Coimbra

Tänään pilvistä, lämmintä ja valoisaa.

Aamukahvilla sanoin rinkalle, että jaahas, eiköhän lähdetä astelemaan.

Albergueseen ei muuten tullut ketään koko iltana. Paikka on uusi, tuskin vuottakaan, sen olemassaolosta ei välttämättä tiedetä. Itse sain kuulla tästä yöpymispaikasta eräässä kahvilassa.

Kauniiden ja vähemmän kauniiden asumusten jälkeen pääsin niin mieluisalle metsätielle. Siellä astellessa en huomaa kilometrien kulumista.

Kaunis ja selkeä opasmerkki.

Sain taas yllättäen lämmintä ystävällisyyttä. Satuin kysymään talon palstalla uurastelijoilta kahvipaikkaa. Siinä samassa työ keskeytettiin ja nuori isäntä kysyi: "Haluatko kahvia, minä tarjoan." En tohtinut kieltäytyä. Kivuttiin terassille ja tuossa tuokiossa nuori emäntä toi eteeni sämpylän ja leikettä ja pipareita. Olipa kiva keskustelu ja taukohetki. Loput pikkuleivät kehoitettiin ottamaan mukaan.

Kuvassa nuori isäntä anoppinsa seurassa.

Ja koira nimeltä Luna.

Kun on lyhyitä etappeja, voin rauhassa valokuvata, ei tarvitse huolehtia ehtiikö illaksi perille. Kuvaan vuorotellen kameralla ja puhelimella. Puhelimen kuvat on yksinkertaista siirtää blogiin.

Perillä Coimbran kaupungissa, joka on kuuluisa muun muassa yliopistostaan.

Tänään sain majoitusseuraa kahdesta hollantilaisrouvasta.

Alberguen keittiö.

Vapun kunniaksi!

Muuten varpaani tuntuvat leppyvän ja asettuvan. En viitsi laittaa kuvaa ukkovarpaastani, on se sen verran synkän näköinen vielä.

Rabaçal - Cernache

Eilen keskiviikkona aamu oli jälleen kolmen sadepäivän jälkeen aurinkoinen. Taivas miltei pilvetön ja ilma sopivan lämmin astella.

On todella nautittavaa kulkea ja katsella kaunista luontoa ja elämää ympärillä.

Olen nähnyt vuohia, lampaita, kanoja, hanhia, hevosia, sikoja, kissoja ja ärhäkkäästi haukkuvia koiria. Siis kaikki mahdolliset kotieläimet talojen ja palstojen läheisyydessä. No, lehmiä en ole vielä nähnyt niityillä.

Rabaçalista reitti jatkuu edelleen halki laajojen oliivi- ja viiniviljelyalueiden. Välillä on komeaa eukalyptus- ja mäntymetsää. Näistä muuten lähtee ihana ja virkistävä tuoksu.

Tällä menopelillä on tultu töihin.

Aika pitkälti kuljin soukkaa polkua, joka seuraa kuivunutta Mouros-joen viertä.

Päivän reitti on kiitettävästi opastettu, mikä tuntui huojentavalta.

Opastetaulujen mukaan tämä etappi on historiallisesti arvokas. Ja minusta erikoisen kaunis. 

Perillä alberguessa, majapaikassa. Muita ei ole näkynyt - aika rauhallista.

Alberguen keittiö, jossa saa kokata itselleen kunnon aterian.

Itse käväisin viereisessä marketissa ostamassa illaksi vettä, hedelmiä ja jogurttia.

Lepäilyä Rabaçalissa

Kävelymatkojen ja sadepäivien jälkeen keho ja mieli tuntuvat vaativan lepoa.

Jäin tänne Rabaçaliin hyttysestä ja koirista huolimatta.

Majapaikka on rauhallinen, ja on vähän pakko tehdä vähän huoltotoimia.

Huoneessa on pieni liikutettava patteri. Siinä on kätevä kuivatella vaatteita.

Näkymä huoneeni ikkunasta.

Paikallisissa baareissa on herkkuja monenlaista.

Tankkaan huomista varten Cafe Bonitossa.

P.S. Pahoittelen, kun vastaaminen kommentteihinne ei ota onnistuakseen. Saan tehdä monenlaista kommerverkkiä, jotta edes yksinkertainen lause onnistuisi.

Rabaçal

Ansiãon majatalossa jaoin Denisen kanssa neljän hengen huoneen, tuli näin edullisemmaksi. Tuli kokeiltua sekin - majoittua ventovieraan kanssa.

Ihan mukvammalta nuoren seura ja vaihtaa caminokokemuksia. Denise on menossa Portoon. Hän aloitti caminon myös Lissabonista.

Aamulla Denise joogasi ja minä venyttelin ja söimme sunnuntaina ostamiamme eväitä.

Kello oli jo kahdeksan sulkiessamme majatalon oven. Poikettiin viel pikaisesti aamukahville ja sit mars matkaan.

Caminolla ohittelimme vuorotellen. Denise näet myös valokuvasi paljon.

Erääseen polun varteen hän jäi valokuvaamaan ja minä jatkoin kulkemista. Ajattelin, että kohta hän tavoittaisi minut, mutta en nähnyt häntä enää.

Aprikoin koko matkan Rabaçaliin, mitä lie tapahtunut. Kidnapattiinko hänet, sillä kaksi valkoista autoa ohitti minut metsätiellä. Eksyikö hän, loukkaantuiko, ryöstettiinkö tai menikö kenties aivan muuta tietä, niin sitä rataa pohdin kulkiessani.

Denise hävisi yhtä äkisti kuin oli ilmestynytkin.

Tämän maanantaipäivän piti poutaa, sadekuuroja tuli kuitenkin vähän väliä. Sateinen keli sopii minulle kyllä paremmin kuin helle. Tunnun jaksavani kulkea paremmin.

Päivän koko reitti oli suuremmoisen kaunis. Pysähtelin lakkaamatta nauttimaan upeista maisemanäkymistä. 

Ja aina kun sadekuuro loppui, otin kameran esiin. Näin matkantekoni venyi ja hidastui. 18 kilometrin matka alkoi tuntua taas uskomattoman raskaalta. Ja pitkältä.

Hartioissa ja jalkaterissä pisteli sen verran pahasti, että suunnittelin vapaapäivää.

Paikan ainoa majatalo löytyi helposti. Täällä jossakin yöpyisi ehkä Denise ja jotkut tapaamani. En jaksanut lähteä katsomaan. Sain kuitenkin pestyä ja kuivateltua vaatteita ja rinkkaa.

Illalla taisin olla ylirasittunut, kun uni ottanut tullakseen. Koirat haukkuivat lakkaamatta läpi yön. Yksi hyttynen inisi valmiina iskemään heti sopivan hetken tullen.