31.12.2012

 

Hyvää vuodenvaihdetta ja

 

Hyvää Uutta Vuotta,

 

Gott Nytt År!

Miksi lupaukset elämäntapamuutoksesta epäonnistuvat?

Parin leudon päivän jälkeen öinen pakkanen sai puut ja pensaat maalauksellisen kauniiksi (29.12.2012).

Näin uuden vuoden kynnyksellä pohdin: Mitä tulen tekemään vuonna 2013, millaisen uuden vuoden haluaisin? Jatkanko samaan malliin (status quo) vai suunnittelenko muutoksia elämänmenooni?

Kysymykset johdattelevat miettimään: miten tämä vuosi on mennyt, mitä lupauksia teinkään tälle vuodelle, toteutuivatko ne (lue pidinkö lupaukseni)?

Seuraava kysymys on: Mitä tarkoitan sanalla lupaus elämäntapamuutoksen yhteydessä tai yleensä tulevaisuuden suunnitelussa?

Aiheesta voisin kirjoittaa vaikka pamfletin tai muun pienen opuksen. Mutta lyhyesti: tarkoitan sillä päätöstä jonkin haaveeni toteutumiseksi. Päätös voi koskea esim. toimintaa tai tekoa, joka muuttaa elämääni, kehittää ja avartaa omaa maailmaani ja osaamistani tai olla hyödyksi. Se voi liittyä painonpudotukseen, ravitsemukseen, hyvinvointiin jne.

Sanat haave (aikomus), päätös, lupaus ja teko eivät riitä.  Minun pitää mennä pohdinnassa ”sanahelinää” syvemmälle. Pohdin, mitkä seikat johtavat lupausten epäonnistumiseen, niitä voivat olla esimerkiksi:

• lupaus on alunalkaen ollut pelkkä aikomus, toivomus, epämääräinen toive tai mielikuva jostain paremmasta
• lupaus on jäänyt analysoimatta perinpohjaisesti: mitä, miksi, mitä sitten ts. toteutuksen vaikutukset
• lupaus on jäänyt sanahelinäksi: se ei ole saanut voimaa ajattelusta, sitä ei ole ruokittu visioinnilla, suunnittelulla, tavoitteellisuudella ja seurannalla
• ei viitsitä nähdä vaivaa, sillä tutusta ja turvallisesta, status quasta, on yleensä vaikea luopua ja sitä on vaikea muuttaa.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta syyt, kuten stressi, jaksaminen, olosuhteet jne. ovat mielestäni tekosyitä. Vai mitä mieltä sinä olet?

No niin, ei muuta kuin kynä, vihko tai läppäri ja kalenteri esiin ja tekemään vuodesta 2013 mieluisa!

Hautausmaalla käynti aattona

Jouluaattona  24.12.2012

Luminen ja kaunis kirkkokuja hautausmaalla.

Eilen aattona hautausmaalla puhalsi kipakka tuuli ja lunta tuprutteli hiljakseen. Paksussa lumessa moni sai sotkea polun haudalle jättääkseen kynttilän. Minun oli helpompi tarpoa haudan luokse, sillä aikaisemmat kävijät olivat jättäneet polun jälkeensä.

Luminen hautausmaa, jyhkeä kirkko, talviasuinen meri ja ihmiset siellä täällä sytyttelemässä kynttilöitä on aina elämys ja herkistää joulun viettoon.

Jouluaatto

Hyvää Joulua kaikille!
 

Aattoa odotellessa

Aamulla pakkasta oli -16 astetta ja risat (23.12.2012).

Sää lämpeni päivän mittaan, mikä sai linnut liikkeelle. Pihapiirimme koivussa ylhäällä oli pieni punatulkkuparvi. Erotin ne selkeästi, kun auringonvalo osui punaiseen vatsaan. Muut lähtivät lentoon, mutta yksi rohkea pariskunta jäi. Oikealla latvustossa on värikäs uros ja vasemmalla harmaampi naaras - erottuvat kuvasta kun oikein tihrustaa.

Veljeni tekemä liekinsammuttaja tai niistäjä on tarpeellinen ja mieluinen.

Myö tämä veljeni takoma kynttilänjalka on minulle tärkeä.

Luminen Vista

19.12.2012

Enpä muista nähneeni täällä päin tähän aikaan vuodesta näin lumista kaupungin keskustaa.

Erilaiset pensaat ja kasvit peittyvät lumen paljoudesta ja levittäytyvät kuin taideteokset. Lumikinoksissa ne ovat lumoavan kauniita.

