tiistai 27. syyskuuta 2016

Turun taidemuseo: Schjerfbeck

Tänään sitten muuta, kuten eilisessä postauksessa ounailin, toisin sanoen Turku-visiitille. Päivä siellä on ollut mitä parhain.




Oli vielä satumaisen kaunista ruskaa, auringonpaistetta ja ihmisvilinää. Energisoivaa! Ensin kävin Turun maakunta-arkistossa selaamassa mikrofilmikortteja. Aikani kun näyttöä tihrustelin, oli aika rientää eteenpäin ja käväistä Turun taidemuseossa.





Ja hyvä kun kävin. Helene Schjerfbeckin näyttely on mahtava. Teoksista huokuu rauhaa ja hiljaisuutta. Hetken kun pysähdyin taulun eteen, melkein kuulin seinäkellon jossain tikittävän ja tuolin tai keinun narahtavan. Ja voi niitä kasvokuvia: sulkeutuneita, unelmoivia katseita, ikään kuin jotain ajatusta tai hetkeä miettimässä.

Uutta taidemuseossa oli se, että siellä voi myös kahvitella ja lounastaa kevyesti ja edullisesti. Edullisesti, jos ei innostu ostamaan kaikenmaailman vitkuttimia, kortteja, kirjoja jne.

Kiva Turku-reissu oli, ja huomenna sitten taas kirjallisten projektien pariin, niin ja vaikka haravoimaan.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Haravointia, haravointia...

Vielä on ihmeen lämmintä ja auringonpaisteistakin. Illan tullen pimeys kuitenkin valtaa, päivät käyvät yhä lyhyemmiksi. Viimein myös saarnet alkavat taipua unten maille.



Verkalleen ne joutuvat tiputtamaan valtavat lehtensä peittäen vihreän ruohikon tiiviisti. Siitä ne on minun kerättävä, jottei nurmikko vallan tukehtuisi.

Mieluimmin nyt jo haravoisin, pikalukisin lehtiä ja kirjoja.

Lohduttelen itseäni, että haravointi ja lehtien kärräys on hyvää notkeus- ja voimaharjoittelua, jaksan sitten matkalla rinkan kanssa.

Mutta, huomenna ehkä jotain muuta…

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vaellus tähtäimessä

Katselen miten pieni tuulenpuuska ravistelee pihapiirimme vaahteroja ja koivuja. Tuuli varistaa nopeaan tahtiin ruskan värisiä lehtiä saaden ne hauskasti leijailemaan ennen laskeutumistaan.

Syksyn väriloisto alkaa vähetä - puut pian paljaina - vain nuoremmat saarnipuut pitävät vielä tiukasti kiinni vihreydestään.

Lenkkipoluilla riittää vielä väriloistoa.


Lenkillä nenänpää kylmenee ja kädet kohmettuvat rivakkaasta astelustani huolimatta. Alkaa olla aika päättää pyhiinvaellusreittistä, ottaa vaelluskengät ja rinkka esiin ja keräillä pikkuhiljaa kimpsut ja kampsut kasaan. Mutta vielä on tätä aikaa, lehtien keräilyä. 


***
Siitä on aikaa, kun olen tavannut kissan hiirellä leikkimästä. Sitä katsellessa mieleeni tulivat nykykeskustelut mediassa: kuka esittää mitäkin ja kuka leikkii milläkin…

 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tuorlan pihapiiri syyskuussa

Tuorlan syksyisessä pihapiirissä on ilo käyskennellä...
 

Rauhaisille käytäville lankeaa pitkiä varjoja, näen väriloistoa siellä täällä. Vanhat lehtipuut ovat vielä ihmeen vihreitä ja reheviä - ovat siis hyvinhoitettuja ja siksi hyvinvoipia.


 




Jo lyhytkin kierros tässä sfäärissä piristää kummasti mieltä.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Gdansk

Sunnuntaina teimme pikavisiitin Gdanskiin. Kymmenisen vuotta on vierähtänyt viime käynnistäni. Tuntui, että kiva nähdä sekin jälleen. Gdyniasta sinne pääsi kätevästi, noin kolmessa vartissa ja edullisesti (6 zl/hlö).


Tähän vohveliherkkuun törmäsin melkein heti Gdanskiin saapuessani.

