Eipä ollut lumimyräkkä kulmillamme niin paha kuin ounasteltiin. Mitä nyt yöllä vähän nurkissa kolisi ja tuuli vinkui lunta tupruttaen.
Tuvan takana pöllytti tuuli puiden oksilta uusia lumia, tasaili niitä peltoja pitkin, teitä pitkin, yli kaikkien jälkien. (Samuli Paronen: Lallinkorven leipä 1968.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti