Kesäkuun ihanaiset päivät ovat viilettäneet vauhdikkaasti, kuin liukumäkeä laskettelisin… niin ovat päivät sateiset ja aurinkoiset hurahtaneet.
Vilpoisina aamuina vieno tuuli leyhyttelee koivun oksia, vihertäviä lehtiä, kevyesti eestaas. Astellessani kävelylenkkien varjoisilla poluilla tunnen kesän hidastuvan; huomaan luonnon näyttävän koreutensa.
Hitaasti flaneeraten ja pysähtyenkin havahdun pientareiden heleään kukkeuteen, lintujen moninaisiin ääniin ja perhosen pikaiseen kiitoon.
Mitäpä sitä ihminen silloin muuta kuin huoahtaa: Jestamandeera ku ny on kaunist ja kesäist!
