Kokeilu

Kokeilen päivittää blogiani puhelimella.

Hernekeittopäivä tänään. Paljon, paljon juureksia, maustepippureita, laakerinlehtiä ja sipulia sekaan ja sitten muutamaksi tunniksi muhimaan.

Ei hullumpa, mutta enemmän se kyllä muistutti papumuhennosta kuin keittoa. 

Pakkanen hellitti

Ankara pakkanen taisi lähteä matkoihinsa, ainakin toistaiseksi. 

Lähtiessään pakkanen jätti hienot tötteröt räystäälle. 

Tänään sitten lenkille. Lunta kyllä tuiskusi, mutta ei se haittaa lenkkeilyä siten kuin tuima tuuli ja pakkanen. 

Aloin jo olla huolissani, että hyvin alkanut lenkkeilyni Johanneksen kanssa lopahtaa, sitä kun tottuu lenkkiseuraan. 

Liekö tuolla turvallista leikkiä?

Lunta tuiskuaa

Tänään hyinen tuuli on aamusta alkaen tupruttanut ja kinostanut lunta pihan nurkille.

Vasta iltapäivällä harmaa taivaankansi repeili saaden pilvet viilettämään. 

Eipä paljon tehnyt mieli kävelylenkille. Sainpa sentään toistettua eilisen lumisteppailuni paljain varpain. 

Kovasti pisteli lumi tänäänkin jalanpohjia – taitaa karaistuminen kestää – eikä taida hellittääkään. No, katotaan.

Lumisteppailua

Ennen auringonlaskua kokeilin tepastella paljailla varpailla lumessa. 

Valkoinen ja puhdas lumi näet houkutteli. Ja jestas kun tuntui kivuliaalta jalkapohjissa. 

En siinä montaa sekuntia sietänyt olla. Vasta kolmannella kerralla kipu vähän lieveni. Virkistävää ja karaisevaa oli, huomenna uudestaan!

Ulkoilua lumimaisemissa

En muista milloin olisi Paimiossa ollut näin luminen tammikuu kuin tänä vuonna. 

Kerta kaikkiaan mahtavaa kävellä lumisilla poluilla. Aurinkokin on alkanut pilkistellä.

Jalka-analyysi

Asioidessamme perjantai-iltapäivällä Turussa satuin näkemään urheilukaupassa kyltin tietokoneavusteisesta jalka-analyysista. 

Ja kun oli ilmainen ja aikaakin, piti kokeilla analyysia, josko virheasentoa jaloissa: ylipronaatiota tai supinaatiota. Normaalit ovat. Jalkaholvikaan ei ole juuri laskeutunut, ehkä hieman, sanoi nuormies. 

 Ravintola blanko Auransillan kupeessa, ei hullumpaa ruokaa.

Enpä muista milloin Turun keskustassa olisi ollut lunta näin paljon tammikuussa. 

Lumimyräkkä

Eipä ollut lumimyräkkä kulmillamme niin paha kuin ounasteltiin. Mitä nyt yöllä vähän nurkissa kolisi ja tuuli vinkui lunta tupruttaen. 

Tuvan takana pöllytti tuuli puiden oksilta uusia lumia, tasaili niitä peltoja pitkin, teitä pitkin, yli kaikkien jälkien. (Samuli Paronen: Lallinkorven leipä 1968.)

Lenkkeilyä

Lenkkikaverini, kirittäjä ja sparraaja, on lähtenyt Lontooseen. Erilaisia lenkkejä ehdimme tehdä päivittäin: lyhyitä palauttavia ja reippaampia ja muutaman lähes kymmenen kilometriä ja yhden lähes kolmetoistakilometriä. 

Piristävää oli huomata, että ihan hyvin jaksoin mukana pysyä. Kuntoni ei olekaan pahemmin kärsinyt, vaikka kuntoilukertani alkutalvesta harvenivat, ainakin välillä. 

Nyt minun on vain jatkettava kävelyä säännöllisesti noin neljä, viisi kertaa viikossa, sillä Camino kuiskailee taas. 

