Liukkautta Vähäjokipolulla

Tänään oli teillä ja poluilla aika liukasta. Enpä arvannutkaan, oli sentään plusasteita. Taitaa olla aika ottaa nastalenlenkkarit tai vaelluskengät esille. Talvilenkkareissani pohjat ovat näköjään silenneet liikaa. Vaelluskengissä on hyvä pito.

Vähäjokipolun linturuokintapaikalla oli vilskettä. Talitinttejä hääräili ja viuhahteli edestakaisin sen verran nopeasti, etten kunnon kuvaa linnuista saanut. 

Mahdottoman kivaa niiden pyrähtelyä oli seurailla. Ja kun tulin takaisin ruokapaikalle, tuuheahäntäinen orava syöksähti lintupöntöltä polun poikki metsään. Tikkakin naputteli jossain lähipuun korkeuksissa. 

*

Sunnuntaina tein vähän pidemmän lenkin. Kävelin kotoa Valkojantietä pitkin Teboilin suuntaan. Oli vähän raaka ilma, niin meinasin että menenpä sinne kahville.

Kun avasin kahvilan oven, oli heti siinä tiskillä tuoksuvat tuoreet korvapuustit ja mantelipullat. Tuijottelin niitä ja meinasin että antaa pullien nyt olla, otan vain kahvin. 

Mutta eikös samassa auennut keittiön ovi ja kannettiin muiden pullien viereen juuri paistettuja isoja sokerimunkkeja. Ja voi mikä tuoksu! No, se oli menoa sitten, semmoinen piti ottaa kahvikupposen tykö. 

Ja kas kummaa, eipä harmittanutkaan herkutteluni. Sen sijaan sain tästä kahvihetkestä vauhtia ja voimia paluumatkalle. 

Reissusta kertyi mukavasti kilometrejä, yhteensä kolmetoista ja risat. Koko loppupäivän kyllä tuntui jaloissa, että jotain sitä on kävelty.

Rappuharjoittelu

Varasvuoren hyppyrimäen portaissa en olekaan yli vuoteen käynyt. Vasta puolilta päivin sain intoa lähteä lenkille sinne päin. Harmaa aamu ei näet oikein innoittanut, ajattelin että taitaa lenkki jäädä tekemättä. 

Hyppyrimäkeen on tehnyt uudet metalliset askelmat puisten tilalle. No ovathan nuo tukevat, mutta pidin kyllä enemmän puisista.

Tarkoittaako tuo sininen kyltti, että rappuset voivat romahtaa ja kuntoilija keikahtaa. Kumpaa vaan, varovaisesti kipusin tällä kertaa ja vain kerran ylös. Eipäs ahnehdita, tuumasin. Ylhäällä loppupäässä vastassa olikin vielä puisia askelmia. 

 Ensi kerralla, jos ei pakasta, kävelen myös alas ja ehkä toisen kerran ylös.

Viikonloppu Helsingissä

Helsingissä oli esillä siellä täällä joulumeininkiä: valoja ja skrimssuja toreilla ja kaduilla, niin kaikkialla.

Ihan kivalta näyttikin kaikki se kirkkaus varsinkin harmaassa ja nuhjuisessa säässä. Vähän pakkas kyllä häikäisemään ankeammasta ja harmaammasta pikkukaupungista tullutta. 

Helsingissä on aina mukava pistäytyä ja tempautua mukaan hektiseen ihmisvilinään. Kivaa, parhainta oli toki nähdä ja tavata lapsiani ja heidän puolisoitaan; sain taas mukavaa muisteltavaa pitkäksi aikaa – ja ne blinit täytteineen ja kaikki muu herkuttelu päälle, nam, nam. 

Oodissa ja Amos Rexin näyttelyssä tuli myös käytyä ja kahviteltua Kultaisessa kissassa. 

Viikonlopun jälkeen taas kävelyt Paimion tutulla raitilla maittoivat. Tämänpäiväinen lenkki menikin vähän myöhäiseen poutaa odotellessa. 

Kävelin ensin kirjastoon ja vasta sitten valaistulle Vähäjokipolulle. 

Treenionnea

Tänään oli hieno sää treenata. Tuntui mukavalta harmaan viikonlopun jälkeen, kun aurinko hehkui sinisellä taivaalla, tuulta oli vähänlaisesti ja Vähäjokipolku oli vielä hienoisesta roudasta jämäkkänä. 

Tänään oli vuorossa mäkitreeni. Toistaiseksi parit ylämäkivedot viikossa riittävät, mutta kohta kertoja on lisättävä. 

Hyvin pyyhki; sain pitkähkössä mäessä pulssin nousemaan ikäistäni korkeammalle, siis teoreettisesti laskettua pulssia. 

Niin, onnelta se tuntui ja tuntuu vieläkin, voida painella juoksuaskelin luonnossa ja olla terveenä. 

No, treenattava tässä onkin, jos meinaa voimissa pysyä ja vielä vaelluksille. Eikä sitä tiedä, vaikka keikka laivallekin vielä toteutuisi. Silloin saisin olla vahvassa kunnossa, jotta myrskyn keikutellessa laivaa pysyn pystyssä. 

Mutta yllättäen Kelteminden rannan näkinkengät ovat palanneet uniini, liekö Camino, sen henki jo asialla...

Näkymiä Tuomaansillalta

Eilen lokakuun viimeisenä päivänä osuin Turussa Tuomaansillalle. Olin näet menossa Maakunta-arkistoon pitkästä aikaa. 

Sää oli poutainen ja taivaalla purjehti mahtavia pilvilauttoja. Niiden välistä pilkisti aurinko vähän väliä. Näky tältä Aurajoen ylittävältä sillalta oli pysäyttävä. 

Aurajoki, Turku 31.10.2019

Oli upeaa keskellä päivää seurailla vuoroin pilvien ajelehtimista taivaalla ja vuoroin varjoja ja heikkoa väreilyä joessa. Sain odottamatta kauniin muiston.