Alkuvalmisteluja vaellusmatkalle

Tämä pieni lamppu on varmaan tarpeellinen vaelluksella.

Mietin vielä vaelluskengien ostamista, sillä aikaa ennen lopullista hankintapäätöstä on hyvä panostaa terveyteen ja kuntoiluun. Varsinkin kunnon kohottaminen vie aikaa, toisin kuin kenkien ostaminen.

Kunnon kohottamisen aloitin lääkärin terveystarkastuksella. Viime kerrasta kun on ehtinyt vierähtää muutama vuosi. Nyt mitattiin verenpaine, kuunneltiin kehkot, sydän jne. Verikokeissakin kävin.

Ennen kaikkea halusin tietää maksa-arvoni, sillä huolestuin puheista: ”Sinä kun syöt noita ravintolisiä niin paljon, käy nyt mittauttamassa maksasi kunto.”

Huojennuksekseni kaikki oli ok, maksa-arvo oli jopa hitusen laskenut, ja myös muut veriarvot olivat parantuneet tai pysyneet samana.

Jatkan siis entiseen malliin ravintolisien kanssa. Aloe Vera Geliä juon nykyisin kaksi kertaa päivässä. Päivittäistä kuntoilua olen lisännyt reippaasti. Sitä rataa – hiljaa hyvää tulee!

 

 

Metsässä käyskentely ja muu touhuilu nostaa kuntoa vauhdilla. Oikein odotan, että lumi sulaa taimikossani ja pääsen perkaustoimeen.

Pääsiäisen viettoon

Pääsiäisen pyhät ovat aivan käsillä tai pääsiäinen pakkaa päälle, kuten radiossa sanottiin – käymme pääsiäisen viettoon.

 

Pääsiäiseen kuuluu minusta tai ei tunnu pääsiäiseltä ilman mämmiä sokerin ja kerman kera, mutta vain hitusen kumpaakin.

 

Jotain rekriviisaattaakin kaivan esille, vanhoja ja lasten tekemiä. Sitten vain odottelemaan pääsiäisnoitia!



 

  

Aurinkoista ja Hyvää Pääsiäistä!

Kevätauringossa paistattelu – ihanaa ja vaarallista

Lämpöisessä kevätaurigossa on mukavaa ja rentouttavaa paistatella, mutta siinäkin kohtuus on viisautta.

Näinä aikoina suojautuminen on tarpeen, kun aurinko porottaa voimakkaasti kirkkaalta taivaalta ja vitivalkoinen lumi heijastaa säteilyä kasvoille.

En muista tarvinneeni muina vuosina aurinkolaseja ja auringonsuojavoidetta näin usein. Minun ei parane mennä lenkille ilman suojautumista, sillä auringonsäteiden osuessa jäätyneeseen lumenpintaan valo on todella terävä silmille.

Ilokseni olen huomannut, että aikuiset ovat hankkineet auringonlasit paitsi itselleen niin myös perheen pienimmille, jotka näyttävät tosi söpöiltä lasit päässä.

Lapsuudessani ei ymmärretty suojautua auringolta, korkeintaan oli joku huivin tapainen päässä. Pahimmat palamiset tapahtuivat sokerijuurikkaan harvennuksessa. Muistan polttaneeni monet kerrat olkapäät, selän ja jalat. Iltaisin sitten kirvelivät ja oli vaikeuksia nukkua, eikä uiminen merivedessä käynyt, ennen kuin pahin palovamma oli ohi.

Nyt on toisin - osataan varoa ja on ostettavissa auringonlaseja ja suoja-aineita vaikka kuinka. Ja kyllä pitkälipallinen lakkikin suojaa.

Missä vanha muuntaja on?

Ensin hämmästyin, sitten harmistuin, kun huomasin vanhan tiilimuuntajan puretun.

Siisti, ryhdikäs muuntaja oli kuin tievartija Tiilitehtaantiellä. Sitäpaitsi se sopii hyvin kulmaukseen, omenapuun ja kuusiaidan väliin.

Kulmaus näyttää nyt autiolta puretun muuntajan jäljiltä, mutta ehkä jo kesän jälkeen kukaan ei edes muista, että tässä on ollut kaunis ja siisti tiilimuuntaja. (26.3.2013)

Tarkaan muuntaja purettiin ja poistettiin, vain multaläiskä jäi.

