Lisensiaattiseminaari

Tervetuloa 19.12.2011! Metsätieteiden talo, 5. kerros ja sali sh 14 (huone 541), Latokartanonkaari 7, Hki

Olipa jännittävä tilaisuus esitellä tulkitseva käsitetutkimukseni. Koko tutkimusprosessi on ollut eräänlainen kooste kokemuksistani työelämästä, opiskelusta ja johtamis- sekä organisaatioteorioiden pohdinnoista. Nyt se on ohi. Tarkastajien kommentit ja kritiikki olivat arvokkaita. Sain niistä hyödyllistä pohdittavaa tulevaisuuden varalle.
Kiitos kaikille osallistujille!

Havaintoja

Pieni punatulkku seuraili kulkuani, lensi puusta puuhun.

Joku paikka pettää?

Kulkiessani Puranpojantietä mäkeä ylös (ennen järveä) vasemmalla ojassa erottui paksu ruskea  massa. Se erottui selvästi, kun alempana solisi aivan kirkas ja puhdas vesi. Jäin siihen ihmettelemään, että mitä tuo nyt voi olla, ruosteen värinen mönjä, kunnes hajusta tunnistin. Sitä "itteään" se oli.

Pakkaspäivä

Kesän rankkasateet saivat ikävää tuohoa aikaan.

Kaunis, kuurainen maisema ja aurinkoinen sää innoitti lenkille ja harjoittelemaan videointia.

Vielä joulukuussa jaksoi ruusu tehdä nupusta kukan.

Joulukatu

Mukavaa kun perinne Joulukujasta Postikujalla säilyy. Avaúspäivänä oli valtava tuuli ja kova vesisade. Vettä tuli n. 24 milliä, mikä on harvinaista tähän aikaan vuodesta.

Harmi vaan, etten saa otettua hämärässä selkeää kuvaa kamerallani. Päivällä otetuissa taas ei näy tunnelmallisia valoja.

Joulukuusi

Kova tuuli keikuttaa tätä pientä kuusta

Iloksemme tuovat joulukuuset, joita on ilmestynyt kuin sieniä sateella pihoille ja julkisiin tiloihin, valoa lumettomaan ja pimeään talveen ja joulunodotusta mieliimme.

Jostakin luin, että joulukuusen historian katsotaan alkaneen 1400-luvun Saksasta. Suomessa joulukuuset tulivat ensin säätyläiskoteihin ja myöhemmin koko kansan pariin. Kansakoululaitos on ollut maassamme merkittävä kuusiperinteen yleistäjä 1800-luvun lopulta alkaen. Kouluissa kuusijuhlat olivat nimenäkin yleisessä käytössä noin 1970-luvulle asti. Nykyisin kuusijuhla on tainnut jäädä historiaan, mutta kuusi kynttilöineen ja koristeineen on juhlistamassa koulujen joulujuhlissa vielä nykyäänkin.

Lenkkireitti

Iso muovinen mansikka Puranpojantien varrella. Puinen toimisi paremmin hiilinieluna.

Puranpojantieltä tämäkin. Nyt en muista lammen nimeä?

Huomaan, että liian usein tulee ”kiireessä” lähdettyä lenkille samaa reittiä pitkin. Tänään innostuin kulkemaan vastakkaiseen suuntaan, jota pitkin en ole aikoihin kulkenut. Virkistävää oli nähdä, miten ympäristö on muuttunut Jokelan koulun ja entisen Fortumin lähistöllä.

Puranpojantietä pitkin en ole aikoihin käyskennellyt. Viimeksi, kun siellä päin kuljin, ei tainnut tiellä olla edes nimeä, tai ei ainakaan tienviittaa. Useita uusia omakotitaloja on tullut tienvarteen ja kävelytienpätkäkin. Eikä mikään ihme, kun muutaman askeleen päässä on koulut, päiväkoti ja keskusta. Valtava mansikkapelto ja mehiläiskennojakin on ilmestynyt tien varteen. Upeaa on astella lumettomassa maisemassa, auringon valossa ja lämpimässä säässä. Mieli ja sielu nauttivat metsä-, pelto- ja vesimaisemista, joita lähistöllä riittää.

Huomenna ensimmäisenä adventtisunnuntaina Postikuja muuttuu Joulukujaksi (tai Valokujaksi). Se on merkki joulunodotusajan alkamisesta. Hyvää joulunodotusaikaa teille kaikille, Eder alla!

