Puudutusaine. Mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa esimerkiksi huonojen kirjojen lukemista, liiallista teeveen katselua ja radion kuuntelua tai yleensä liian mediapainotteista arkea, liiallista kahvin juontia, huonon ruuan syömistä jne. Se tarkoittaa arjen täyttämistä kaikella hälyllä, tekemisellä ja paikasta toiseen rientämisellä ja riippuvuuksilla, kuten shoppailulla.
Haltioitua. Se tarkoittaa mielimaisemien katselua, kuten meri-, metsä- ja peltomaisemaa. Haltioitua voi hyvästä ruuasta, kirjasta, musiikista ja ylipäätään taiteista. Haltioitua voi itselle tärkeiden ja tavoitteellisten asioiden onnistumisesta tai yllättävästä ongelman ratkaisusta.
Ilottomuus. Päivä ja mieli näyttävät harmailta. Mieli ja ajatus ovat alavireisiä. Mikään ei tunnu onnistuvan. Se voi tarkoittaa syvempää synkkyyttä mielessä – mieli ei kykene haltioitumaan, ihminen ei koe iloa siitä mitä on tai terveydestään tai kauniista luontomaisemasta.
No niin, luetteloa voi jatka vaikka kuinka, ja kullekin sanan merkitys lienee eri. Joistakin sanoista on helpompi kirjoittaa; sanan merkitys tulee mielen sen kummemmin miettimättä – joistakin sanoista ei tahdo taas mitään tulla mieleen – sano ei sano mitään mielelle. Kokeile vaikka.
Gustave Flaubert (ransk. klasikkokirjailija) irvailee sanoja kirjassaan Valmiiden ajatusten sanakirja (2010, s. 125, ilm. ensimmäisen. kerran v. 1911). Esimerkiksi sanasta Sanakirja hän kirjoittaa: ”Naurakaa sanakirjoille: ne ovat vain sivistymättömiä moukkia varten.” Esittämiäni sanoja hänen kirjassaan ei ole, mutta sana Ilo (s. 46) on. ”Leikki ja nauru ovat sen poikia; tytöistä ei sovi puhua.”