Jouluvalmisteluja

Pitkästä aikaa kokeilin leipoa joulutorttuja. Ei ne niin kauniita ole, mutta ovatpahan itsepaistettuja.

Lunta kolatessa tulee joulunvalmistelut mieleen, vaikka kuinka pidättelisi. Tuntuu, että sitä ja sitä pitää ainakin tehdä, ja mitä lähemmäksi aattoa tullaan sitä useammin alkaa pyöriä tehtävät-lista mielessä. 

Oivallus nro 3/3: rappusuoja lumeelta ja sateelta (18.12.2012).

Reippailua lumikolan kanssa

Oivallus nro 2/3: harja ovessa lumisten kenkien putsausta varten

Tällä viikolla olen saanut kuntoilla päivittäin kauniissa talvimaisemassa lumikolan kanssa.

Perjantaina 14.12.2012

Viimainen lumipyry

Oivallus nro 1/3: "Katuvalo", eräänlainen tekele, joka valaisee pihapolkua. (11.12.2012)

Auster kuvaa osuvasti tuntojani, kun saan lähdetyksi lenkille poskia nipistelevässä viimassa ja lumipyryssä. Auster kirjoittaa (s. 6)

”(…) Vaikka kylmyys oli kammottavan purevaa, olit tyhjillä kaduilla ja ihmettelit, mikä sinua riivasi lähtemään sisältä niin rajusti riepottelevaan myrskyyn, ja vaikka ponnistelit pysyäksesi pystyssä, silti tuuli herätti tietynlaista hilpeyttä ja iloa, kun näit tuttujen katujen hämärtyvän lumivalkoisena kieppuvaksi vilinäksi.”

Tänään lenkin korvaa lumenkolaus. On kolattava useamman kerran, sillä lumipyry on sakeaa.

Auster, Paul 2012. Talvipäiväkirja. Suomentanut Erkki Jukairainen. Tammi, Helsinki. 225 s.

MåBra ja parmesan-juusto

 

Silloin tällöin ostan MåBra -lehden. Pidän lehden piristävästä ja värikkäästä ulkoasusta. Lehden pieniä tutkimus-infoja on kiva lueskella kuin myös liikunta- ja ruokavinkkejä ja yleensä muita hyvinvointiin liittyviä juttuja.

Marraskuun numerossa (11/2012) oli mielenkiintoinen artikkeli parmesan-juustosta.

MåBra -lehden mukaan parmesan on varsinainen kalsiumpommi (kalsiumia 1380 mg/100 g ), joka sekä vahvistaa luustoa että auttaa painonhallinnassa. Juuston korkea kalsium ja D-vitamiinipitoisuus lisäävät rasvanpolttoa ja vähentävät napostelutarvetta.

Parmesan tehdään pastoroimattomasta maidosta ja kypsytetään hitaasti, siksi juusto on ravintorikas: proteiinia (proteiinia 41,5 g/100 g, lisää kylläisyyttä), vitamiineja ja mineraaleja. Sen sanotaan olevan myös helposti sulavana vatsaystävällinen juusto.

Artikkelissa ei puhuttu tyydyttyneistä rasvahapoista, joita parmesan saatta sisältää paljon, joten en söisi juustoa ainakaan kerralla suurta palaa.

Vinkki: Käytä parmesania kuin maustetta – sopii miltei kaikkeen – raasteena tai lastuina. Ja mitä pidempi varastointiaika sitä rikkaampi maku.

 Livsmedelsverket.se

Näringsfysiolog Kristina Andersson, diluva.se, m fl.

1. adventtisunnuntai

2.12.2012

Pihamme on lunta tulvillaan!

Yhdessä yössä märkä ja rapainen piha on nyt puhtaanvalkoinen, kuin pumpulissa.

Hyvää joulun odotusaikaa teille kaikille!

65+ coachträff

På morgonen, när jag vaknade var det ruskigt och mörkt ute, jag ville inte stiga upp och allra minst fara till staden, fast jag hade redan många dagar väntat på mötet. Småningom och på något vis kom jag ändå i väg till Åbo, och var till och med på 65+ coach och hälsomotionsledaremötet i tid.

Vi samlades på hotell Scandic Plaza, Universitetsgatan 29, och åt en uppiggande frukost. Efter det flyttade vi till salen för att åhöra temat Söm och återhämtning. Mikaela Wiik talade över temat: vad är återhämtning, dess betydelse, verkningar för vår livskvalitet, även god sömn och avslapning är viktig.