Lehtipuiden siimeksessä

Lehtipuun tunkemana vinoon ja toispuoliseksi kasvanut havupuu

Koivun oksat pieksevät havupuiden latvustoa vahingoittaen sitä.

Talven alkaessa, kun lehtipuut ovat paljaina, näkee hyvin missä olisi perattavaa ja pelastettavaa. Olisi todella hyvä antaa tilaa arvokkaille havupuukasvustolle kasvaa, vaikka vain reikäperkausta tehden. Tähän aikaan vuodesta näkee hyvin missä sille on tarvetta.

Sitä paitsi minusta on ilo nähdä havupuiden rehevä kasvu. Risukot, väärärunkoiset ja mutkaiset, toispuoliset ja kitukasvuiset puut eivät voi ilahduttaa kenenkään silmää. Ohi kulkiessa kuulen niiden kitisevät ja huutavat apua runkojen hankautuessa toisiinsa ja oksien piiskatessa vuosikasvustoa.

Kävelyllä

Viikki

Tällaisia ulkohuusseja ei juurikaan enää näe.

Kuvaavaa

Viikki, Metsätieteiden talon edustalla kolmen koivun ryhmä.

Edelleen Flauberttia lainaten: TIEDE Tieteen ja uskonnon suhteesta: ”- vähäinen tieteen tuntemus etäännyttää uskosta. Syvällisempi johdattaa siihen.” Miten tuon sanoman voisi tulkita, oletteko samaa mieltä? USKONTO: ”Sekin yksi yhteiskunnan tukipilareista.”

Flaubertissa minua viehättää hänen sanojensa ytimekkyys, kuiva ja yksinkertainen ”totuuden” ilmaisu, joten on rentouttavaa kaiken nykyisen hälyn ja touhun keskellä palata hänen sanojensa koruttomuuteen.

Sinnikkyys

  Ruusut jaksavat kukkia, vaikka talvi jo kolkuttelee ovelle.

  Sinnikkäästi sienet putkahtelevat ylös vahvan ruohon keskeltä.

Gustave Flaubert (Valmiiden ajatusten sanakirja (2010, s. 128, ilm. ensimmäisen. kerran v. 1911): ”Sienet. Syökää vain torilta hankittuja.” Hänen aikakaan se taisi olla turvallisinta. Mutta nykyään on vaikeaa tietää mistä torin sienet ovat peräisin ja ketkä niitä ovat keränneet, jollei tunne myyjää. Mistä muuten tuollainen epäluuloisuus on minuun iskenyt? Liittynee vanhenemiseen, liika varovaisuus syöpyy minuun.

Vanhus-sanasta Flaubert kirjoittaa (mt., s. 149): ”Tulvan, rajuilman tms. sattuessa kylän vanhukset eivät muista milloinkaan aiemmin nähneensä samanmoista.”

Mielimaisema

Tänne joen äärelle on aina mukava tulla; katsella sen valtavaa virtausta ja kuunnella kohinaa. Valitettavasti pauhina videossa ei vastaa luonnossa kuultua.  Jokimaisema vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tämä videoharjoitelma on otettu muutamia päiviä rankkasateiden jälkeen. Vesi on aika korkealla ja virtaus voimakasta vieden mukanaan kaikenlaista kuten maa-ainesta. 

Ristilukki

Upea ristihämähäkki ja vähän pelottavan näköinen

Yhtenä päivänä sain ihailla suurta ristihämähäkkiä ja sen kutomaa taidokasta verkkoa aivan ulko-oven lähellä. Siinä se heilahteli verkkoineen päivineen räystään alla. Taisi tulla bongattua elämäni ensimmäinen ristilukki. Ihmeelliseltä näytti sen iso ja auringossa välkehtivä verkko. Onneksi tuli otettua kuva, sillä aamulla se oli jo poissa.

Nyt jälkeenpäin valokuvaa katsellessa tulee mieleen tutkimukseni, jota yritän pikku hiljaa päivittäin työstää. Työni on ollut kuin verkon rakentamista itse aiheen, tutkimuskohteen ympärille. Se on ollut kutomista ja purkamista kaiken aikaa. Välillä työ välkehtii ja kaikki tuntuu sujuvan ja välillä taas on muokattava vanhaa ja rakenneltava uutta. Muistutan itselleni, että fokusoi, fokusoi ja jätä kaikki epäolennainen. Tähän pyrkimykseen tuli avuksi ristilukin kuva verkkokalvollani aina kun tartun työhön.

