Ahvenanmaa: Kastelholma - Eckerö

Oli sateinen aamupäivä - onneksi poutaantui ja kirkastui aurinkoiseksi. 

Kastelholman linna Sundissa oli vielä nähtävä. Linna on valmiiksi restauroitu 2001-luvulla. 

Linnan korkeuksista on hienot näkymät, ja mielenkiintoista oli tutustua linnan vaiherikkaaseen historiaan aina 1300-luvulta lähtien. 

Eri kerroksissa on hyvät opasteet linnan tilojen ja toiminnan vaiheista. Yhdessä tilassa on historiallisten vaakunoiden ja esineiden lisäksi Carina Karlssonin ja Amanda Chanfreaun vaikuttava näyttely (15.6. - 15.9.2017), omistettu yhdelle linnan historian synkimmälle aikakaudelle, noitavainojen aikaan 1666-1678. 

Tuolloin linna toimi vankilana teloitustaan odottaville naisille. Ihan kauheaa aikaa se on ollut. Noidaksi saatettiin syyttää ja tuomita milloin mistäkin onnettomuudesta tai toisen onnesta. Oli noitahysteriaa, pelkoa ja noitaoikeudenkäyntejä, naisten oli varottava rikkomasta normien rajoja - eikä se varominen aina auttanut eikä uhmakkuuskaan. Ahvenanmaan ensimmäinen noita oli Karin Persdotter Emkarbyn kylästä. Hänet teloitettiin 8.8.1666.

Lisämaksusta pääsi tutustumaan Jan Karlsgårdenin museoalueella erilliseen vankilarakennukseen, jossa näytteillä vanginvartijan ja perheensä pieni asumus (kaksi huonetta) ja vankikopit 1850-luvulta 1950 luvulle. 

Aika hurjat olot silloisilla vangeilla; pienissä kopperoissa yksi sänky, johon piti mahtua 1-6 henkeä nukkumaan. Kauheita olivat vanginkahleet, painavat ja leveät raudat ja kettingit. Hyvää tekee nykyihmisenkin noissa tiloissa käväistä... 

Linnakierroksen jälkeen oli päästävä kunnon lounastauolle, jotta irtaantuisi noita- ja vankihistoriasta. 

Poikkesimme Pub Stallhageniin syömään ja tutustumaan panimon toimintaan ja erimerkkisiin olueisiin, joita sanottiin olevan peräti 27. 

Lumpeenkukat kukkivat ja kauempana uiskenteli joutsenemo poikasineen. 

Päivän seuraava tutustumiskohde oli Posti- ja Tullitalo (1828) Eckerössä. Talossa on parhaillaan menossa hieno Kalevaland-näyttely, jossa esillä 38 taidekäsityöläisen mielikuvituksellisen kauniita teoksia. 

Alla kuvia Marbyön rauhalliselta rannalta, siellä olisi voinut viivähtää vaikka kuinka pitkään, mutta kello kävi ja ilta läheni

Eckerö Linjen terminaalikaan ei ollut kaukana, laivalla pääsee kahdessa tunnissa Ruotsin puolelle. Ja terminaalin edustalta kulkee bussi Maarianhaminaan.

Ahvenanmaa: Geta Bergen

Pilvinen aamu Maarianhaminassa, ennustettiin kuitenkin poutapäivää. Mitäs tänään... tuumailimme. 

Muutama päivä on kuljeskeltu hissukseen flaneeraten, joten meikäläisellä oli kova into päästä vähän haasteellisempaan maisemaan. 

Olin lukenut Geta-vuoren luontopolusta, joten sinne oli nyt päästävä. Aamulla sääkin oli mitä mainioin, sopivan viileä, minun patikoida. 

Vaelluskengät jalkaan, päiväreppu eväineen selkään ja matkaan. Maarianhaminasta ajomatkaa Ahvenmaan pohjoisimpaan kuntaan Getaan on lähes 40 kilometriä. 

Ajomatkalla sää muuttui: pohjoisella puolella edessä aurinko paistoi ja takana eteläisellä puolella oli koko taivaankansi harmaanmusta. Huolestuin, ehdinkö kävellä reitin ennen sadetta. Sateessa näet kalliot olisivat liukkaita kulkea. 

Matkalla Getaan näin valkoisia lehmiä laitumella, suuria omenaviljelmiä, valtavia juhannusruusupensaita ja alppiruusuja. 

Soltunan ravintola ja matkailumajan pihapiiristä lähti luontopolku, sinne minulla oli kiire. 

Geta-vuoren laella kallioita pitkin kuljin kuin museossa ikään katsellen luonnon muotoilemia mahtavia onkaloita, luolia, lippaluolia, rotkoja, railoja, siirtolohkareita ja käkkärämäntyjä. 

Näitä luonnon taideteoksia saatoin koskettaa ja tunnustella, museoissa ei saa mihinkään ihmisten tekeleihin koskea.

Djupvikin lahden kohdalla kuljin hetken vikaan; laskeuduin innoissani alas metsikköön vasemmalle opasnuolta etsien. Aikani kun epäröiden etenin, ajattelin että parasta kiivetä takaisin ylös viimeksi näkemäni merkin kohdalle. 

Korkealla kallion laella oli sitten kumminkin opaste. Ihmettelin tovin, miksen sitä heti huomannut. Mutta nyt olikin pistettävä vauhtia, sillä tuuli yltyi ja pilvet ylläni synkkenivät, kohta sataisi. Kalliolla vastaantulijalta kuulin, että pari kilometriä olisi vielä maaliin. 

En turhaan kiiruhtanut; aivan loppumetreillä sain niskaani kunnon sadekuuron. 

Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin merkattu ja helppo kulkea. Tavalliset lenkkarit olisivat olleet ihan hyvät ja taipuisammat astella. 

Juhannuspäivä: Maarianhamina - Kapellskär

Maarianhaminassa juhannuspäivän aamu oli tuulinen ja harmaa, taivas vallan pilvinen. Yöllä oli satanut roimasti. 

Sateen jäljiltä hailakanvihreät ja punaruskeat peltikatot kiilsivät vielä kosteina. Ikkunan alla tuuhean verivaahteran märät lehdet hehkuivat tummana erottuen selkeästi sitä ympäröivistä paksurunkoisista lehmuksista. 

Rankka sade oli raastanut upeiden alppiruusujen kukinnot maahan hajalle. Aamupalan jälkeen alkoi taas sataa ja lujaa. 

Siinä sitä sitten pähkäiltiin, että mitäs nyt... sade jatkuisi koko päivän. Käytiin tankkaamassa, käytiin Pub Niskassa kahvilla ja Vikingin terminaalissa katsomassa aikataulua. Vesisade vaan yltyi.

Tuumattiin, että parasta olisi lähteä risteilylle M/S Rosellalla, ehdittäisiin ennen lähtöä just ja just vielä majapaikan kautta. Eikä aikaakaan, kun sitten istuttiin laivassa isot brinsessakakkupalat ja kahvimukit edessämme. 

Merimatka Kapellskäriin kesti noin kaksi tuntia ja vartti. Ihan rattoisaa oli seurailla menoa ja meininkiä laivalla. Takaisin tullessa meri tyyntyi ja tumma taivaanranta haaleni.

Sää poutaantui ja ilma oli viileän raikas kävellä lehmuskujaa pitkin majapaikalle.