Kirjaton tammikuu 2020

Viime kuukausina on tullut luettua aikamoinen kasa kaikenlaista kirjallisuutta. Voisin pitää taukoa, ainakin kokeilla kirjatonta tammikuuta. 

Mitä se sitten tarkoittaa? Tarkoittaa, etten tuona aikana osta yhtään kirjaa lisää, en lainaa, enkä luekaan. Kirjastosta lainatut palautan, vaikka jokunen niistä on vielä kesken ja lukematta. 

Niin, pidän siis lomaa kirjoista, saanen siten  lisää aikaa ja voimia muistella ja  kirjoitella. No, katota onnistuuko, onnistuu jos haluan, siis kirjaton tammikuu. 

 Vähäjoki, Paimio 30.12.2019

*

  ” - - muistot toivat vain surullisen mielen. Ne olivat runoilijoiden ja hupsujen ravintoa, makeisia jotka jättivät katkeran jälkimaun suuhun ja kurkkuun.” (King, Stephen 2006: Musta torni VII, s. 922)

Muistelu – Talvivaellus I (Joulukuu 2016 – Steg-Rapperswil-Einsiedeln)

Huushollissa joulu alkaa olla purkissa, oli aikaa muistella. Muistui mieleen ensimmäinen Talvivaellukseni vuonna 2016. Nimesin pyhiinvaellukseni siis ajankohdan mukaan.

Marraskuun lopulla etsiydyin Lyypekissä pyhiinvaellusreitille. 

Sveitsissä Stegin juna-asemalla kuvan herra opasti lipun ostossa ja vielä esitteli Rapperswilliä.

 Einsiedeln (Sveitsi)

 Ranskan puolella polku oli kapea ja välillä vaikeakulkuista, mutta hyvin opastettu.

 Le Puy en Velay (Ranska)

Tulin Sveitsiin joulukuussa ja siellä vietin joulunkin, ja kuun lopulla Ranskaan. Jonkun päivän kuljin vaellusreiteillä, mutta sitten alkoi tulla vaikeuksia yöpymisten kanssa, sillä vain harvat paikat olivat auki. Ihmiset varoittelivat lumisesta talvesta. Silloin on kuulemma mahdotonta päästä eteenpäin, joten tuumasin, että jätänpä tämän kulkeminen nyt ja painun kotiin. Se oli hyvä päätös.

Sunnuntaibrunssilla

Tänään Turun Tiirikkalassa nautittiin runsas ja maittava brunssi – seura ja fiilis oli mitä parhainta - oli nii pal mukavaa.

Käynti sattui hyvään aikaan; virkisti näet mukavasti näin hämäränä ja tihkusateisena päivää. Kiitos William ja Kajsa suurenmoisesta päivästä! 

Minun tuli taas ahmittua liikaa hiilihydraatteja, siis kaikenlaisia herkkuja, täytekakkua ja muuta hyvää. No, tällaisissa mukavissa yhteisissä tapaamisissa sallin sen, enpä katsos viitsi nirsoilla, varsinkin kun niin pal hyvältä maistui.

Sain kuitenkin intoa lähteä vielä iltalenkille, joten mitäpä tuosta herkuttelusta.

Lucian päivä

Voi sanoa, että Lucia kävi Vähäjokipolulla tuomassa valoa päivän hämäryyteen ja muutaman poutatunninkin.  Ja joki lauloi ja linnutkin visersivät kuin Lucia-neidot teeveessä.

Polku oli tänään vähän upottava, varsinkin kun talsin puolentoista kilon vaelluskengillä. 

Raskaat kengät pakottivat ottamaan mäet rauhallisesti, en mitään riuhtaisuja niillä viitsinyt ottaa. 

Mikäs kiire tässä, tuumasin, antaa kirjoittamisen vähän odottaa. Siinä samassa musta korppi lensi raakkuen ylläni ikään kuin sanoakseen, että oikke, oikke, ja pieni talitintti kuusenoksalla säesti tuskin kuuluvasti, että just, just.

P.S. Ei lähde video pyörimään, harmi.

Lumet menivät

Lumet sulivat ja menivät sen siliän tien. Jälleen on luonto harmaa – muutaman päivän ajan sai nauttia ihanan valkoisista maisemista. 

Tänään tuuli on ollut kovin puuskainen, mutta lauha sentään. Ja oikeastaan tuulenpuuskat eivät osukaan Vähäjokipolulle, puut suojaavat kulkijaa. 

Vain parissa kohtaa polkua kunnon paannejäätä. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava sää lenkkeillä!

Joulukuu - joulu on jo ovella

Jouluista meininkiä on kaikkialla: ihmisten hyörinää kaupoissa, kaduilla ja toreilla. Kivaa siihen on uppoutua ja vain katsella kaikkea kaunista, kiirehtimättä. 