Sanat



Puudutusaine. Mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa esimerkiksi huonojen kirjojen lukemista, liiallista teeveen katselua ja radion kuuntelua tai yleensä liian mediapainotteista arkea, liiallista kahvin juontia, huonon ruuan syömistä jne. Se tarkoittaa arjen täyttämistä kaikella hälyllä, tekemisellä ja paikasta toiseen rientämisellä ja riippuvuuksilla, kuten shoppailulla.

Haltioitua. Se tarkoittaa mielimaisemien katselua, kuten meri-, metsä- ja peltomaisemaa. Haltioitua voi hyvästä ruuasta, kirjasta, musiikista ja ylipäätään taiteista. Haltioitua voi itselle tärkeiden ja tavoitteellisten asioiden onnistumisesta tai yllättävästä ongelman ratkaisusta.

Ilottomuus. Päivä ja mieli näyttävät harmailta. Mieli ja ajatus ovat alavireisiä. Mikään ei tunnu onnistuvan. Se voi tarkoittaa syvempää synkkyyttä mielessä – mieli ei kykene haltioitumaan, ihminen ei koe iloa siitä mitä on tai terveydestään tai kauniista luontomaisemasta.

No niin, luetteloa voi jatka vaikka kuinka, ja kullekin sanan merkitys lienee eri. Joistakin sanoista on helpompi kirjoittaa; sanan merkitys tulee mielen sen kummemmin miettimättä – joistakin sanoista ei tahdo taas mitään tulla mieleen –  sano ei sano mitään mielelle. Kokeile vaikka.

Gustave Flaubert (ransk. klasikkokirjailija) irvailee sanoja kirjassaan Valmiiden ajatusten sanakirja (2010, s. 125, ilm. ensimmäisen. kerran v. 1911). Esimerkiksi sanasta Sanakirja hän kirjoittaa: ”Naurakaa sanakirjoille: ne ovat vain sivistymättömiä moukkia varten.” Esittämiäni sanoja hänen kirjassaan ei ole, mutta sana Ilo (s. 46) on. ”Leikki ja nauru ovat sen poikia; tytöistä ei sovi puhua.”

Syksy tullut on

Syksyn tulo näkyy luonnossa kaikkialla runsaina lämpiminä väreinä: sienissä, lehtipuissa, kukissa, kasveissa jne. Sateet, tuulet, sään harmaus ja päivän lyheneminen tuovat vaihtelua arkeemme. Aurinkoiset päivät alkavat olla vähissä.

Syksyn tulo näkyy myös siten, että viikoittain saan soittoja puhelinmyyjiltä. Soittoja tulee lehtien myyjiltä, puhelinoperaattoreilta, ravintolisien kauppaajilta, kalenterin myyjiltä jne. Erilaiset hyväntekeväisyys-, avustus- ja vapaaehtoisjärjestöt keräävät varoja puhelimitse.

Olen miettinyt, miten vastaisin näille soittajille, jotka tekevät työtään ja yrittävät hankkia elantoaan. Ymmärrän, että ystävällinen ainakin pitää olla, vaikka välillä hermostuttaa saada soittoja tiheään. Saatan sanoa, kun kerrotaan, että olen onnekkaiden valittujen joukossa ja saan lahjaksi tai voittanut niin ja niin monet lehdet ilmaiseksi ja jatkotilauksen tosi edulliseen hintaan: ”Kiitos muistamisesta ja tosi upeasta lahjasta, mutta valitettavasti se ei ole nyt ajankohtainen. Palataan asiaan toiste.” Sitten mietin, että kun tulee lotottua silloin tällöin, eikä voittoa tule, niin se käynee hyväntekeväisyydestä. Saatan siis sanoa myös: ”Kuule, annan hyväntekeväisyyteen säännöllisesti pitkin vuotta, niin se saa riittää. Pienillä tuloilla täytyy pysyä budjetissa, pahoittelen, ei tällä kertaa.” Joku kertoi, että aina kun soitto tulee, hän pyytää tarjouksen kirjallisena postitse. Koskaan ei ole kuulema tullut.

Syksyn Success-päivät

Ovatpa somasti järjestäytyneet

Syyskuun ensimmäinen ja lämmin viikonloppu kului vauhdikkaasti Success Day tapahtumassa Järvenpäässä. Tunnelma oli innostunut ja tila täynnä Forever-ihmisiä.

