Liikunta

Siljanmaa 26.7.2011

Heinääminen käy päivän kuntoilusta. Jo kahden tunnin käyskentely istutustaimikossa vie voimat, varsinkin paahteella. Siinä astellessa tulee kaikenlaista mietittyä, kuten ihmisten kohtaamisia, omia tekemisiä ja niin edelleen. Tutkielmaani en kyllä saa mietittyä; minun pitää olla pöydän ääressä, kynä kädessä ja kirjoja ympärillä, jotta työ edistyisi.

Ihmeen vähän on paarmoja ja muita purevia itikoita on taimikossa. Yksi yllättävä purija kuitenkin ilmaantui jostain, valtavan iso lukki. Kieppui ensin korvassa, sitten niskassa, kunnes vierähti eteen kaulalle, jolloin näin mikä minua vainosi ja pisti korvaan. Siinä sitten huiskiessa sain sen lopulta viskattua pois. Ilkeä pistely jäi korvaan. Harmittelin kun ei ollut taskussa Aloe Vera Gellyä, mikä olisi lievittänyt kutinaa.

Totta

Maaseudun Tulevaisuuden mukaan nykyinen asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) sanoo: ”Joka ikiseen aukkoon, joka maahan kaivetaan, pitäisi upottaa valmiiksi myös laajakaistayhteydet”. Totta, mutta jotta näin kävisi, edellyttäisi se kovasti yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tarvitaan viestintää osapuolten välillä: kommunikointia, informointia ja keskustelua suunnitelmista ja toimenpiteistä. Vältyttäisiin sortumilta.

Liiku, liiku

On ryhdistäydyttävä ja alettava taas liikkua säännöllisemmin. Sain muistutuksen (minkä tulkitsen välittämiseksi), että pitää kuntoilla säännöllisesti ja tavoitteellisesti ohjelman mukaan. Siitä sainkin innoituksen reippaalle lenkille. Muutama hölkkäaskel kävelyn lomassa edistää tärkeää hengästymistä.

Toisaalta heinääminen ja pajukon raivaaminen epätasaisessa maastossa käy kestävyysreippailusta. Kovavauhtisesti sitä ei parane tehdäkään, muuten sotkeutuu heinään ja on rähmällään. Näin on muuten käynytkin muutaman kerran, että kupsahdan hups vaan ojan pohjalle. Ja kun alkaa kallistella, on vaan annettava mennä. Onneksi olen selviytynyt pelkällä säikähdyksellä. No, kuntoilua sekin ja sekin, että pääsen sieltä ojan pohjalta ylös.

Vierailu

17.7.2011

W&K käväisivät viikonloppuna. Ajettiin metsäpalstalle. Siellä he tekivätkin ison työn, kun heinäsivät ja raivasivat pajukkoa läkähdyttävässä helteessä. Tosin taimet jo pärjäävät, varsinkin tervalepät ovat varsin kookkaita ja alkavat varjostaa aluskasvillisuutta. Mutta kuusitaimikosta on hyvä poistaa kaikki roskapuu ja heinätä, saavat paremmin valoa ja vankistuvat.

20.7.2011

Herukat kypsyvät vauhdilla. En pidä poimimisen kanssa kiirettä, sillä mitä myöhemmin kerään sitä mehukkaampia ovat.

Rankkasade

Aamulla heräsin puoli seitsemän aikoihin valtavaan kohinaan, mikä osoittautui rankaksi kaatosateeksi. Puolessa tunnissa tuli vettä 18 mm. Sade onkin jatkunut siitä lähtien - lyhyitä taukoja vain välillä - niin että piha lainehtii, ja nyt sademittari näyttää jo 25 milliä.

Ruusut

2011

Äitienpäiväruusut 2010 ja 2011

Äitienpäiväruusut ovat nyt kukkeimmillaan. Niistä on iloa päivittäin.

Tuli sadepäivä, otollinen aika tutkielman mietintään. Heinäämistä jatkettava taas, kun on poudempaa - tosin paahteinen hellekään ei ole hyvä – vie voimat jo parin tunnin jälkeen, ainakin näin alussa. Vähitellen on totuttava tramppaamiseen, aika kipeiksi sain jäsenet jo kahden päivän jälkeen. Onneksi oli hyviä voiteita kotona, kuten rentouttava Aloe Heat Lotion väsyneille ja kipeille lihaksille ja syvävaikutteinen lihasgeeli Aloe MSM Gel. Molempia kun käytin aamuin illoin, palauduin nopeasti ja kunto kohenee.

