Elokuisella luontopolulla

Paimion luontopolun kävelin viimeksi Astan ja Lunan kanssa huhtikuun lopulla. Silloin oli aivan toisenlaiset, paljaammat näkymät kuin näin elokuun loppupuolella. 

Tänään polulla oli syksyinen tunnelma; näkyi varisseita kullankeltaisia koivunlehtiä, jokunen sieni siellä täällä, värikästä kanervaa, lähes kypsiä puolukan marjoja kauniina väriläiskinä ja niin edelleen. 

Kallioilla, mäntymetsikössä - niin kaikkialla - ilma oli raikasta hengittää. Puuskaista tuulta tuskin tunsi suojaisalla polulla kävellessä. 

Noin neljän kilometriä lenkki on mukava käyskennellä. Vaikka on lyhyt, on se paikoitellen kuntoa haastava, ja luonto tarjoaa silmänruokaa kylliksi.

Pikavisiitti saaristossa: Yhteenveto

23. - 25.8.2017

Utö oli mielenkiintoinen nähdä. Käynti oli todella lyhyt, mutta ehdin saada jonkinlaisen yleiskuvan saaresta.

Jurmon Högbergetin laelta on mahtavat näkymät.

Vähän arvelutti tällaisissa kohdissa kulkea, jos vaikka on punkkeja ja käärmeitä,  mutta mitä pienistä.

Vanha, kaunis Kappeli oli vaikuttava yksinkertaisuudessaan.

 

Vielä viimeisenä iltana ehdin nähdä toistamiseen kauniin auringonlaskun.

Perjantaiaamusella heikossa tihkusateessa m/s Eivor lähestyy laituria, alkaa paluumatka.  Majapaikassa ehdimme vielä keittää kahvit ja syödä runsaan aamupalan, jonka saimme illalla mukaamme.

Kovin lyhyeksi jäi tämä Jurmossa käynti, mutta kovasti kiitollinen olen tästä tutustumisreissusta. Upeita ja kauniita hetkiä sain nähdä ja kokea ja paljon tuli käveltyä, ristiin rastiin, saarella. Ihmeellisiä näkymiä olivat pitkät riutat vierinkivivalleineen ja muinaisjäännökset. Niin, yksi kesän kohokohdista tämä käynti oli, ja uutta käyntiä jo haikailen...

Kirja tältäkin pikkureissulta tarttui: Andersson, Agneta (2010). Jurmon kylä - Lähimpänä merta. Vrakplundrarförlaget. 264 s.

Päivä Jurmossa

Kyllä täällä Jurmon maisemissa on kelvannut käyskennellä. Ja kyllä ollaankin, kolmella pitkäkestoisella kävelyllä ollaan oltu ja välillä nautittu Jurmo Innin maukasta ja terveellistä kotiruokaa ja majapaikassa keitetty hyvät kahvit.

Viimeinen ilta Jurmossa vierähti saunoen ja kaunista auringonlaskua seuraillen. Meri tyyntyi, tuulikin asettui melkein olemattomaksi. Ihmeen rauhallista. Voi, kyllä täällä viipyisin pidempään!

Ilta Jurmossa

Eilen illalla saavuimme m/s Eivorilla Jurmoon hyvissä ajoin, jo puoli kuuden aikoihin.

Olimme varanneet majapaikaksi Göranintuvan ja ruokailut Jurmo Innistä. Laivan saavuttua puoli kuuden aikoihin oltiin meitä vastassa laiturilla. 

Reittiohjeistuksen jälkeen kippasin vain rinkkani autoon, siitä sitten kävelimme majapaikalle.

Niin, siinä kävellessämme välittömästi haltioidumme merinäkymistä ja luonnosta ympärillämme. Ihastelimme valtavia kanervamättäitä tai -niittyjä ja lyhytkasvuisia, pensasmaisia katajia. 

Jo kello 19 olimme herkullisella illallisella Jurmo Innin terassilla, nautimme auringon valosta varjoineen ja rauhallisuudesta ympärillämme. 

Jurmon kauneudesta innoittuneena oli pakko tehdä vielä pitkä, pitkä iltakävely ja sen jälkeen katsella upeaa auringonlaskua ja meren tyrskyntää rantakallioita vasten.

Göranintupa, josta upeat näkymät merelle.

Utö - Jurmo

Keväästä lähtien olen haikaillut Jurmoon, tuohon ainutlaatuiseen saareen menosta, melkein jo luovuin aikeesta, että ensi vuonna sitten. 

Mutta, sattuikin, kun Johannes tuli Suomeen, että otin puheeksi saaristossa käynnin. Hänpä innostui ja siitä sitten häthätää selvittelemään säätä, aikatauluja ja majoitusta. 

Matkaan lähdimme aamulla hyvissä ajoin, noin yhdeksän aikoihin. Paraisissa lossille saavuttuamme oli se jo lähtövalmiina. 

Pärnäisissä jätimme auton parkkipaikalle ja siitä kävelimme m/s Eivoriin. Laivamatka sujui nopeasti maisemia katsellen ja kahvitellen. 

Nötön alueella

Sää oli melko tuulinen ja pilvinen, kirkastui kuitenkin jo ennen Utöä. Siellä aurinko helotti lämpimästi, tosin navakka ja puuskainen tuuli tuntui vain yltyvän.

 Vajaan tunnin ehdimme Utössä näkymiä ihastella, kunnes oli palattava laivalle. Jurmossa olimme iltasella noin puoli kuudelta.