Innoittavat luennoitsijat jakoivat muun muassa seikkaperäistä tietoa vitamiinien ja ravinnon yhteisvaikutuksesta kehomme hyvinvointiin. Varsinkin Dr. Claus Hanckenin (tanskalainen lääkäri) luento kuntoilu- ja urheiluvammoista, niiden syistä, ennaltaehkäisystä ja biologisesta hoidosta, oli hyödyllinen. Niissä ravintolisillä on tärkeä tehtävä. Päivittäin tulisi huolehtia riittävästä kalaöljyn ja yleensä rasvahapojen, luonnollisten antioksidanttien, Aloe veran, kalsiumin, magnesiumin, D-vitamiinin, L-Arginiinin ja C-vitamiinin saannista.

Saimme kuulla myös ainutlaatuisista tuotelanseerauksista. Eritoten mullistavasta Argi+ ravintolisästä, joka sisältää muun muassa tärkeää L-Arginiini-aminohappoa, C-, D3-, K2-, B6-, B12 vitamiineja, foolihappoa sekä antioksidanttipitoisia hedelmä- ja marjauutteita.

Näissä merkeissä kaksipäiväinen tietorikas ja sosiaalinen tapahtuma vierähti mielenkiintoisesti.

Pitäisi, tulisi...

"Mitä enemmän tietää sitä parempi maku." Tämä koskee taiteita, tieteitä, kulttuuria, historiaa jne. yleensä kaikkia elämän alueita. Makua voi kehittää koko eliniän, eli toivoa on vielä, ei saa luovuttaa, asennettakin pitäisi olla tähän tavoittelemiseen. Ongelmat tulisi nähdä oppimistilanteina ja uuden alkuna. Jotkut viisaat oikein etsivät ongelmia uteliaisuuttaan ja näkevät ne tienä uusiin mahdollisuuksiin. Puhun itselleni.

Viikin kampus

Lontoo

Ravintolisät

Pihallemme on ilmestynyt erilaisia sieniä, kuten näitäkin

Tuotekoulutuksessa (Turussa) puhuttiin eilen muun muassa ravintolisistä. Niitä Foreverillä onkin moneen tarpeeseen. Nykyään Foreverin ravintolisät kuuluvat päivääni. Tietysti kuidun takia syön normaalisti: ruisleipää, vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä. Harrastan hyötyliikunnan lisäksi lenkkeilyä jonkin verran. Niin ja veden juonti on tärkeää, kun juon Aloe Vera Geliä (keltainen kanisteri). Aamuisin Gelin lisäksi olen ottanut Royal Jelly-tabletin. Nyt kun se loppui, otan tilalle Bee Propolista. Myöhemmin päivällä ja illalla otan Forever Calcium -valmistetta (sis. kalsiumsitraattia, magnesiumia, D-vitamiinia) ja toisen Propolis-tabletin. Kolmessa kuukaudessa olen onnistunut pudottamaan painoa 8 kiloa!

Tästä keveämmästä ja muutenkin virkeämmästä olosta innostuin lisää kuulemastani ravintolisä-infosta. Sitten kuitenkin alkoi pohdituttaa, etten voi kaikkia varojani niihin laittaa, että nyt jäitä hattuun, vaikka itselleni ”must”-tuotteita olisikin mainittujen lisäksi vielä Pomesteen Power (varsinainen antioksidantti-juoma), Arctic-Sea (välttämättömiä rasvahappoja) ja Fields of Greens. Jos noista kaikista mainituista joutuisin valitsemaan yhden, olisi se ehdottomasti Aloe Vera Gel -geelijuoma.

Roskasakko

Syy Tukholman siisteyteen selvisi Maaseudun Tulevaisuudesta (26.8.2011), kun luin Tarja Hallan kolumnin. Ruotsissa on tullut voimaan roskaamislaki heinäkuun alkupuolella. Halla kirjoitti: ”Kun ruotsalainen nuori mies potkaisi lasipullon sirpaleiksi kadulle, huomasi poliisipartio teon ja langetti 800 kruunun, siis 87 euron sakon.” Hallan mielestä roskasakko ryhdittäisi kummasti suomalaistenkin käyttäytymistä. Olen samaa mieltä.

Pikkusielu

Taitaa olla on pikkusieluisuutta tarttua ympäristön roskaamiseen ja rikkomiseen. Mitäpä tuosta, kun maailmalla tapahtuu kauheita: kärsitään sodista, rikollisuudesta, luonnonkatastrofeista, nälästä jne. Maailmanlaajuisesti katsottuna, globaalissa ja ubiikkiyhteiskunnassa hyvinvointimme on kohdallaan. Silti mietityttää - kaikki ihmisten tekoset saavat alkunsa vanhemmista, heidän valinnoistaan, kodista ja muista instituutioista – voimme kai välittää ja pohtia asioita ymmärtääksemme ihmisen tilaa ja pahoinvoinnin ilmenemistä.