Kovasti on kaupunki modernisoitunut ja vilkastunutkin sitten viime käynnistäni. Auringonpaisteisessa ja lämpimässä säässä iloiset ihmiset etenivät flaneeraten aukioilla ja kaduilla. Yritimme löytää vapaata pöytää tupaten täysistä ruokapaikoista. Bussillinen saksalaisia turisteja pyrähti ohitsemme kirkkoon tukkien jalkakäytävän.

Gdanskin reissun jälkeen Gdynia tuntui levolliselta kaupungilta kuljeskella. No, onhan se pienempikin, eikä vielä niin turistien valloittama.

Green Life, suosikkipaikkani lounastaa. Isoja, maukkaita ja edullisia annoksia.


Rantabulevardin ravintoloissa oli todella meheviä turska-annoksia.

Tiistaina (13.9.) neljäntenätoista päivänä oli aika palata.  Herkuttelu- ja kävelypäiväni Gdyniassa päättyivät.

Herkuttelua vielä viimeisenä päivänä.


Nyt muistelen vähän kaihoisana pitkiä, monen tunnin kävelyjäni rantabulevardilla, hiekkabiitsillä ja luontopoluilla. Luontopolkuihin tutustuminen jäi kesken, aika ei riittänyt. Lauhassa ja kosteassa säässä oli helppo kulkea vaikka kuinka pitkään.

Kaksi aamukuvaa majapaikan terassilta. Sää oli utuinen.
 
***
Kivalta tuntui kuitenkin palata ja lenkkeillä jälleen tutussa ympäristössä.


Ilmassa on selvästi alkusyksyn kirpeyttä ja raikkautta. Lehtipuut ovat saaneet kauniin syksyisen värinsä poissaoloni aikana. Tässä väriloistoisessa kotoluonnossa kävellen haikailuni unohtuu ja intoudun ihastelemaan kauneutta ympärilläni.

Pieniä hassuja kommelluksiakin sattui, ehkä intoudun kirjoittamaan niistä toiste.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Gdynia - luontokävelyllä

Eilen löysin yllättäen eräälle Gdynian luontopolulle.


Vahingossa löysin, kun lähdin tässä kohtaa kiipeämään ylös varjoista polkua.

Ylös, ylös vaan. Oli huikean hiljaista, kuulin vain aaltojen loisketta. Välillä kun pysähtelin, kuulin hiljaisuudessa kummaa risahtelua.



En tiennyt, mihin polku johtaa, ja kumman risahtavat äänet alkoivat pelottaa.

Käännyin jo takaisin, mutta sitten kaksi puolatarta tuli vastaan. He olivat tulleet muualta Puolasta viettämään Gdyniaan viikonloppuaan. 

Eivät hekään tienneet, mihin polku vie, mutta arvelivat sen vievän keskustaan ja myös Sopotin suunnalle. Lähdin heidän mukaansa uudelleen kipuamaan ylös mäelle.
Oli mukavaa saada juttuseuraa. Kerroin peloistani, sanoivat että kaikki kummat tyypit ovat nyt näin helteellä biitsillä, ettei täällä mitään pelättävää ole. Toinen jopa valisti, että se pelko täytyy tulla sisältäsi, sinusta itsestäsi. Se tuntui jotenkin oikealta ja sai mietteliääksi.

Hieno ekologinen roskis.


Monta tuntia tuli käveltyä. Mitä lähemmäksi majapaikkaani tulin, sitä enemmän oli rantabulevardilla viikonlopun fiilistä.



perjantai 9. syyskuuta 2016

Gdynia - kaupunkikävelyllä

Ilmat sen kun paranevat täällä Gdyniassa. Pelkkää auringonpaistetta koko viikko. Eilen mittari näytti 23 °C. Pidin vapaapäivän biitsikävelystä ja lähdin flaneeramaan pitkin kaupungin katuja. Ja tulipa nyt lounaaksi maisteltua paikallista vohvelia.


Hyvältä maistuikin, ei niin makeaa kuin oletin. 


















Paljon tuli käveltyä sinne tänne, mutta paljon olen täällä ollessani tankannutkin.

Olispa nyt se aktiivimittari, näkisin kulkemiani matkoja ja askelia.

Tänään tulossa viikon lämpimin päivä, 26 °C!