Tämä kuva jäi sentään muistoksi somasta muuntajasta (Tiilitehtaantie 2.8.2011)

ja tämä seuraavana vuonna 23.7.2012

Minusta kaikki vanhat muuntajat (siis sähköverkon jakelumuuntajat) tulisi säilyttää Paimion maisemassa. Niiden säilyttäminen olisi varsinainen ympäristöteko, sillä

• muuntajat ovat upeita monumentteja ajasta, jolloin sähkö oli edellytys paikkakunnan teollisuudelle
• muuntajat muistuttavat Paimion pitkästä sähköisestä historiasta (vuodesta 1912 lähtien) ja sähköammattimiehistä
• muuntajat kuuluvat suomalaiseen maisemaan jne.

Ehkä keksit lisää syitä muuntajien säilyttämiseen ympäristössämme?

Mutta saman kohtalon näyttävän muuntajat kokevan kuin vanhat kyläkaupat, heinäladot, huussit, kioskit jne. Harmillista!

Kevät on myöhässä

On Lontoo mielessäin

Mieli alkaa halailla Lontooseen. Viime kerrasta onkin jo aikaa, hengailusta Lontoon kirjakaupoissa, Thames-joen rannalla, museoissa etc.

 

 

Lontoon syke, ihmisvilinä ja ilmapiiri ovat innostavia - toisaalta myös uuvuttavia. Joksikin aikaa sinne on aina kiva piipahtaa.

Viisi kohdetta, joihin voisin tutustua aina uudelleen:

1. Tate Britain/Tate Modern

2. National Gallery

3. Thames-joki, sen rantojen ympäristö

4. British Museum/British Library

5. Freud Museum

Ehkä ei pitäisi tarttua lainkaan matkaoppaisiin, sitä alkaa ahnettua nähtävyyksiä enemmän kuin mihin voimat perillä riittävät. Toiseksi aikakin on rajallista ja loppuu aina kesken.

Vaelluskokeilu

Tänään oli taas mainio sää, joten ajattelin kokeilla pitkää lenkkiä, pitempää kuin aikoihin. Puolentoista tunnin kävely ja risat siitä tulikin.

Silmä ja mieli lepää näissä maisemissa - niin kuin aina luonnossa kulkiessani.

Kävelijä voi ohittaa romahtaneen sillan, kun oja on vielä jäässä.

Käännyin kuitenkin sillalta takaisin ja ylös rinnettä pitkin.

Noin tunnin käveltyäni alkoi ilmaantua rasituksen merkkejä akillesjänteissä, vasemman jalan pohkeen ulkoreunassa ja oikean jalan varpaissa, sellaista lievää kivun tapaista. Runsaat puoli tuntia sujui vielä suht koht hyvin, mutta jos olisi pitänyt kävellä vielä toinen kokonainen tunti, tuntemukset olisivat olleet varmasti aika äreät.
 
Tällaiselta tuntunee koko päivän vaellus, pahemmaltakin, mietin. Varsinkin jos patikoi 15–20 kilometriä päivässä ja on muutaman kilon kantamus selässä. Syytä olisi siis aloittaa ankara harjoittelu, niin kuin muinoin maratonille, tai ainakin tehdä pitkä lenkki silloin tällöin.

Nyt oli tavalliset lenkkarit jalassa, maa oli jäinen ja kova. Kesäaikana maasto on kuitenkin jaloille ystävällisempää kuin lumiset, jäisen kovat ja liukkaat tiet.

Mietin, että kaiken varalle, kun on tarvetta hankkia lenkkivaatetta tai muuta vermettä, niin ostan sellaisia jotka käyvät pitkälle vaellusretkelle, jos kuitenkin tulee lähdettyä Santiago de Compostelaan tai muualle.

Tänään todentui, että kun välillä oli varjoista ja välillä aurinko porotti lämpimästi, niin vaatteiden ja sukkien pitää olla hengittäviä ja kevyitä. Vaelluskenkien on syytä olla jäykkäpohjaiset ja nilkkaa tukevat.

***

 

Vaellustestauksen aikana mietin blogiani, pitäisinkö erilaisia blogeja, esim. jos olisi erikseen Vaellus-blogi, postaisin sinne näitä mietteitä vaellukseen valmistautumisesta, vaelluskohteesta jmv. Pitäisin erikseen esim. Metsä-blogia, Kirja-blogia jne.