Peili

Huomaatko, mikä puuttuu rakennuksesta?

Rakenna ja hajota...

Tämä on ollut ikuinen työmaa siitä lähtíen, kun rautatien alikulku rakennettiin

Vuosien mittaan kaupungin ydintä on yritetty kaunistaa ja rakentaa turvalliseksi meille kuntalaisille ja kävijöillekin monin tavoin resurssien mukaan. Kuten tiedämme, ydin on kuin peili kuvastaen kaupungin tilaa ja hyvinvointia. Niin, mitä kuvastaakaan roskaisuus ja hajotetut paikat ympäristössämme? Ehkä nuorison laiminlyönnistä, aikuisten välinpitämättömyydestä ja heidän arvoistaan…?

Tukholma

Näkymä laivasta: meri väreilee tumman taivaan alla

Näkymä Åhlensin kahvilaterassilta

Terveisiä Tukholmasta! Tuli tehtyä pitkästä aikaa risteily Helsingistä ja päivä Tukholmassa. Sää suosi matkaamme mennen tullen. Slussenilta flaneerasimme pitkin Götgatania Skanstulliin. Kahvittelimme välillä Medborgarplatsenilla, jonne onkin ilmestynyt sitten viime näkemäni lukuisia moderneja ruoka- ja kahvipaikkoja.

Aikoinaan nuoruudessani olin töissä ja asuin lähistöllä, Ringvägenillä. Mielenkiintoista, kun palaa jonnekin vanhaan ja tuttuun paikkaan, alkaa mieli täyttyä hetkessä muistoista. Hetkessä muistuivat mieleen pienet Bore-laivat I, II ja III, vasemmanpuoleisesta liikenteestä siirtyminen oikeanpuoleiseen, raitiovaunut, maauimalat isoine ruohikkoineen, työpaikat ihmisineen ja kaffepausseineen, Mazarine-leivokset jne.

Paljon on Söderinkin seutu muuttunut; on tullut uusia rakennuksia, enemmän avaruutta, niin ja niitä ruokailupaikkoja ihmisineen. Ilmapiirissä oli aistittavissa tiettyä kepeyttä ja rauhallisuuttakin. Kuitenkin useat vanhat rakennukset, kuten verotoimisto ja kirkot toivat tuttuuden tunteen. Siisteys herätti huomiota verratessa Helsinkiin, joka nykyään näyttää suorastaan epäsiistiltä. Siistiltä näytti myös Tukholman ydinkeskusta, jonne tultiin maanalaisella - roskan roskaa en nähnyt missään.

Åhlensin ylin kerros oli täysin muuttunut, oikeastaan se oli enää pelkkä kahvila valtavine näköalaterasseineen. Päivän menyyn näkee ja saa toisessa kerroksessa. Åhlensilla oli ennen monipuolinen kirjaosasto, nyt se oli typistetty lähinnä harraste- ja lastenkirjoihin ja pokkareihin. Se oli pettymys, no, mutta muutama pokkari piti taas ostaa – osta neljä ja maksa kolme houkutti.

Nopeasti yksi kaunis, leuto elokuun päivä isossa kaupungissa vierähtää. Aika loppui kesken, ehdittiin kuitenkin vielä ennen laivaan menoa juoda yhdet Leffet Drottningsgatanin vilinässä.

Ikkuna Aloe veraan

Kotisivuni Aloe vera -maailmaan on nyt valmis. Sinne vaan kurkkaamaan ja tutustumaan uniikkeihin tuotteisiin. Kotisivuni on ikkuna Foreverin tuotteisiin ja liiketoimintaan.

Aloe vera -tuotteet tuntuvat olevan todella suosittuja ja kauppa käy. Yhtenä päivänä postissa meitä oli kolme jonossa ja odottamassa lähetystä, painavaa pakettia.

Kissat

Kaupunkilaiskissa Pami

Maalaiskissa Välkky

En ole kissa-ihminen, siskoni on. Hänellä on kyky analysoida kahta kissaansa Pamia ja Välkkyä. Seuratessaan niitä siskoni tulkitsee ja lukee kissoja kuin hyvää kirjaa. Hän osaa kertoa minulle, milloin Pami kostaa, milloin se esiintyy, tekee itseään tykö, matkii Välkkyä, on huomionhaluinen tai kuuntelee puhettamme ja niin edelleen. ”Nyt Pami kuuntelee meitä tarkasti korvat höröllään, vaikka se on selkä meihin päin, ikään kuin ei kuuntelisi.” Pamille pitää välillä puhella ja sitä pitää silittää, vaikka se ei näytä pitävän siitä.

