Laitteesta toiseen

Viime postauksesta saattoi päätellä, että olen hankkinut uuden puhelimen, sen josta olen puhunut jo vuosia.

Totta, nyt sain viimein ostettua iPhone-uutukaisen, jota olen havitellut pitkään.

Noin kaksi viikkoa sitten luin twiitin, jossa kerrottiin uusien phonien tulevan Suomen myymälöihin. Siitä alkoivat kyselyni operaattoriliikkeissä ja tutkiskelu netissä puhelimen ominaisuuksista. Siitä alkoi myös puntarointi, onko nyt lainkaan tarpeellista hankkia moinen moderni versio, saattaisinko kuitenkin pärjätä vanhoilla vempaimillani jne.

No kun, vimma iskee, siitä ei hevin pääse irti, siihen ei pure mitkään järkisyyt.

Mainitsen muutaman argumentin ostopäätökseeni.

• Uudessa iPhonessa on hyvä kamera, ainakin parempi kuin vuoden 2005 digipokkarissani.
• Se on kevyempi pitää mukana kuin vanha kamerani ja puhelimeni, siis samassa laitteessa on paremmin toimiva puhelin ja kamera ja voin siis pitää vain yhtä laitetta mukanani.
• Kun ennestään on iPad, sen kaverina on käytännöllistä olla myös iPhone.
• Puhelin on helppokäyttöinen, näen helposti yhteystiedot, voin helposti muokata niitä ja voin lähettää ilmaisia viestejä ja puhua ilmaiseksi ”applelaisten” kanssa missä kuljenkin.
• Vanha puhelimeni on reistaillut ja osoittautunut muutenkin epävarmaksi seuralaiseksi.

***

 

Lyhyen käyttökokemuksen perusteella voin todeta, että puhelimen kamera on oivallinen, jos on tarvetta lähettää esim. tilannekuva välittömästi eteenpäin.

En taida kuitenkaan selvitä yhdellä laitteella – toistaiseksi joudun pitämään vanhaa digipokkaria mukana puhelimen tai puhelimien ohella.

No niin, nyt minulla on kannettavana kolme laitetta yhden sijaan!

Pyhäaamun kilkatuksia

Virallisesti kesäajan päättyessä ja talviajan ensimmäisenä aamuna heräsin erilaisiin kilkatuksiin.

iPad kilkatteli ensin ja muistutti kalenteriin merkityistä asioista, kuten tulevista merkkipäivistä, espanjan opiskelusta, lenkille lähdöstä jne. Seuraavaksi iPhone alkoi kilkatella myös kalenterin merkinnöistä, sillä kokeilumielessä tulin laitteneeksi sinne muutaman merkkinnän tälle päivälle.

Hetken kuluttua viestit yksi toisensa perään antoivat merkkiääniään, niin melkein samaan aikaan sekä padissa että phonessa. Laitteita sitten vilkuilin ja viesteihin vastailin. Onneksi tarvitsi vain yhteen laitteeseen vastailla, mutta molempia laitteita tuli tarkasteltua, että miltä näyttää, ikään kuin varmuuden vuoksi.

Sitten tuli taukoa laitteiden taholta kunnes kirkonkellot alkoivat kajahdella tasaiseen, rauhalliseen, tuttuun ja turvalliseen tahtiin. Tällä kilkattelulla, kirkollisella merkkiäänellä oli aivan päinvastainen vaikutus: ei mitään ryntäilyä laitteisiin, ei vastailemista tai vastauksen mietintää jne. Istuin vain ja kuuntelin kirkonkellojen sointia, kajahtelua, ja väliin kuului talitinttien säestys ikkunan takana. Variskin vaakkui jossain kaukana.

Kirkonkellojen ja lintujen äänet kuuluivat hyvin tyynessä ja lämpimässä (vielä noin kymmenen astetta) säässä ja toivat rauhoittavaa pyhäpäivän tuntua vanhan ajan malliin. Kun taas laitteiden kilkatukset herättivät levottomuutta ja niiden kanssa ähellystä.

iPhonella otettu kokeilukuva.
 

Harjoittelin blogipostausta puhelimella, tosin aika monimutkaisella tavalla. Ensin latasin BlogPress -sovelluksen puhelimeeni ja avasin sen lisätäkseni päivän postauksen. Otsikon jälkeen yritin lisätä Photo Libraryn kautta kuvaa, jonka olin aikaisemmin ottanut puhelimellani. Ei onnistunut useista yrityksistä huolimatta.