Heinääminen

Nyt se taas alkoi – heinääminen – tosin vasta nyt. Muina kesinä olen tähän mennessä käynyt palstat kertaalleen läpi, melkein ja aloitellut toista kierrosta. Nyt kuusentaimet ovat vankistuneet, mutta silti aika pahalta näyttää, heinä varjostaa tiheästi. Kyllä on syytä alkaa ahkeroida ja unohtaa lukuhommat vähäksi aikaa.

Mustikassa

Hyvästi on mustikoita metsässä, paikoitellen pienempiä, paikoitellen isompia ja mehukkaita. Piti vaan mennä katsastamaan siskoni kanssa, mikä on tilanne. Onneksi tuli poimuri ja purkki mukaan. Tuossa tuokiossa sainkin viisi litraa kokoon. Lisäksi sain virkistävän olotilan loppupäiväksi metsässä käyskentelystä.

Toukka

Illansuussa näin karkean soran päällä noin 7-8 sentin pituisen ja tumman ruskean toukan. Kaukaa katsottuna se näytti ihan pieneltä käärmeeltä. Siinä se tapitti aivan liikkumatta, mutta myöhemmin oli tehnyt täyskäännöksen kohti rakennuksen nurkassa olevia maitohorsmia kunnes sitten hävisi kokonaan. Ehkä kaatosade nopeutti katoamisen. Tunnistatko?

Auringolta suojautuminen

Laita aurinkovoidetta tai -suihketta kunnolla

Radiossa lääkäri kertoi: lasten ja aikuisten on syytä suojautua auringolta hyvin vaatetuksella, aurinkolaseilla, päähineellä ja aurinkovoiteella. No, siinä ei mitään uutta, mutta uutta oli kuulla, että aurinkovoidetta on laitettava vahvasti, jotta saadaan aikaiseksi kunnon suojakalvo iholle. Pieni määrä voidetta tuo vähäisemmän suojan.

Olen aikoinaan laittanut aurinkovoidetta vain niukalti ajatellen, että siten voide riittäisi pidempään ja koko poppoolle. Väärin. Voidetta onkin laitettava runsaasti sekä lapsille että aikuisille ja puoli tuntia ennen auringossa oleskelua ja lisättävä päivän mittaan. Suositeltiin suoja-aineen lisäystä tunnin välein, mutta sanoisin, että kohtuus kaikessa, tilanteen mukaan. Illalla voide pestään iholta hyvin.

Pois tieltä

Tiilitehtaantie: Kaadetut koivut vielä tässä, missä lienevät nyt

Tiilitehtaantie: Saarni jätettiin

Tiilitehtaantie, tämä koivu jäänee naapuritontilla

Kaivantotyö kaukolämpöputkelle etenee. Siitä ne koivut sitten tontilta hävisivät – pois kaivannon tieltä – minne lie, en ole kuullut mitään. Lähdin tarkkailemaan aluetta.

Missä puut ovat, kysyin ensimmäiseltä kohtaamaltani työmieheltä, joka oli ripustamassa keltaisia suojanauhoja tienvarteen.
”Isännät käskivät ne kaataa.” Vai käskivät, sanoin ihmeissäni ja ärtyneenä.
”Kyllä käskettiin.”
Mutta tuo yksi on jätetty tuolla kauempana, jatkoin.
”Sovittiin isännän (naapurin) kanssa, että kierretään se, jos vain mahdollista.”
Jaahas, mutta minusta ne kaadetut puutkin olisi voinut kiertää, jatkoin jo todella harmissani.
”Kyllä ne oli hyvä kaataa, tiellä olivat. Rekat ja autot pääsevät nyt hyvin kääntymän, eikä tule naarmuja autoon. Jos vahinkoja tulee ja naarmuja, niin tontin omistaja joutuu korvaamaan.”
Jatkoin, no minä en ymmärrä, miksi talojen välisestä pikkutiestä pitää tehdä valtatie vain autoja varten. Sitten valitetaan, että ajavat niin lujaa – pieni tie, pieni vauhti, olisi turvallisempaa.
”En ole kyllä missään ennen nähnyt, että ojan ja tien välissä on puita, tiellä olivat.”
Vai niin.

Selvästikään hän ei tuntenut alueen historiaa. Puut ovat olleet siinä kymmeniä vuosia. Tietä vain on levennetty ja levennetty aina vaan, kunnes puut koettiin haitaksi, joidenkin mielestä. Minä taas koen puiden kuuluvan maisemaperintöön, siksi niitä pitää hoitaa ja suojella. Ja jos esimerkiksi lahon takia pitää puu kaataa, olisi istutettava uusi. Vai mitä?