Siskoni osaa kuvata kissojensa erilaiset piirteet, kuten ulkonäön ja luonteen tarkasti ja hauskasti, kuin ihmistä. Välkky on ulkokissa, viihtyy puussa. Sinne rungolle se pyrähtelee tämän tästä. Välkky on itsenäisempi siinä missä Pami osoittaa avuttomuutta. Välkky on selviytyjä. Muutenkin se on suorasukaisempi, Pami on juonikas, mutta linjakas, toisaalta taas pelokkaampi.

Itse en ole kissa-ihminen, mutta seurailen niitä mielelläni tilaisuuden tullen. Kadehdin kissojen nopeutta reagoida, kykyä seurata ympäristöään tarkasti, sulavaa liikehdintää eivätkä ne unohda venyttelyä milloinkaan uinailun jälkeen.

Satoa

Toisenlaista satoa 2011

Ainoa omenapuumme tuottaa vaihtelevasti omenia eri vuosina. Viime vuonna tuli vain kaksi omenaa ja nekin pilaantuivat. Tänä vuonna omenapuu on pullollaan omenia: virheettömiä, rupisia ja matoisia, enimmäkseen kuitenkin rupisia ja matoisia ja pieniä, mutta tosi makeita ja mehukkaita. Viinimarjat olen saanut poimittua, kunpa vain tulisi käytettyä talven mittaan.
Hyvä olla puitakin valmiina kuivamassa, sillä voi tulla taas aikainen ja kylmä talvi.

Inspiraatio-päivä

Hanko

Tammisaari

Terveisiä Järvenpäästä, siellä oli lauantaina mukava ja informoiva Forever-tilaisuus. Ruotsalaisen Kajsa Carlströmin luento oli filosofinen. Hän kertoi omasta Forever-elämästään, periaatteistaan, etiikasta ja moraalista, ajatusvoimasta jne. Asioita, jotka koskettavat ja pätevät myös tämän päivän organisaatioiden ja ryhmien johtamisessa.

Tanskalaisen Olsenin luento taas oli hauska ja huumoria täynnä. Se oli hyödyllinen, sillä hän kertoi käytännön kokemuksiaan tuotteista. Kokemuksia kaikenlaisia onkin hänelle kertynyt, kun ollut Foreverissä jo 16 vuotta. Saimme runsaasti erilaisia vinkkejä muun muassa hiusten ja ihon hoitoon. Niin, mutta kokeileminen tuntui olevan hänellä avain sana, sillä tuotteet puhuvat puolestaan.

Päivästä inspiroituneen pidänkin oman tilaisuuden sponsorini kanssa torstaina. Kutsutuilla on mahdollisuus kuulla Aloe vera -kasvin monipuolisista vaikutuksista hyvinvointiin. Kutsutuilla on myös mahdollisuus kokeilla Aloe veraa sisältäviä tuotteita.

Liikkeellä

Kuljen ees taas ja taas ees - kuin Föri Turussa – asuinpaikkakunnan ja HY:n väliä. Aina on jotain mukana, jotain jää pois, jotain otan taas mukaan. Noin se menee tutkimusraporttinikin kanssa: Käyn tekstiä läpi ees taas, jotain tulee lisää, jotain redusoin ja aina jotain jää – kuljetan mukana.

Pimeää

Taideteos Infotalon edustalla, Viikki

Tulipa synkkä kuva, vaikka oli kaunis ja aurinkoinen alkuilta. Taitaa ennustaa syksyn alkua ja aherrusta.

Dekkareita luen aika harvoin. Sitten kun sellaisen saan käsiini, on se luettava saman tien kannesta kanteen. Mölndalin matkalla ostin matkalukemiseksi Lee Childin Dollar-dekkarin. Olikin huikean jännä, mutta myös aika raaka, joten en taida vähän aikaan dekkariin tarttua.

Muutenkin päätin jättää vähemmälle kaiken muun kirjallisuuden lukemisen - on keskityttävä vain lähdekirjallisuuteen - jotta tutkielmani teksti olisi napakampaa. Huomaan, että paikka paikoin työni on saanut kaunokirjallisia vaikutteita. Toisaalta hyvän kirjan iltalukeminen katkaisee päivän mietinnät ja toisaalta antaa hermolepoa.