No, aikamoinen homma siitäkin tulisi – kirjoittaa välillä sinne ja tänne. Ehkä on parasta jatkaa entiseen malliin – päivä kerrallaan – yksinkertaisesti.

Tai mitä mieltä sinä lukijani olet?

Kevättalven luontokuvia

Upea aurinkoinen sää houkuttaa vaeltelemaan taas kerran. Kauniita kevättalvisia päiviä onkin riittänyt tällä viikolla.

 

 

Pikapuolin kireistä yöpakkasista huolimatta joet vapautuvat jäälastistaan. Auringon voima on suunnaton.

Ei ole mitään kauniimpaa kuin Suomen kevättalven puhdas, pilvetön sinitaivas. Tulee mieleen edesmenneen taiteilija Päiviö Pyöttiälän teokset (ks. alla)

 

P.S. "KÄVELY

Päivällisen jälkeen kannattaa aina lähteä kävelylle.
Se edistää ruoansulatusta."

Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Liika säästäminen ei kannata

Hedelmäpuiden leikkuukausi on alkanut. Turhat oksat pois, mutta halliten, maltillisesti, jotta puu tuottaa hedelmiä myös jatkossa.

Liika säätäminen ja leikkaaminen saattaa viedä yhteiskunnan ahdinkoon: talous lakkaa pyörimästä – ei ole hyörinää eikä tule "hedelmiä".

Liika säästäminen vie ilon elämästä, hurjistaa ja kurjistaa arkea. Se voi jopa viedä ihmiseltä hengen.

Päivittäin saamme lukea ja kuulla suunnitelluista ja toteutetuista säästökohteista, jotka raastavat ja koskevat meitä kaikkia arjen tallaajia: lapsia, nuoria ja vanhuksia. Aivan, joka yhteiskunnan saralla laidasta laitaan: koulua, kulttuuria, sote-palveluita, logistiikkaa jne.

Rassaavinta on, kun aletaan säästää ruuassa; syödään roskaruokaa, jossa ei ole muuta kuin jauhoja ja rasvaa, mikä pehmentää ja mädättää aivojamme. Vähemmästäkin menee terveys, mieliala ja energiataso laskevat. Ajaudutaan rankkoihin terveysongelmiin. Näiden seuraukset taas toteutuvat viiveellä ja miten, se jää itse kunkin nähtäväksi ja koettavaksi.

Niin, nyt saamme seurata leikkaamissuunnitelmia ja säästämiskohteita ja muutaman vuoden kuluttua niiden seuraamuksia.

Sitä rataa – hermeettisesti.

P.S. "LEIPÄ
Ties mitä törkyä taikinaan on sekoitettu.”
Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Paimion sairaala

Alvar Aallon suunnittelema Paimion sairaala sijaitsee mäntymetsän siimeksessä.

Pääsisäänkäynti

Röntgenosaston käytävän seinillä on historiallisia tauluja ja valokuvia  

ja lukuisia suorakaiteen ja neliön muotoisia ikkunoita, joista on upea kuvakulma ulos. Valitettavasti en osannut kuvata, ei tainnut olla salama päällä. Pitänee tehdä uusi reissu sinne ja kokeilla kameran eri asetuksia, jotta valoa vasten otettu kuva onnistuisi. Esim. tässä ei nyt näy lämpimän keltaiset portaat. Kasvit ja kaidekin ovat nyt hämärässä.

P.S. "KUVAUS
Niitä on aina liikaa romaaneissa.”
Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Kirjan talon 2. kurssipäivä

Toisena kirjoittajakurssipäivänä kirpeä pakkasaamu ja valoisuus jatkui. Aamuvarhaisella oli pakkasta -25,7 astetta, mutta sää lämpeni vauhdilla päivän mittaan.

 

Odotellen innokkaana kurssipäivän antia lähdin taas hyvissä ajoin kotoa, joten ehdin matkalla Kirjan talolle näppäillä muutaman kuvan vähän eri kulmista kuin eilen.

 

 

Borenpuisto

Kauniina sunnuntaiaamuna oli upeaa käyskennellä pitkin Auranjoen vierustaa.

 

 

 

Talvinen Aurajoki

 



Kirjoittajakurssin tarkoituksena oli antaa kirjoittajille sekä teoreettista että käytännön ohjausta tekstien työstämiseen.

