit unohtuivat! 

Välillä sitä, välillä tätä

Kiperien pakkasöiden ja -päivien jälkeen sää lauhtuu, kuin kartanonherran äkäinen mieli, kun ryypyn sai.

Parhaillaan talviset lumimaisemat madaltuvat kohinalla, nurkissa vaan hiljalleen rapisee veden räystäiltä noruessa Piti oikein kurkistaa, vettäkö siellä nyt sataa. 

Ei sentään, ei vielä! Huomenna kuulemma. Siksi kävelin kauppaan äänestämään heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, hyvän sään aikana.