Villar de Mazarife-Hospital del Órbigo

Eilen illallinen kannatti. Lisäksi, että oli edullinen, oli se monipuolisesti ravitseva: salaattisekoitus aluksi, toiseksi keittoa, pääruoaksi paellaa ja lopuksi jälkiruoka.

Jälkiruoka pilkotun mansikan kera.

Samoin majapaikan aamupala oli ihan hotellin luokkaa. Sillä sain hyvän startin päivän kävelyyn.

Vaikuttaa paikoin siltä, että Caminosta on tullut tehomaatalouskoneiden kulkuväylä.

Bar, Villavante

Perillä Hospital del Órtigossa - pitkä historiallinen roomalaissilta, josta väki seurasi turnauksia.

Villar de Mazarife

Tänään tein tavallista lyhyemmän matkan ja ehkä myös parina seuraavana päivänä.

Päivän etappi kulki enimmäkseen autotien viertä. 

Vaikka R kevensi rinkkaani huomattavasti, n. 3-4 kg, silti rinkka tuntuu painavan, ja jäsenet tukkoisilta. Kait se on kilometrimäärät, jotka alkavat todella purra, oli sitten taakkaa tai ei.

Ehkä olisi tarvinnut huilata se toinenkin päivä, kun kerran oli tilaisuus. No, ei ainakaan olisi saanut mennä spurtteja tekemään.

Ensimmäisen kerran huolestutti, jaksanko perille Santiagoon. No, eiköhän se tästä.

Tätä merkkiä odotin tänään kovasti. Tulihan se n. 9 kilometrin päästä, ja sain päivän ensimmäisen kahvini. Sen jälkeen jäsenet vähän notkistuvat.

Villarente-La Virgen del Camino

SUURsuurkiitos R:lle! 

Aivan kuin lause "camino ottaa, camino antaa" pitäisi paikkansa.

Ensin J oli monella tavoin vaellustielläni auttamassa, sitten tuli R auttamaan ja keventämään kantamustani. Ja lisäksi on ollut muita sattumuksia.

Tänään sattui seuraavaa. Olin ruokakaupan kassajonossa, kun rouva takanani alkoi kysellä espanjaksi mistä olen, olenko saksalainen. Sanoin, en vaan suomalainen. Siitä seurasi ihmettelyä ja edelleen hämmästelyä, että niin kaukaa tulen vaeltamaan  koko vaellusreitin.

No sitten tuli minun vuoro maksaa ostokseni: 400 g saksanpähkinöitä (otin kunnolla, kun niitä ei aina ole kaupoissa) ja pumpulilappuja. Kassa laittoi ostokseni muovipussiin, tarjosin rahaa. Ihmettelin kun ei kelvannut, vaan se on ok. Selvisihän se sitten, rouva takanani halusi välttämättä maksaa kaikki. Mitä siinä voi muuta kuin kiittää kovasti.

Linnunpesä tuolla tornissa.

Leónin kaupunki siintää horisontissa.7

Calzada Romanan risteys-Villarente

Eilen kuulaana sunnuntaiaamuna lähdin taas liikkeelle. Nyt vain päivärepun kanssa.

Tässä kohtaa oli vähän aavemainen tunnelma.

Tuntui oudon kevyeltä alussa kävellä ilman rinkkaa - kuin hangella hiihtelisi.

Tietysti kun tarpeeksi kauan ja pitkään kävelee, alkaa meno tuntua jäsenissä.

Tuli otettua kunnon spurtti päivätaipaleen päätteeksi, kun intouduin ruotsalaisnuorukaisen Oliverin vauhtiin. Kumpikin kertoi omiaan ja 6 km vierähti melkein huomaamatta.

Moinen meno ja matka (&n. 30 km) tietysti kostautui välittömästi. Kun R oli sovitusti odottassa autollaan, oli minulla vähän vaikeuksia päästä kyytiin - kuin olisi halkoja nostellut.

Päivä Leónissa

Täällä Leónissa aamun tihkusade muuttui päivän mittaan aurinkoiseksi poutasääksi. Vilpoinen tuuli teki kuitenkin sään varjossa kylmäksi.

Olemme kulkeneet keskustaa ristiin rastiin ja välillä eksyneetkin. 

Paljon ruokapaikkoja, baareja, pikkukauppoja, tavaraa, ihmisvilinää, turisteja.

Lepäily, kiireetön kuljeskelu ja tutustuminen kaupunkiin on ollut rentouttavaa. Silti alan jo taas kaivata Caminolle. 

Kaipaan sen rauhaa, avaruutta, jossa kuulen lintujen viserrystä, tuulen kohinaa ja jossa voin nähdä kasvustojen viherrystä, kukintaa.

Suunnittelimme, että jatkaisin huomenna aamupalan jälkeen vaellustani sieltä, mistä R minut eilen haki. 

Kävelisin  nyt ilman rinkkaani pelkän päivärepun kera, jossa vain vettä ja evästä. Ja R noutaisi minut mustalla vuokra-Polollaan sopivan taipaleen päästä taas hotellille.