Seuraavaksi kokeilin kuvan liittämistä toisella tavoin. Valitsin BlogPressissä Camera-valikon Photo Libraryn sijaan, jolloin saatoin ottaa puhelimella yllä olevan kuvan. Kuva siirtyi suoraan blogiin.

Puhelimen pienellä näppäimistöllä on mahdotonta kirjoittaa, joten jatkoin postauksen muokkaamista tietokoneellani.

Lopputuloksena lyhyen kokeilun jälkeen mielestäni iPhone soveltuu parhaiten puheluihin, yhteystietoihin, muistutuksiin ja kalenterimerkintöihin. Blogipostauksiin siitä ei ole.

Kalenteri - sähköinen vai paperiversio?

Nuoruudesta alkaen kalenteri on ollut minulle tärkeä muistiväline. Sinne on tullut merkittyä vuosien mittaan seurustelut, sittemmin perhe-, työ-, luottamustehtäviin, opiskeluun ja yhdistystoimintaan liittyvät asiat, kuin myös kuntoilu- ja maratonharjoittelut, luetut kirjat, ideat jne. Ja tallennetut vuodet ovat vielä tallella – ikään kuin odottamassa läpikäyntiä.

Jonkinlaisena jälkimaininkina perinteinen kalenteri tuntuu turvalliselta, vaikka merkintöjä tulee huomattavasti vähemmän. Niin, sen verran niukemmin, että pohdin tarvitsenko kalenteria lainkaan.

Kalenteripohdinta ajankohtaistuu syksyisin, kun kauppoihin on levittäytynyt jos jonkinlaista houkuttelevan näköistä kalenteria ja muistikirjaa.

Olen vähän kysellyt, miten muut toimivat. Suurin osa on käyttänyt nettiversiota jo useita vuosia, jotkut käyttävät vain puhelimen kalenteria ja jotkut eivät pidä kalenteria lainkaan.

Paperiversio tuntuu minusta kuitenkin helpolta. On myös mukava kirjoittaa ja piirrellä kalenteriin kynällä eri värein, kun sille päälle sattuu. Perinteinen on helppo ottaa esiin ja selata ja säilöä.

Toisaalta puhelin on aina mukana, ja esim. iPhonessa on etsi-toiminto. Saattaisi sitä tottua nettiversioon, jos niin päättää. No, katsotaan nyt mihin päädyn.

Millaisia kalenterikokemuksia sinulla on?

***

 

Aurinkoinen metsäpolku houkutteli kävelemään metsän hiljaisuuteen.

Iltapäivällä oli sen verran pakkasta, että vesilammikoissa oli jo kunnon jääpeite.

Spurilan metsälammessa oli paikoitellen ohut jääkerros juuri ja juuri nähtävissä.

Varustetestausta sadesäässä

Hyvät säänkestävät lenkkivarusteet (ja kalliit) saavat liikkeelle sadesäällä, etten saa huonoa omatuntoa investoinneista.

Onneksi kaikkia ei ole tarvinnut nyt hankkia. Osa, kuten coretex-ulkoiluasuja (housuja ja takkeja), tuli hankittua Hyytiälän kenttäkursseille metsäopintojen aikoihin. Silloin taisi olla Partiovarusteessa alennusmyynti. Tosin niistä ajoista on aikaa, ja vanhoja asusteet ovat, mutta sopivat vielä. No, nyt niitä testaan vaelluskenkieni seurana yksi kerrallaan.

Tänään kunnon sadesäässä Hanwagit pitivät hyvin vettä. Samoin coretex-lakki, joka on ihanan kevyt, vesi vain norui alas lakin reunoilta. Tuulisellakin säällä se on mukava - aivan kuin ei olisi lakkia lainkaan - ja suojaa hyvin.

Tämä vaalean vihreä ulkoilupuku ei kestänyt vettä kovin pitkään, vaan tunnin kävelyn jälkeen oli melkein, ja olikin paikoitellen läpimärkä. Se on kuitenkin kevyt ja hengittävä, joten sopii hyvin tuulisella ja poutasäällä. Ehkä se sopii pakkassäässä, kun alle laittaa villavaatetta.

