Naisporukka tuli huoneeseen myöhemmin, kun itse olin jo asettunut nukkumaan. Välillä seurailin naisten puuhia toisella silmällä. Tuntui kuin olisin seurannut amerikkalaista filmiä ilman tekstitystä.
Aamusella seitsemän jälkeen ilma oli ukkosen ja sateen jälkeen raikas ja viileä astella. Tosin paikoin tie oli liejuinen. Mönjää tarttui kenkiin kuin löysä taikina sormiin.
Kymmenen aikoihin olin Najernassa. Pidin tunnin tauon ja söin kunnon aamupalan.
Muutaman kerran minulle on jo sanottu, että rinkkani on minulle aivan liian painava, etten jaksa sen kanssa Santiagoon. Se mietitytti, olisi pitänyt antaa J:lle enemmän pois, esim. IPad, lukulasit jne. Nyt se tuntui vielä painavammalta kun pyykkini ei ehtinyt kuivua, piti laittaa märät vaatteet rinkkaan.
Kahden aikoihin olin Azofnan majapaikassa. Ennätin nyt hyvin saada pyykkini aurinkoon kuivumaan. Ja ihanaa kun sain pyykä lämpimällä vedellä. Parissa viime paikassa on ollut pelkkää kylmää vettä.
Vaeltajien määrä on jo selvästi lisääntynyt.
Suihkun ja pyykkäyksen jälkeen ihmiset rentoutuvat auringossa.
Hei Silja. Ainahan voit postittaa ylimääräiset tavarat itsellesi Suomeen. Tai lähettää määränpäähän jonkin bussin matkassa. Tai johonkin tulevista majapaikoista.
VastaaPoistaHei Silja!
VastaaPoistaKyllä Sinä jaksat, älä ota onkeesi epäilyjä. Mehän olemme sisukasta kansaa, vai?
En tietenkään voi neuvoa Sinua, mutta kun kaikki tuo, jossa nyt olet mukana, vaikuttaa täältä tietokoneen näyttöpäätteeltä niin houkuttavalta.
Toivon Sinulle taistelumieltä ja sitä, että voisit nauttia elämäsi yhdestä varmasti ihanimmasta kokemuksesta!
Seija (vähän kateellinen)
Tuntuu hurjalta, että olet kävellyt jo 200 kilometriä! Jos tavaraa on liikaa niin pistä joku ehtoo kirpputori pystyyn ja koitat myydä ylimääräiset muille vaeltajille.. Ha ha!
VastaaPoista