Ja mikäs on ulkoilla, nämä lumiset talvimaisemat ovat vaan niin kauniita!

Muistelua - joulukuu 2018

Vaikka uusi vuosi on jo hyvällä alullaan, palaa mieleni ja ajatukset tämän tästä viime joulukuuhun (2018). Monin tavoin erilainen ja odottamatonkin se oli, mutta surun oheen sisältyi myös ilahduttavia pilkahduksia. 

Niitä olivat muun muassa lumi- ja jäälyhdyt pihaamme valaisemassa, uusien jouluruokien kokeileminen tavanomaisten lisäksi ja suurimpana ilona lasteni tapaaminen ja jutustelut.

Retrolasipurkkiin laitoimme vegaanisilliä (munakoisosta). 

Mukulaselleri kasviskinkkuna maistui erinomaisesti. Oikeammin Johannes näitä innostui kokeilemaan. Itse oli lähinnä assistenttina. 

Pikkusisko ja puolisonsa ehti vielä lähettää joulukortin.

Elokuva Tuntematon mestari

Paimion elokuvateatteri Bio Starassa on meneillään Tuntematon mestari -elokuva. Ja kun elokuvakriitikko Rane Aunimo antoi ohjaaja Klaus Härön ja käsikirjoittaja Anna Heinämaan elokuvasta hyvät arvostelut - jopa neljä tähteä - oli se mentävä katsomaan. 

Eikä Aunimo suotta arvostellutkaan elokuvaa korkealle. Musiikkeineen (ruotsalainen Matti Bye on säveltänyt musiikin) ja miljöineen kaikkineen elokuva oli vaikuttava.

Tarinan taidekauppias Olavi Launion elämästä taidekauppiaana koin ajankohtaiseksi, sillä monelle yrittäjäkonkarille on tätä päivää luopua leipä- ja elämäntyöstään kaupanteon ja voimien hiipuessa. Mutta luopuminen on raskasta, uskomattoman raskasta, sillä sitä joutuu kohtaamaan menneen elämän, nykyisyyden vaatimukset ja tulevaisuuden. 

Taidekauppias Olavi Launion elämä taidekauppiaana on tullut tiensä päähän. Silti hän tuntee ytimissään, että varsinainen jytkykauppa on vielä odotettavissa. Tähän liittyviä vaiheita oli mielenkiintoista seurata. Koruton muotokuva taiteenrakastajasta on esimerkki siitä, miten yksittäisestä, ihmistä ja elämäänsä koskettavasta tapahtumasta voi tehdä vaikuttavan elokuvan. Elokuvan loppukin yllätti. Koin siinä piilevää ylevyyttä ja herkkyyttä joka tarttui. 

Hienoa, että elokuva on katsottavissa Paimiossa, ei tarvinnut lähteä räntäsateessa merta edemmäs kalaan, kuten sanotaan.

*

Tänä aamuna lähitienoot olivat lunta tulvillaan, tykkylumessa puut ja pensaat - yhtä taideteosta koko luonto. 

Suruaikaa

Blogipostaaminen, kirjoittelu yleensä on vallan jäänyt. On ollut kovin surullista aikaa: nuorin sisareni menehtyi joulukuussa. 

Kuva JW 27.12.2018

Lohdullista on kuitenkin ollut lasteni tapaaminen joulupäivinä. Vanhin poikanikin pääsi käymään Lontoosta kuin joululahjana. 

Yhdessä olemme lenkkeilleet ahkerasti. Lenkkeily, rauhalliset kävelyt ja jutustelut ovat olleet hyväksi mielelleni; ovat rauhoittaneet muistojen ja ikävän yllättäessä, niitä kun nousee aina vaan ja äkillisesti. 

Nyt on vain totuttava, että yksi lintunen lensi sisarusparvestamme pois. Voi, mitenkä siihen totun!

Mukavaa ja lapsuusmuistoja herättävää oli nähdä isä lasten kanssa pikku nuotion äärellä (26.12.2018) pellolla, aivan lenkkitien varrella.