Ja, som Mikaela sade, det finns så många sätt att återhämta sig, olika rörelser, motion, vila, sömn, kost, natur, beröring, avslappning, musik, att skriva o. läsa, djur, umgänge, lek o. humor, kultur. Det är bra att fundera, söka och prova, vilket passar dig bäst.
 
Vi satt inte hela tiden, utan emellanåt fick vi stiga upp och röra på oss och prova på ASAHI med Malin och göra praktiska övningar. ASAHI var en mjuk, lugn rörelse, avslappnande med riktig andning, ett mellanting mellan Tai-shi och Qigong.

Efter Mikaelas föreläsning gick vi ut på en promenad, fast det fortfarande blåste och det kom blöt snö. Men det var bara uppfriskande.

Jugendtyylinen Park Hotel sijaitsee Turussa Puolalanpuiston vieressä

Turun taidemuseo Puolalanmäellä (28.11.2012)

Hela dagen var för mig igen ett riktig språkbad, givande och mycket trevligt. Det ruskiga vädret började se riktigt vackert ut, så jag kände mig lätt och glad… ja, helt och hållet avslapnad av det hela.

Tack Margó, Mikaela, Malin och ni alla som var med!

Kiva päivä!

Forever - flunssan torjujako?

Karuna 27.11.2012

Karuna 27.11.2012

Foreverin tuotteita olen käyttänyt kohta puolitoistavuotta. Ravintolisiä, kuten Aloe Vera Gel -juomaa, Forever Calciumia, Arctic-Seaa, Bee Pollenia ja Bee Probolista, otan päivittäin.

Olen yhä enemmän vaikuttunut mainittujen ravintolisien hyödyllisyydestä, sillä monet lähipiirissäni ovat kärsineet syksyn mittaan ikävästä ja kuluttavasta flunssasta.

Minuun flunssa ei ole vielä iskenyt – ehkä juuri mainittujen tuotteiden takia. No, tietysti on muitakin tärkeitä pointteja flunssan torjunnassa. Erityisesti tärkeää on ulkoilu valoisaan aikaan, koska se lisää vastustuskykyä, samoin riittävä lepo - tulisi antaa itselleen lupa nukkua ja levätä riittävästi, eikä käsihygieniaakaan pidä unohtaa.
 
Ei siis ole mitään ihmekonsteja. No, nyt kun olen näin hehkutellut flunssattomasta olostani, ei paranekaan sairastua.

Liennytystä kaamosoireisiin

Päivän valoisa aika on jo todella lyhyt. Hämärä, pimeys ympäröi meitä aamuin illoin. Ankeus tunkeutuu meihin - pimeyden voima on mahtava.

Jottei kaamosankeus vallan saisi ylivaltaa, on pakko taistella muilla keinoin kuin masennuslääkkeillä.

Vastavoimia kaamosoireille (makeanhimo, väsymys, alakulo), voisi olla esim. lämpimään ja valoisaan aurinkomaahan matkustelu, kirkasvalolaite, kävelylenkki valoisaan aikaan, kynttilät, kesäkuvien katselu ja kirjoittelu.

Kirkasvalolaite (2000–3000 luksin valoa) lievittää kuulemma tehokkaasti kaamosoireita silmien kautta. Tutkimusten mukaan kirkasvalon käyttäjistä jopa 70 prosenttia hyötyy hoidosta. Niitä onkin alkanut ilmestyä yhä useammin yleisiin tiloihin, kuten kauppoihin, kahviloihin jne. Lienevät enemmän henkilökunnan kuin asiakkaiden hyväksi. Laitteet voisivat olla oiva investointi palvelutaloissa, hoitokodeissa jne.

Itse suosin, jos vain mahdollista, kävelylenkkiä valoisaan aikaan. Jo lyhyt säännöllinen oleskelu ulkosalla säästä riippumatta antaa energiaa. Puiden huojuntaa, lintujen pyrähtelyä puusta puuhun, oksalta oksalle katsellen virkistää kummasti mieltä.

Kynttilöitä polttelen myös, lepattavaa liekki tuo ajatuksia, ideoita ja kirjoittelukin sujuu.

Minkä konstin sinä tiedät hyväksi kaamosoireita vastaan?

Lukemisvimma

Eilen kävin kirjastossa palauttamassa kasan kirjoja, mm. kaikki suomennetut Jongit. Lähtiessä olin mielessäni päättänyt olla lainaamatta uusia, mutta kuinkas kävikään. Valtavan kirjakassin kanssa sieltä taas palasin.

Satuin vilkaisemaan, kun olin luovuttanut kirjat kirjastonhoitajalle, kassi tyhjänä vähän ympärilleni pöydille ja hyllyille. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan olisi pitänyt marssia suoraa päätä ulos.