Alla vielä muutama kuva alkuillan kaupunkikävelyltä. 

 

Hotel Quindós-León

Uskomatonta mutta totta, olen nyt Leónissa. En vielä vaeltaen, vaan mustalla Pololla.

R karautti Pololla ja tuli Leóniin helpottamaan taakkaani. Hän nouti minut Caminolta, tarkemmin Calzada Romanan tienristeyksestä.

Aamulla yömajasta lähdettyäni tulin kävelleeksi matkani toistaiseksi lyhyimmän etapin tuohon risteykseen, vajaa 4 km. Se oli tarkoituskin, sillä nyt pidän odotetun tauon ja lepopäivän.

Tästä sitten levättyäni taas jatkan eteenpäin.

Kova vastatuuli ja kirpeän kylmää oli, kun odottelin R:a tienhaarassa. Ihailin jälleen maisemaa, kuuntelin lintujen heikkoa viserrystä jossain kaukaa ja autojen hurinaa. Ajattelin, että tulipa tämä huojennus kreivin aikaan; lepopäivä ja taakan vähennys. Nyt minulla on kolmas mahdollisuus keventää kantamustani.

Tauon jälkeen R tuo minut Leónista takaisin risteykseen ja jatkan siitä sitten taas vaellustani kohti Santiagoa.

Viehättävä, vauhdikas tapas- ja ruokapaikka.

Alla näkymiä hotellimme lähistöltä.

Museos de Castilla y León

Niin, vaeltajan on levättävä...

Sahagun-Calzadilla de Los Hermanillos

Onneksi otin aamulla ennen lähtöä majapaikassani kahvia ja paahtoleipää, sillä toista kahvittelun mahdollisuutta ei tullutkaan päivän etapilla. 

Eilisen pahoinvoinnin jälkeen tuntui ensin aamulla, että olen ihan ok, mutta kävely alkoi tuntua raskaalta kuin kivirekeä vetäisin.

Pidin usein taukoja. Pysähtelin, penkkejä ei ole. Parin mandariinin syöminen vähän piristi ja nämä maisemat, rauha.

Matkantekoni sujuu yhä hitaammin, hitaammin...

Välillä tiellä tapaa "tuttuja", jotka ovat yöpyneet samoissa majataloissa. Nyt näitä, jotka ohittivat minut, olivat australialaiset, usalaiset ja slovenialaiset. Siinä aina sitten vaihdetaan muutama sana matkanteosta jne.

Tänään tuli vain yksi varsinainen levähdyspailka. Väsytti ja olin aivan voimaton, joten tuolle kivipenkille vain lepäilemään. 

Söin ensin omenan joka sattui olemaan mukana. Punaiselle sadetakille kivipenkillä sitten oikaisin itseni. Kylläpä tuntui ihanalta saara itsensä suoraksi.

Kova, mutta lauha tuuli vain humisi, ja miten auringonsäteet osuivatkin tähän mukavasti lämmittäen. Ja mikä rauha! Nukahdin toviksi ja piristyin kunnolla.

Hyvä oli, että tuli huilattua, sillä majataloon oli vielä matkaa ja pelkkää nousua.

Yövyn nyt paikassa nimeltä Albergue Via Trajana. Tuuli on vain yltynyt, majatalon katto helisee, sade ropisee... Odotan jo aamua päästäkseni jalkeille - satoi tai paistoi.

Sahagun

Eilen Caldadilla de la Cuezasta Sahaguniin pääsin vain vaivoin. Kova vastatuuli ja toinen pidempi etappi painavan rinkkani kanssa otti koville.

Aamulla tunnin kävelyn jälkeen alkoi ripsahdella vettä. Kiireesti sitten taas rinkkasuoja ja sadetakki päälle. Onneksi ei kestänyt kauan. Kovin on nyt epävakaista ja viileää (+8).

Majapaikkani oli eilen Albergue Domus Viatoris. Niin kuin sanoin just ja just pääsin sinne. 

En tiedä mikä tuli, kun piti mennä suoraan pitkäkseen makupussin päälle. En jaksanut pestä rievun riepua. Suihkussa sain käytyä vasta huilaamisen jälkeen. Sitten taas levolle, kun palelti. Seuraavaksi alkoikin oksentelu. Se vähän helpotti oloa. Laitoin melkein kaikki vaatteet päälle mitä matkassani on.  Sain kuitenkin nukuttua hyvin.

Niin, en tiedä oliko huono olo ja paleleminen liikarasituksesta vai ruuasta johtuva.

Kaiken kaikkiaan mukavaa oli patikoida kovasta puuskittaisesta vastatuulesta huolimatta.

Matkalla kahvipaussilla näin yllättäen norjattaren, hänen joka sairasteli Logrónossa. Hän oli taas kunnossa. 

Tapasin uudelleen myös saksattaren, Simonen. Hänen kanssaan oli pitkä keskustelu ensi kohtaamisessamme.