Kohti Azambujaa

Eilen tuli vaelluksen jälkeen sateen takia levättyä kunnolla. Aamulla olo oli virkeä ja jo viiden jälkeen pakkailin rinkkaa. 

Kiirehdin majatalosta ulos ja kulman taakse aamupalalle.

Sateen jälkeen ilma oli happirikas ja sumuinen.

Ei ristinsielua missään - vähän oudolta tuntui astella täällä sumussa. Pelästyinkin, kun yhden puskan takaa kömpi mies pyörineen ja joku kumma laatikko tarakalla. Ei siinä mitään, vaihdettiin aamutervehdykset, ja mies jatkoi pyörällään vastakkaiseen suuntaan.

Tämänpäiväinen reitti kulki pelkästään maantien viertä ja läpi teollisuusalueiden.

Toisen kerrankin säikähdin, kun eräs mies käveli vetelästi takanani kädet taskussa pitkän matkan. Ohitti veltosti ja jatkoi kävelyään siinä edessäni edelleen velton oloisesti.

Mitään opasmerkkiä ei missään, ja tiekin näytti päättyvän rautatieasemaan. Oli  nyt pakko nyt kysyä tältä mieheltä, että missä se reitti oikein on. Hän selittämään kovasti portugaliksi ja kun huomasi, etten ymmärrä mitään, viittilöi mukaansa. Oli uskallettava seurata. No sitten mentiinkin hissiin. Mielessä kävi, mahtaako nyt ryövätä minut. Ketään muita ei näkynyt mailla halmeilla. Sama juttu kuin eilen, että hissillä ylös ja hissillä alas. Täällä alhaalla olikin sitten jo muita ihmisiä. Oppaani viittilöi, että tonne. Samassa näinkin sitten reittimerkin ja baarikin oli siinä vieressä, ei kun kahville ja vähän taukoa pitämään.