Liikenne

Vaara piilee liikenteessä. Sen sain taas havaita Helsingin liepeillä ajaessani. Varsinkin, jos tietyömaan takia on nopeusrajoituksia, saa olla tarkkana, sillä harvemmin nopeusrajoituksia ja ajoetäisyyksiä noudatetaan. Jos itse noudattaa nopeutta ja suositeltavaa ajoetäisyyttä, niin eikös samassa olekin auto takalasissa kiinni. Päätin itse kuitenkin noudattaa sääntöjä jo muutostöidenkin takia, kun pitää katsoa mistä ja minne ajaa, niin eikös kohta ampaise rekka oikealta sopivan levennyksen kohdalta odottamatta ohi, piennar vaan pöllähti. Ja siis odottamatta, äkisti ohi ja sellaisesta kohdasta -  että mahtuikin. Kyllä moinen meno hirvitti ja tuli mieleen, että missä valvonta luuraa. No, taitaa hellekin tehdä kuskit kärsimättömiksi mutta silti…

Sanat

Vanhoista sanoista puheenollen kielessä näkyy elämän merkit, koko aikakausi. On virkistävää lukea välillä oikein vanhoja kirjoja. Esimerkiksi juuri lukemani Juhani Ahon tekstit tuntuvat värikkäiltä. Lukijan tajuntaan maalautuu silloisen aikakauden (n. 1800 – 1900) ihmisen elämänkaari ja tapahtumat siinä. Varsinkin jos antaa tekstin viedä, eikä takerru yksittäiseen sanaan sinänsä, vaan sen vaikutukseen tunnelman luojana. Jotkut sanat ovat humoristisia ja teksteissä tilannehuumori tuo iloa arkeen.

Esimerkiksi suomalaiset kirjallisuuden klassikot Aleksis Kivi, Juhani Aho, Joel Lehtonen jne. osaavat tuoda sanoillaan ihmisen perimmäisen luonteen todeksi lukijalle, eikä se luonne ole mitenkään muuttunut. Sellaisia sanoja kuten orja, piika, alustalainen jne. ilmentävät tänä aikana maahanmuuttaja, pätkätyöläinen, työtön ja yleensä syrjäytynyt ja vähävarainen jne. Yhtälailla ennen vanhaan kuin nykyaikana – ihmisiä kohdellaan häikäilemättömästi, vähätellään, hyväksikäytetään, ”murjotaan”, juoksutetaan luukusta toiseen, piinataan, vainotaan jne. Lista on loputon. Ihmisten kohtelu tietoyhteiskunnan aikana ei ole paljonkaan muuttunut entisistä ajoista, välineet ja keinot vaan ovat toiset. Onneksi meillä on huumori, joka maustaa todellisuuden kevyemmäksi ollen kermavaahtoa muuten välistä niin ankealle todellisuudelle.

Aloe vera

Mahtava, voimallinen vihannes tuo Aloe vera. Näin on pakko todeta, kun lukee norjalaisen lääkärin Audun Myskjan kirjan Aloe Vera luonnon aarreaitta. Kirjan takakannessa lukee, että Myskja on seurannut pitkään Aloe veran kansainvälistä tutkimusta, ja hän on myös käyttänyt sitä perinteisen lääketieteen ohella monenlaisten tautien hoidossa.

Kirja on mainio opas Aloe verasta kiinnostuneelle; se kertoo esimerkiksi mitä Aloe vera on, miten se vaikuttaa, mitä hyötyä siitä on ja kuinka sitä käytetään.

Foreverin tuotteissa  on juuri oikean Aloe vera -kasvin aloee-geeliä, siksi niin monet ihmiset ovat todenneet tuotteiden toimivan hyvinvointinsa lisäämisessä. Luonnollisesti oma kokemus kaiken todentaa. Itse olen vallan ihastunut, jopa niin, että hävitin kaikki entiset ihonhoitotuotteet ja siirrtyin Aloe vera -tuotteisiin.

Ympäristömuutos

 

 

 

Mikään ei ole ikuista - sanotaan, varsinkin myönteisessä asenteessa muutokselle - ikään kuin implisiittisesti hyväksyen mitä tuleman pitää. Tontinomistajana sitä kuitenkin toivoisi jotain tietoa ja neuvottelun mahdollisuutta aluetta koskevista suunnitelmista. Kohta ovat tontillamme.

Kesä

Ihanan lämpöinen kesä.

Luonto kukoistaa iloksemme kaikkialla. Hyvä on ihmisen uiskennella ja rannalla vilvoitella.