Nyt jälkeenpäin kun ajattelen, ymmärsin väärin tai pikemminkin yksioikoisesti sanan ajankohtaisuuden kurssiaiheena.

Ajankohtaisuudella viitattiin siihen, miten otetaan ajankohtaiset asiat mediassa ym. kirjoittamisessa haltuun, tai siis miten ajankohtaisiin aiheisiin voi tuketua ja miten niistä voi lähteä ammentamaan omaa tekstiä – kirjoittaa sitten mihin tahansa – vaikka blogiin. Ajankohtaiset aiheet helpottavat kirjoittamista, niistä saa tarttumapintaa, ajatuksen tai jopa inspiraation aivan toiseen aiheeseen.

Ajankohtaiseen kirjoittamiseen saimme siis teoreettista ohjeistusta ja käytännön osio toteutui monipuolisesti kotitehtävän muodossa.

Eilen kurssilla kukin osanottaja oli valinnut ja ilmaissut otsikon kotona kirjoitettavalle tekstiaihiolleen. Näitä tekstejä käytiin tänään läpi ja kukin kertoi, miten työsti tekstiään. Muut sitten kommentoivat ja esittivät huomioita kuulemaansa. Jos oli tarkkana, sai kaikilta todella hyviä vinkkejä ja ajatuksia omaan kirjoittamiseensa kuin myös tekstilajin valintaan.

Oli siinä kurssin opettajilla Jaakko Beltillä ja Maria Valkamalla (filosofisen niin & näin -aikakauslehden toimittajilla) välillä pitelemistä, jotta pysyttäisiin asiassa, siis tekstin kommentoinnissa. Me vanhemmat osallistujat kun oikein pääsimme vauhtiin, ajauduimme milloin mihinkin aiheeseen tai muisteluun.

Varsinkin yksi kommentti jäi mieleen: ”Mitä muutetaan, yhteiskuntaa vai ihmistä?”.

Mitäs tähä sit sanos?

P.S. "KIRJALLISUUS
Joutilaiden harrastus.”
Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Kirjan talon kirjoittajakurssilla

Kirjan talon kirjoittajakurssin nimi oli tällä kertaa Ajankohtainen ja ajatteleva kirjoittaminen.

Kurssi alkoi puoleltapäivin kello 12. Ajankohta oli minusta hyvä, sillä ehdin kävellä tovin pitkin aurinkoista Auranjoen vartta ja nauttia upeista kevättalven näkymistä ja näppäillä muutaman kuvan.

Sininen, kaunis vanha puutalo, Wikeström & Krogiuksen talo, on purettu tästä Linnankadun ja Koulukadun kulmasta.

Linnankatu

Borenpuisto

Kirjan talon pihan reunamilla on vielä rutkasti lunta.

Matkalla Turkuun pohdiskelin kurssin aihetta. Ajattelin ajankohtaiseen kirjoittamiseen sisältyvän myös teoriaa somekirjoittamisesta. Toivoin saavani lisää tietoa ja oppivani paremmaksi bloggaajaksi.

Ajattelevan kirjoittamisen taas ymmärrän kirjoittamisprosessiksi, jossa ajatus rakentuu ja muovautuu.

Kirjoittamalla ajatukseni saa uutta ulottuvuutta – kirjoittaessa ajatus tuo siis joitain uutta tai lisää aikaisempaan ajatukseen tai ajatelmaan.

Kurssin ensimmäisenä päivänä teoria jäi aika ohueksi, sillä osallistujien esittelykierros vei paljon aikaa, meitä kun oli niin paljon (14 ja lisäksi kaksi ohjaajaa). Aikaraja kullekin olisi ollut paikallaan, esim. 5 – 8 minuuttia per henkilö.

Tottakai kunkin esittelyt olivat mielenkiintoista kuultavaa, siis kuulla kirjoittamis-, työ-, koulutus-, ammattitaustoista jne. Ikävää vain, että siihen kului aikaa mahdottomasti.

Niin, olisin halunnut kuulla enemmän innostavien ja innoittavien ohjaajien ”ajattelevan” Jaakko Beltin ja ”filosofoivan” Maria Valkaman teoriaa kurssin aiheesta.

Teoriaa kirjoittamisprosessin kulusta ja tekstilajeista ehdittiin juuri ja juuri käydä kiireesti läpi, tai siltä minusta tuntui. Tehtävän antoon ja sen ohjeistukseen päivä sitten päättyikin.