***

Eilen aurinkoisessa  ja vielä upeassa syyssäässä jalat vetivät metsäpoluille. Siellä metsän kätköissä ja hiljaisuudessa paljastui jännittäviä ja sadunomaisia näkymiä. Piti kaivaa taas kerran kamera esiin. 

Näin polun varrella salaperäisen näköisiä latoja tai vajoja.

Hiljainen ja aavemainen ryteikkö.

Vanhojen puiden keskellä, metsän siimeksessä lepäilee vanha autoromu.

Spöökkimäinen ts. kummitusmainen on tämäkin vaja, jota ympäröi paksu ja kauniin värikäs lehtikate.

Hanwagit

Maanantaina ilmoitettiin Partioaitasta, että vaelluskenkäni olisivat noudettavissa. Eilen hain ja tänään kokeilin.

Kaupassakin kyllä kokeilin, mutta nyt sitten kunnolla pitkällä lenkillä, eivätkä natisseet tai nitisseet enää.

Hanwagin tehtaalla kengät kävivät, mutta ei niissä vikaa ilmennyt, huolsivat ja rasvasivat silti. Mukavilta tuntuivat käyttää, kun kuljin erilaisilla metsäpoluilla ja maantiellä.

No niin, nyt on sitten se asia järjestyksessä.

Tästä ei sitten mentykään edemmäs.

Kaunista luontoa riittää kaikkialla.

Taimikonhoitoa

Taimikossa riittää puuhaa aina vaan - on se varsinainen työmaa. Välillä karsin metsän reunassa ja välillä heinään. Vuorottelen, niin jaksan paremmin.

Tänään oli mitä parhain sää puuhastella, sopivan lämmintä ja tyyntä. Ahkerammin saisin täällä käydä, mietin taas kerran.

Kaikenlaista heinää ja ohdakkeita on kasvanut kesän aikana valtavan pitkäksi. Parasta talloa ne vaan alas, vaikkei enää niin välttämätöntä. Nyt ne taittuvat helposti maahan.

Taimikossa kun huhkin ja huiskin, yhtäkkiä tapaan vanhan linnunpesän ja toisenkin kuusen siimeksessä.

 ***

 

Puolukkaa ei ollut juuri nimeksikään. Jos olisi ollut aikaa tai intoa, olisi voinut mennä etäämmälle, syvempään metsään.

 

***



Tänään oli vilkas lintujen muuttopäivä, sillä monenlaista vilsekettä ja kaakatusta oli taivaalla korkeuksissa. Kiva suoristautua välillä ja katsella yllä kiitäviä lintuauroja ja -parvia. Pari korppiakin metelöi ja kiersi yläpuolellani – etteivät vaan olleet pahanilman lintuja. Vähän siinä hämmästelin, mitä ne nyt minun kohdalla kaartelevat.

 

Kiitos K & W käynnistänne!

Ruska huipussaan

Parhaillaan ruska on komeaa ja poikkeuksellisen värikästä. Luonto tarjoaa upeaa silmäruokaa ulkoilijoille.

 

***



Odottelen jo kovasti vaelluskenkiäni korjauksesta. Eilen sain tietää, että tulossa ovat ja kuulema "viimeisen päälle korjattu ja huollettu".  Normaalisti kengät korjataan Suomessa suutarilla, mutta nyt ne lähetettiin Hanwagille Saksaan saakka.

 

Syksyinen Helsinki

Eilen maanantaina kävin Helsingissä asti kuulemassa professoreiden kommentit artikkeliluonnoksestani. Ohjaajien tapaaminen ja keskustelu aikaansaannoksesta virkistävät aina ja innostavat uusiin pohdintoihin.

***



Hoksasin vähän myöhään valokuvata Helsinkiä, jossa vaahteroiden ja muiden lehtipuiden ja koristepensaiden ruska on nyt upeimmillaan. Varsinkin Töölön suunnassa oli todella kaunista luonnon välkehtiessä ruskan eri väreissä.

Kaunis muisto, kaunis tilaisuus

Nousiaisten kirkko on kaunis keskiaikainen harmaakivikirkko (rak.v. 1430) upealla paikalla.

Tänään lokakuista sunnuntaita juhlisti lempeä tuuli, ja aurinko sai lehtipuut väreilemään ja välkehtimään syksyn eri väreissä. Kaunis sää, kaunis tilaisuus toi lohdutusta, juhlan tuntua ja hartautta päivään.