"Välikohtauksia"

Sunnuntaina (25.8.) meillä oli vielä aikaa flaneerata ja kahvitella ennen junan Lappeenranta-Helsinki lähtöä.

 

Jälleen askeleemme suuntasivat Linnoituksen suuntaan, mutta nyt sen alapuolelle ja Satamatien kävelykadulle, josta sitten jo tuttuun Majurskaan kevyelle lounaalle.

###



Juna-asemalla sattui pieni ”välikohtaus”, kun tunnistin junaa odottavien seasta tanssija/koreografin Tero Saarisen livenä. Vaikka vaistoni sanoi, että tuon täytyy olla Tero Saarinen (jonka teosta tulimme varta vasten Lappeenrantaan katsomaan), halusin kuitenkin varmistaa:

”Anteeksi minun on nyt kysyttävä, oletko Tero Saarinen”. ”Kyllä olen”, kuului lyhyt ystävällinen vastaus.

No, siitä sain pontta rupatteluhetkeen. Pääsin suoraan taiteilijalle kertomaan elämyksistäni ja tuntemuksistani sekä millaisia erinäisiä mielleyhtymiä hänen omaperäinen gaalaesityksensä herätti. Minusta tuntui, että hän jopa ymmärsi mitä noviisina yritin sanoa.

Lisäksi hän nimenomaan sanoi lopuksi, ettei junamme tule, että rata on jossain poikki ja että pitää siirtyä bussilla Kouvolaan ja siellä siten vaihdettava junaan. Mitään kuulutusta ei ollut VR:n taholta tullut, vain yleistä kohinaa ja säpinää aseman pihalla.

Kiitos kännykän sain ilmoitettua toisille, jotka odottelivat sisätiloissa, että on mentävä bussiin. Nyt sain kokea paljon puhutusta VR:n informointivajeesta. Totta puhuttua!

No, lopuksi hyvin, oltiin Helsingissä vain noin tunnin myöhässä. Ehdimme hyvin synttäri-illalliselle Kappeliin – jopa Strindbergin kautta.



Kappeli 25.8.2013

Vanha säilynyt sisäänkäynti Kappeli-ravintola-kahvilaan Kauppatorin suunnasta.

P.S. Matkalla oli paljon ohjelmaa aina yhdeksi päiväksi, joten postaukseni jäivät surkeiksi. Nyt olen niitä parannellut ja korjaillut. Helpottaa muistamistani, kun palaan matkapäiviin myöhemmin.

Sanani eivät riitä kertomaan...

Vielä aamukatselmus lauantaina (24.8.) Imatran Valtionhotellin ympäristöön ennen lähtöä junalle Imatra-Lappeenranta...

Oikealla hotellihuoneen parvekkeelta huikea näkymä - puiden takaa pilkistää Vuoksi,

ja edessä alhaalla aurinkoinen koskiuoma.

Parvekkeen vasemmalla puolella taas näkymä alas: upea varjoinen jalkakäytävä vehreiden puiden siimeksessä.

###   Vajaan puolen tunnin kuluttua olimme Lappeenrannan juna-asemalla. Sieltä kävelimme Kauppakatua pitkin hotellimme Scandic Patrian suuntaan. Siinä kävellessämme katselin suuresti muutunutta ympäristöä ja muistelin aikaa Lappeenrannassa vuonna 1977, jolloin asuimme siellä syksyn ja kevättalven. Muistelin miten sohjossa työntelin rattaissa lapsia leikkikentälle: toinen istui ja toinen seisoi jollain jalustalla edessäni.

Silloisia puutaloista näy enää jälkeäkään vaan tilalle on tullut moderneja kerrostaloja ja ostos/toimintakeskuksia.

Eikä aikaakaan, kun entinen kotikolmiomme löytyi (Keskuskatu 52 as 8, Lappeenranta). Aika nuhraantunut on, ja pihaympäristö yhtä ankea kuin silloin ennen. Siksi oli aina lasten kanssa lähdettävä liikkeelle puistoon tai leikkikentälle.

Tuntui kivalta kun asunto löytyi eikä ollut vielä purettu, ehkä on seuraavana purkuvuorossa. Monenlaiset muistot lähtivät vyörymään - vähän Koskinäytöksen tavoin.

Kovasti on katukuva ja kaupungin tunnelmakin muuttunut vuodesta 1977, modernisoitunut, kukka-asetelmia ja muuta silmänruokaa. Silloin eivät ihmiset istuskelleet ulkosalla, turisteja oli vähemmän - tuskin lainkaan. Nyt on toisin.

###   Kahvihammasta alkoi jo kolottaa pahasti. Olimme katsoneet etukäteen miellyttävän paikan kahvitella, Coffeehouse Majurskan (Kahvila-Käsityöpuodit, alueella Linnoitus. Linnoitus on historiallisesti merkittävä "vanha kaupunki". Kirjauduimme pikaisesti hotelliin ja lähdimme sinne suuntaan.

