Azambujassa

Eilen kuljin suurimman osan etapista vilkasliikenteistä autotien viertä. Täällä kyllä pyörät pyörivät. Oli valtavan melukas rekkaliikenne siinä ihan vieressäni monta tuntia. Ja lujaa ohittivat, lakkini vaan heilahti ja melkein minäkin.

Muita caminolaisia en ole juuri tavannut paitsi Vasco da Gaman majapaikassa oli kyllä kolmen hengen miesporukka ja yksi ranskalainen pariskunta.

No, eilen kuitenkin sveitsiläinen Hans tavoitti minut sauvoineen.

Muutama kilometri sujui kuin huomaamatta seuraavaan kahvipaikkaan, kun oli seuraa. Hans kertoi tulleensa alun bussilla, monet kuulemma tekevät niin juuri noiden teollisuusalueiden ja maantien takia. Suosittua on aloittaa vasta Portosta Santiago de Compostelaan. No, kukin tavallaan.

Minusta on ollut mielenkiintoista nähdä erilaisia alueita - teollisuusalueetkin voivat olla jännän näköisiä. Niiden ympäristöt ovat siistejä ja paikoin jopa kauniita kukkaistutuksineen ja patsaineen. Ylempänä tietä näkee värikkäitä asumuksia.

Kahvipaikasta Hans jatkoi yksinään ja hyvä niin, koska tällä veteraanivaeltajalla on vähän erilainen tahti astella.

Azumbajan keskustassa en meinannut millään löytää opaskirjasta mainittua majapaikkaa. Taaskaan ei mitään opassymbolia missään. 

Monta kertaa kyselin. Useimmat eivät tienneet koko majataloa ja toisten neuvoja en ymmärtänyt kuin että joku paikka piti kiertää ja sitten kävellä suoraan.

No ei siihen voinut seisomaankaan jäädä. Aikani käveltyäni ja kyseltyäni ja jo tuskastuneenakin kuulin nimeäni huudettavan. Ja eikös Hans kaukana edessä kulman takana viittilöinyt. Kävi ilmi että hän on majoittunut jo tunti sitten samaan hostelliin, johon minä aion. Tämä oli helpotus, sain oppaan aivan majatalon edustalle. Mikä tuuri, ties miten pitkään olisin keskustassa pyörinyt.