Mielenkiinnolla jäin kuitenkin odottamaan huomista ja sen kurssiantia.

P.S. "KIRJOITTAA "Kirjoitan kaikessa kiireessä" - sillä saatte tyyli- ja oikeinkirjoitusvirheet anteeksi."
 Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Vaellusmatkalle: hankinta 1

Nämä Trezetan vaellus- ja patikointikenkäni ovat palvelleet todella hyvin; pitäneet vettä, olleet hengittävät, nilkkoja tukevat  ja kestävät. Näillä olen käyskennellyt muinoin Hyytiälän metsissä, laskettelupaikoissa, heininyt taimikossa jne.

Valitettavasti ne alkavat olla tiensä päässä ja hyvät ominaisuudet vähissä.

Olen päättänyt, että ensimmäinen hankinta tulevalle vaellusmatkalleni on uudet vaelluskengät, sillä ne on hyvissä ajoin sisäänajettava jaloille mukaviksi.

Noita samoja Trezetan kenkiä yritän metsästää netistä.

Pomintoja Flaubertilta

Flaubertin irvaileva ja ironin sanakirja saa hymyn kasvoille ja ”harmaat aivosolut” liikahtelemaan. Siksi monesti aamutuimaan otan kirjan käteeni ikään kuin suuntaamaan päiväni kulkua.

Tässä päivän vauhdittajiksi sanat:

”VÄLIAIKA
Aina liian pitkä.”

”HUOLI
Mitä ’syvempi’ huoli ihmisellä on, sitä kykenemättömämpi hän on toimimaan.”

”AJATTELU
Työlästä; yleensä yritämme välttää asioita, joita joutuisimme ajatelemaan.”

Flaubert, Gustave 2010. Valmiiden ajatusten sanakirja. Suomentaneet Mirja Halonen ja Ville Keynäs. Loki-Kirjat, Helsinki. 158 s.

Kevätaurinko paljastaa

Tämä naapurin koivu ojan reunalla joutaa hyvin kaivurin alle tukipuuksi.

Tähän aikaan metsässä kevätaurinko paljastaa erilaiset puustovahingot. Helposti on nähtävissä eläinten, koneiden ym. aiheuttamat vahingot ja tuhot rungoissa ja oksissa.

Lisäksi kevättalven valoisuus luo satumaisia varjoja samoilijan silmäniloksi ja mielen virkistykseksi.

Vaeltamaan?

Taas se iski – halu vaeltamaan, vaikka Santiago de Compostelaan.

Edellisen kerran haaveilin vaellusmatkasta kesä-heinäkuussa 2012, kun käsiini osui Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppisen kirja Tätinä taipaleella.

Yhtenä päivänä oli asiaa kirjastoon, ja kun poistuin, huomasin kantavani pinon vaellukseen liittyviä kirjoja. Jotenkin ne vain tarttuivat käsiini.

Kirjoja lukiessa huomaan, että matkaa kannattaa suunnitella monta kuukautta aikaisemmin, esim. varusteiden hankintaa, yleensä kustannuksia ja reittiä kävelyn aloituspaikalle. Ja sekin pohditutti, että vaikka itse matkanteko ei paljon maksaisikaan niin, varusteisiin menee rahaa.

Ensimmäiseksi joutuisin hankkimaan sopivan rinkan ja uudet vaelluskengät kuin myös kevyitä vaellusvaatteita.

Seuraavaksi herää kysymys, mistä varat? Myisinkö autoni, se kun on varsinainen rahareikä? Myisinkö metsäpalstani? Ei olisi sitten huolta siitäkään enää. Jos myyn auton, en pääsisi metsääni puuhaamaan ja tarkastelemaan. Joutuisin myymään molemmat. Kirjoista ei paljon saa, mutta niistä on helpompi luopua – suurimmasta osasta – ja muusta sälästä.

Niin, kyllä vielä jonkin vaellusmatkan teen ulkomailla, ehkä juuri tuon pyhiinvaellusmatkan Santiago de Compostelaan, vaikka siskoni sano: ”Sen kun laitat repun selkään ja lähdet ulos kävelemään, siinä sulla on vaellusta”.

Kaunista kevättalvea

Vielä tuli lunta yllin kyllin. Pihamme ja tienreunat ovat lunta tulvillaan.