Majurskan Talo Linnoituksella, joka "edustaa elävää historiaa vanhan kaupungin ytimessä". 

Toinen sisäänkäynti Majurskaan

Majurska Talon huoneet ovat nostalgisia, paljon upeita yksityiskohtia katseltavaksi.

Kaikkinensa kiva kahvilamiljöö levähtää ja herkutella - ihmisiä tuli ja meni. Näytti olevan todella suosittu paikka.

Majurskalla on näyttävän suuria ja herkullisia annoksia kahvijanoiselle tai nälkäiselle.

###   Alla jokunen kuva Majurskan ympäristöstä korkealla Linnoituksella, jonka polkuja flaneerasimme. Alueella on upeita vanhoja rakennuksia, muun muassa Ortodoksinen kirkko, Ratsuväkimuseo ja muita museoita.

Linnoitukselta näkymä alas Kaupunginlahdelle ja Matkustajasatamaan.

Ehdimme vielä katsella teokset Etelä-Karjalan taidemuseolla.

Näkymä ulos museon sisätilasta.

###
Illalla seuraa päivän kokokohta - Lappeenrannan Balettigaala kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Sain kokea, tuntea, kuulla ja nähdä unohtumattomia gaalaelämyksiä.

 

Kansainvälinen ja monipuolinen ohjelmisto sisälsi huikaisevia ja värikkäitä gaalaesityksiä. Meille matkaajille erityisen odotettu ja matkan päätarkoitus oli nähdä maineikas Tero Saarinen ja HUNT (koreografia ja tanssi Tero Saarinen).

Tero Saarisen moniulotteinen ja huikea sooloteos, niin sanoin kuvaamaton, vangitsi koko näyttämötilan. Minusta juuri tämä oli kokonaisuudessaan väkevä ja fyysinen tanssiteos, joka sai ajatukset ja mielen vyörymään syvien merkitysten äärelle. Teoksen kokonaisuus, sen liikkeet ja kehollinen olemus oli todella vaikuttava ja sisälsi haltioitumisen hetkiä.

Hunt esitettiin lauantaina viimeisen kerran Suomessa, mutta esitetään tosin vielä joissakin Euroopan kaupungeissa.

Upea päätöstapahtuma Etelä-Karjalan visiitille - huomenna sunnuntaina on paluupäivä Helsinkiin.

Elämyksiä Saimaalla

Eilen kuulas ja aurinkoinen aamusää siivitti bussimatkaani Helsinkiin. Jännitystäkin kertyi: ehdinkö junaan Hki-Imatra, sillä bussi johon ensiksi aioin ei tullutkaan. Onneksi seuraava bussi oli ajoissa, joten ei "hätiä", ajoissa olin Rautatienasemalla.

###

 

Imatran Valtionhotelli, jossa yövyimme, avattiin vuonna 2005 mittavien kunnostustöiden jälkeen. Valtionhotelli virkistyspaikkana ja Vuoksi ovat houkutelleet kuulema valtavasti matkailijoita paikalle kautta aikojen. 

Linna-rakennus on restauroitu väritystä myöten alkuperäiseen asuunsa.

Valtionhotelli ympäristöineen on jo itsessään on nähtävyys.

Vedetön Imatrankoskiuoma, sen vetovoimaiset ja sadunhohtoiset kivenlohkareet ja kallioleikkaukset kiehtovat.

 

Valtionhotellin piha-alueella on upeita näkymiä ja kävelypolkuja aivan kosken partaalle. Uoman mahtavat kivenlohkareet ovat varsinaista silmäruokaa.

Yksinkertaisen tunnelmallinen käytävä hotellihuoneeseemme, Twin-Linna, luo omanlaistaan tunnelmaa.

###

 

Pitkään emme ehtineet nauttia hotellin sisustuksesta eikä ympäristöstä, kun jo kiirehdimme Imatran Kylpylään (noin kolmen kilometrin päässä), jossa meitä odotti risteilyliput Saimaan maisemaristeilylle.



Imatran Kylpylän edustalla ja aulassa oli vilkasta menoa ja vipinää.

 

Hienot puuportaat Kylpylän lähistöltä johtivat alas matkustajasatamaan, jossa laiva jo odotti.

M/S Christina

Saimaan kuohuja, mutta niin kuin kuuluttaja totesi, "Saimaata ei kannata selitellä, vaan se on seilattava".  



###   Maisemaristeilyltä kiirehdimme suosittuun Koskinäytökseen, joka kesti vain 20 min, joten halusin nähdä ja kokea sen aivan alusta lähtien. kun vesi alkaa valua hiljalleen.

Koskinäytöksessä vesi valui aluksi hitaasti, yltyi sitten valtavaksi kuohunnaksi ja jylinäksi.