 Turku 1.12.2019 - Anniskelukahvila Tiirikkala

Huomaan kuitenkin itsestäni, miten helppoa on tempaantua ostovimmaan, kiirehtimiseen ja tarttua tarpeettoman tavaraan, jollen pidä varaani. 

Parasta minun on joulukujilla vain katsella ja varsinkin kirjatarjoukset ja -uutuudet kiertää kaukaa. 

Vähäjokipolku 2.12.2019

Toisin on kotosalla: ei ole houkutuksia, ei ostovimman vaaraa, kaunis luonto ja rauhalliset lenkkipolut ovat lähellä.

Liukkautta Vähäjokipolulla

Tänään oli teillä ja poluilla aika liukasta. Enpä arvannutkaan, oli sentään plusasteita. Taitaa olla aika ottaa nastalenlenkkarit tai vaelluskengät esille. Talvilenkkareissani pohjat ovat näköjään silenneet liikaa. Vaelluskengissä on hyvä pito.

Vähäjokipolun linturuokintapaikalla oli vilskettä. Talitinttejä hääräili ja viuhahteli edestakaisin sen verran nopeasti, etten kunnon kuvaa linnuista saanut. 

Mahdottoman kivaa niiden pyrähtelyä oli seurailla. Ja kun tulin takaisin ruokapaikalle, tuuheahäntäinen orava syöksähti lintupöntöltä polun poikki metsään. Tikkakin naputteli jossain lähipuun korkeuksissa. 

*

Sunnuntaina tein vähän pidemmän lenkin. Kävelin kotoa Valkojantietä pitkin Teboilin suuntaan. Oli vähän raaka ilma, niin meinasin että menenpä sinne kahville.

Kun avasin kahvilan oven, oli heti siinä tiskillä tuoksuvat tuoreet korvapuustit ja mantelipullat. Tuijottelin niitä ja meinasin että antaa pullien nyt olla, otan vain kahvin. 

Mutta eikös samassa auennut keittiön ovi ja kannettiin muiden pullien viereen juuri paistettuja isoja sokerimunkkeja. Ja voi mikä tuoksu! No, se oli menoa sitten, semmoinen piti ottaa kahvikupposen tykö. 

Ja kas kummaa, eipä harmittanutkaan herkutteluni. Sen sijaan sain tästä kahvihetkestä vauhtia ja voimia paluumatkalle. 

Reissusta kertyi mukavasti kilometrejä, yhteensä kolmetoista ja risat. Koko loppupäivän kyllä tuntui jaloissa, että jotain sitä on kävelty.

Rappuharjoittelu

Varasvuoren hyppyrimäen portaissa en olekaan yli vuoteen käynyt. Vasta puolilta päivin sain intoa lähteä lenkille sinne päin. Harmaa aamu ei näet oikein innoittanut, ajattelin että taitaa lenkki jäädä tekemättä. 

Hyppyrimäkeen on tehnyt uudet metalliset askelmat puisten tilalle. No ovathan nuo tukevat, mutta pidin kyllä enemmän puisista.

Tarkoittaako tuo sininen kyltti, että rappuset voivat romahtaa ja kuntoilija keikahtaa. Kumpaa vaan, varovaisesti kipusin tällä kertaa ja vain kerran ylös. Eipäs ahnehdita, tuumasin. Ylhäällä loppupäässä vastassa olikin vielä puisia askelmia. 

 Ensi kerralla, jos ei pakasta, kävelen myös alas ja ehkä toisen kerran ylös.

Viikonloppu Helsingissä

Helsingissä oli esillä siellä täällä joulumeininkiä: valoja ja skrimssuja toreilla ja kaduilla, niin kaikkialla.

Ihan kivalta näyttikin kaikki se kirkkaus varsinkin harmaassa ja nuhjuisessa säässä. Vähän pakkas kyllä häikäisemään ankeammasta ja harmaammasta pikkukaupungista tullutta. 

Helsingissä on aina mukava pistäytyä ja tempautua mukaan hektiseen ihmisvilinään. Kivaa, parhainta oli toki nähdä ja tavata lapsiani ja heidän puolisoitaan; sain taas mukavaa muisteltavaa pitkäksi aikaa – ja ne blinit täytteineen ja kaikki muu herkuttelu päälle, nam, nam. 

Oodissa ja Amos Rexin näyttelyssä tuli myös käytyä ja kahviteltua Kultaisessa kissassa. 

Viikonlopun jälkeen taas kävelyt Paimion tutulla raitilla maittoivat. Tämänpäiväinen lenkki menikin vähän myöhäiseen poutaa odotellessa. 

Kävelin ensin kirjastoon ja vasta sitten valaistulle Vähäjokipolulle.