Luminen, kylmä talvi 2011

Kylmä ajoi jänösen ruokailemaan aivan ikkunan taakse. Sisältä otettu kuva 31.3.2011

Nyt se huomaa, että otan kuvan, katsoo mutta ei lähde pakoon.

Viime vuonna tammikuussa talvi oli paljon ankarampi kuin mitä se on ollut tänä vuonna. Ja vielä maaliskuussa oli valtavasti lunta ja pakkasia. Metsän eläimet joutuivat lujille ja tulivat rohkeiksi ruuan haussaan.

Kevään Success-päivät, Järvenpää



Järvenpää-taloon oli kokoontunut iloisia ja innostuneita foreverlaisia. (21.1.2012)

Sponsoriani Astaa huomioitiin useasti lavalla.

Illallinen oli mukava sosiaalinen tapahtuma.

Myrskyn jäljiltä

Metsniittu, Eerola 16.1.2012

16.1.2012

Vasta eilen tein tarkistuskäynnin - tai osittaisen sellaisen - metsäpalstalleni. Kuvat yllä ovat tieltä katsottuna – kallion päälle ja toiselle puolelle pitää tehdä uusi käynti. Onneksi ei montaa puuta ole kaatunut, noista taidan selvitä, mutta pitää selvittää. Toisen palstan myrsky on joltisenkin sivuuttanut, mutta pitää vielä tarkistaa. Taimikko voi hyvin. Pajukkoa ja muuta roskapuuta olisi hyvä nyt talven aikana poistaa samalla kun käy taimikkoa läpi. Lumikengät saattaisivat olla kätevät.

Terveisiä Lontoosta

Western Gateway 26.12.2011

Näkymä asunnon edustalta, Ekotalo rakenteilla

Yksi suosikkikirjailijoistani on Margaret Atwood. Ilahduin, kun löysin hänen ”Rouva Oraakkeli” vanhan ja lukematta jääneen kirjansa Paimion kirjastosta poistettujen joukosta (0,50 €). Rentouttava lukukokemus, Atwood ei petä.

”Keksit olivat kovia kuin laasti. Kastoin viimeisen teehen ja pureksin sen konemaisesti muruiksi ennen kuin tajusin tehneeni selvän koko pakkauksesta. Se oli paha merkki, minun oli syytä pitää varani.”

Atwood, M. 1993/1976. Rouva Oraakkeli. Suomentanut Marja Haapio. Kirjayhtymä, Helsinki. 409 s.

Ajattelun laventaminen

River Thames joulupäivänä 25.12.2011

River Thames

Tänä vuonna oli erilainen joulu – joulu Lontoossa. Joulupäivänä oltiin pitkällä kävelyllä kiireettömässä ja rauhallisessa Lontoossa. Käveltiin pitkin Thames-joen viertä. Oli hämärä ja pilvinen päivä, siksi valaistut nähtävyydet erottuivat upeasti. Välillä poikettiin glögille lämmittelemään.

Ajattelun laventamiseen ja omaksi hyödyksi

Mattila kysyy kirjassaan: Mihin näkökulman vaihtamisen taitoa tarvitaan? Ja vastaa: ”Kaiken kaikkiaan näkökulman vaihtamisen taidolla on käyttöä hyvin monella elämän alueella: puhumisen, kuuntelemisen ja ymmärtämisen taidot vaativat sitä; huumorintaju, luovuus ja ongelmien ratkaisu hyötyvät siitä. Sitä tarvitaan myös filosofisessa ja psykoterapeuttisessa keskustelussa, eikä nykytaiteen ymmärtäminen ja siitä nauttiminen onnistu ilman näkökulman vaihtamisen taitoa – kyky tehdä uusia tulkintoja näkemästään.” Hänen argumentointinsa jatkuu luvussa ja edelleen monin paikoin kirjassa.

Mattila, A, S. 2011/2006. Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY, Helsinki. 207 s.

Aaton aatto

Lontoo, Natural History Museum

Lontoo 23.12.2011

Luetusta lahjakirjasta, palkitun tietokirjailijan, seuraava lainaus:

”Ennen kuin Kleopatra edes oppi kirjoittamaan lauseita tai edes lukemaan, rakkaussuhde Homeroksen kanssa alkoi. ”Homeros ei ollut mies, vaan jumala”, arvioitiin varhaisilla kirjoitustunneilla samoin kuin Iliaan ensimmäisissä laukuissa. Mikään muu teksti ei tunkeutunut syvemmälle Kleopatran maailmaan. Aikana, jona historiasta hurmaannuttiin ja ylistyslaulut soivat kirkkaimmillaan, Homeroksen teokset vastasivat Raamattua. Hän oli ”kirjallisuuden ruhtinas”; hänen Iliaansa 15 693 säettä tarjosivat eettisen, poliittisen, historiallisen ja uskonnollisen viitekehyksen, suuria tekoja ja tärkeimpiä periaatteita, älyllisen kartaston ja moraalisen kompassin.”

Schiff, Stacy (2011). Kleopatra. Eräs elämä. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. WSOY, Helsinki. 416 s.