 

Ihmisiä seuraamassa kosken partaalla kaikkialla aivan tungokseen saakka. Aurinkoinen sää suosi ja toi myös lisätehostetta - valoja ja varjoja, näytökseen.

Imatrankosken valloittavaa kuohuntaa vapaana. Musiikkitehosteena oli Darude. Vaikuttavaa!

Koskinäytös kiinnosti kaiken ikäisiä, se innoitti ihmisiä valokuvamaan ja videoimaan joka suunnalla.

Koskinäytös loppusuoralla, vesi ja pyörteet vähenevät...

...vesi kaikkoaa, kivenlohkareet varjoineen ovat taas näkyvissä.

Huomenna matkamme jatkuu karjalaisten kaupunkiin Lappeenrantaan.

P.S. Perjantain postauksesta tuli pitkä, mutta kuvat palauttavat paremmin muistiini päivän monet elämykset ja yhdessäolon hetket kuin tekstit.

Kunto kohenee...

Selvästi kuntoni on jo kohentunut: pystyn hölkkäämään yhä pitempään.

Tänään lähdin lenkille poikkeuksellisesti jo aamupäivällä, kun iltapäivällä on muuta menoa ja on luvattu sadetta.

Lenkkeily sujui mukavasti viileähkössä ja happirikkaassa säässä. Muutama sadepisara ehti tulla matkalla.

Nuorempana kun harjoittelin maratonille säät eivät haitanneet. Perfektionistisesti noudatin juoksuohjelmaani. Tiettyyn aikaan päivästä lähdin lenkille, vaikka satoi kaatamalla tai oli kova pakkanen tai liukasta. Mikään ei häirinnyt ohjelman noudattamista – ei edes jouluaatto – huh, huh, Nyt ikäni ei enää salli sellaista menoa…

###

 

Muutamana iltana jalkani ovat tuntuneet vähän levottomilta – oli vaikea nukahtaa. Sitten muistin, että minullahan on Foreverin Aloe Heat Lotionia, sitä pitää vaivaan kokeilla. Parina iltana olen sivellyt voidetta olkapäihin, alaselkään, jalkoihin jalkateriä unohtamatta – ja jo jelppas, siihen loppuivat vaivat. Voide lämmittää ja rentouttaa mukavasti.

###

 

Huomenna taas lenkille!

P.S. Voisin pitää blogia pelkästään kuntoilusta, niin kuin J. Viljanen, sillä erinäisiä muistoja ja kokemuksia siltä saralta on kertynyt.

Turku-päivä

Piti välillä piipahtaa Turussa, kun oli kertynyt monenlaista toimitettavaa. Kävin samalla kiireesti Partioaitassa kokeilemassa vaelluskenkiä.

 

Vaelluskenkien valinta ei tule olemaan helppoa, sillä molemmat merkit (Meindl GTX ja Hanwag Tatra Lady GTX Wide), joihin olen päätynyt, tuntuivat sopivan jalkaani hyvin. Pitää käydä vielä uudelleen ajan kanssa ja huolellisesti kokeilemassa.

 

Ei Aurajoen vesi ihan näin sinistä ole - vielä.

Kiva näkymä Aurajoelle Yliopistonkadun päädystä, siis lähellä keskustaa.

Yhdeksän paikkeilla illalla pihamme yllä näyttäytyi huikean kaunis sateenkaari ja toinen aivan vieressä.

Kauniin ja selkeän väri-ilmiön jälkeen tulikin sitten pieni sadekuuro - niin ja pimeys.

###

Myös muina aikoina koulujen alkaessa varoiteltiin ja laulettiin sekä radiossa että koulussa liikenteen vaaroista: "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä...jne. Kuka muistaa?

Itikoita kuusentaimissa

Epäselvä kuva, mutta yritin kuvata pieniä ja mustia itikoita, jotka olivat kuin verkkopussissa kuusenoksan tyvessä. Näitä pusseja, aina kuin vain yletyin, irrottelin heinimisen lomassa. En ole saanut selvitetyksi mitä lienevät eikä sitäkään, onko niistä edes kuusen kasvulle haittaa. Tuleepahan kuitenkin välillä oikaistua itsensä itikoita nyppiessä.



Tässä kuusenlatvassa oli myös mustia itikoita valkoisessa pussissaan. Latvaa on tainnut vioittaa joku muu - voi olla boorin puutettakin, kun alkaa noin kiemurrella.

Tänään nautimme ensimmäiset kypsät tomaattimme - herkullisia!

 

 

P.S. TÄSSÄ MIELENKIINTOINEN LINKKI RENGASTAJIEN TYÖSTÄ:

 

http://blogs.helsinki.fi/luonnontieteellinenmuseo/2013/08/02/luomuslaisen-matkassa-aikainen-rengastaja-linnun-nappaa/