Pöytä, johon oli valittu filosofista kirjallisuutta, veti magneetin tavoin puoleensa, otin yhden kirjan käteeni, sitten seuraavaan jne. ajattelin, että tämä on lainattava ja luettava, tämä on tärkeä.

Seuraavaksi vilkaisin hyllyjen suuntaan ja eikös jalkani lähtenyt niitä katselemaan. Tulin uutuudet-hyllyn kohdalle, jossa kirjat tuijottivat minua kuin sanoakseen: katso minua, olen uusi, selaa vähän, kunnes tartuin suomennettuun Woolfin Yö ja päivä vaikka siinä oli ikään kuin varoituksena keltainen lappu etukannessa: ”laina-aika 2 viikkoa, ei voi uusia, ei voi varata”. Päätin, että tämä on luettava, vaikka pikalukien, sillä jotkut mielikirjailijani ovat monesti viitanneet samaan Woolfin englanninkieliseen Night and day vuodelta 1919.

Woolfin selailun jälkeen satuin vielä vilkaisemaan samaiseen hyllyyn ja käteeni tarttuivat Italo Calvinon Kenraali kirjastossa ja José Saramagon Ricardo Reisin viimeinen vuosi. Ei kun molemmat lainakoriin keltaisesta lapusta huolimatta!

Kolme paksuhkoa kirjaa tulisi lukea kahdessa viikossa. Onneksi muut lainaamani voi uusia.

Ympäristöhaaste Vistalla

Aivan Vistan keskustan tuntumassa piilee näyttävästi ympäristöhaaste ja/tai mainehaaste. Oikeastaan on piillyt pitkään – kuukausia – ohikulkijoiden ”silmänilona”.

Jottai tarttis tehrä, mut kenen?

Tämäkään aikoinaan komea makasiinirakennus ei saa olla rauhassa, vaan sitä puretaan alalaudoituksesta lähtien sieltä täältä, pikku hiljaa.

Kaikenlaista jätettä ja muovirojua saa täällä rauhassa lennellä. Kauempana katsottuna näyttää kuin olisi lumikasoja siellä täällä.

Junat kun vilistävät ohi muutamia kertoja päivässä, sitä toivoo, etteivät matkustajat katsoisi juuri tässä kohtaa ulos, sillä eivät nämä jätekasat kaupungin mainetta paranna.

Talven kynnyksellä

Helsinki valmistautuu jouluun kovaa vauhtia. Perjantaina (16.11.2012) erilaisia jouluvaloja ja -koristeita asennettiin siellä täällä.

Lenkkitieni varrella taas vesi lorisee railakkaasti ojissa, joissa ja pajunkissat kimmeltävät pajukossa kuin pienet tuikut. Pohdin siinä kulkiessani, miksi tätä vuodenaikaa oikein nimittäisi.

Kuvauksellinen Tallinna

Terveisiä Tallinnasta! Pilvinen, hämärä ja vähän sateinenkin, mutta leuto viikonloppu vierähti mukavasti porukalla flaneraten.

Näin talven kynnyksellä toreilla ja kujilla oli lämmin tunnelma lukuisine myyntikujineen ja ihmisineen. Kaupungissa mystisyyden vaikutelmaa luovat aina vaan vanhat rakennukset hempeine väreineen, varjoineen ja alastomat puut, portit ja muurit.

17.11.2012

Ennen paluumatkaa viivähdimme tovin tässä viihtyisässä kahvila-viinibaarissa Osteria del Gallo Nero, "The original Italian Winebar" (18.11.2012).

Toscanalainen Winebarin isäntä piti meille esityksen toimipaikoistaan, ravintolasta ja tästä viinibaarista. Tarjolla oli erilaisia Panineja ja suuria, herkullisia Tiramisu-paloja, joita tarjoiltiin näyttävästi. Saimme maistella kahvin kera grappaa eri rypälelajikkeista.

Tällä kertaa tuli tutustuttua viime kertaa paremmin Tallinnan (aik. Rääveli) keskiaikaiseen vanhakaupunkiin ympärysmuureineen ja näkymiin, kiitos seuralaisten.

Suosittu ja tunnelmallinen näköalapaikka, jonne väkeä kipusi ylös ja alas portaita rauhalliseen tahtiin.  (17.11.2012 iPad-kuva)

Näkymä näköalapaikalta Tallinnan vanhankaupungin yli. (17.11.2012 iPad-kuva)

Kauniita hetkiä päiväänne!