perjantai 30. joulukuuta 2022

Uuden vuoden lähestyessä

Taas kerran on joulu tohinoineen ohitettu. 

Kovin kauniita ja lumisia päiviä on ollut joulukuussa – enemmän kuin muistan. Ja nyt vielä viimeisinä tunteina on mukava kertailla, katsella vanhan vuoden viimeistä kuukautta ja näkymiä muistoksi tallentaa. 

Yhtenä iltana taivaalle katsahtaessani kuunsirppi loisti ihmeen terävästi ja taisi tempaista minut kuukävelylle. 

UNISSA KÄVELIJÄ Kävelee aina katonharjoilla. 

UNI Liika uni sakeuttaa veren. 

Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja (suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs).

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

torstai 1. joulukuuta 2022

Herkuttelu Hesburgerissa

 Vanha Tampereentien Prisman yhteyteen on avattu moderni Hesburger.

Tot´maar minun piti uutukaisessa Hesessä kahvitella ja herkutella ensi käynnin kunniaksi. Mutta vain tämän kerran, sitten ei enää! 
Oli mukava nauttia pari churroa pehmiksen kera (ilman kastikkeita sentään) ja muistella kävelyjä Espanjassa. 

Espanjassa churrot olivat suuria: paksuja ja pitkiä tankoja tai rinkeleitä, monesti myös sokeroituja. 

Pitkällä etapilla, kun väsymys hiipi jäseniin ja oli tarvetta pitää baarissa kunnon huilauspaussi, saatoin toisinaan langeta kiusaukseen tilata churroja. 

Uppopaistossa olevien churrojen makeahko tuoksu oli vastassa jo sisään astuessani heti ovella leijaillen houkuttelevana ylläni. Toisinaan toppasin lämpimiä, vielä rasvasta tiriseviä churrotankoja vahvaan kahviin tai kaakaojuomaan. 

Noita ihania energiapaukkuja oli välistä ihan mahdoton vältellä, vaikka kuinka yritin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Kaffeli

Käytiin tutustumassa ja lounastamassa Kärsämäen Unica Kaffelissa. Kiva paikka. 

Nautimme herkullisen ja monipuolisen lounaan salaatteineen. Lounaaseen sisältyi jälkiruoka kaffeineen. 

Syyskuussa (2022) avattu Kaffeli-ravintola sijaitsee Leafin tehtaan entisessä ruokalassa. 

Kaiken kaikkiaan tilava ja nostalginen ravintola. Hyvä sijainti eikä ole parkkeerausongelmia.

maanantai 21. marraskuuta 2022

Taitaa tulla talvi

 No niin, marraskuun puoliväli ylitetty (ja joulukuusi pihalle ripustettu). 

Saatiin vihdoin tänne lounaaseen hentoa lumipeitettä. 

Kiva katsella sisätiloissa ulos, miten tuuli pyörittelee lumihiutaleita heppoisiksi kinoksiksi. 

Lauantaina (19/11/2022) Vähäjokipolulla ei ollut vielä tietoakaan lumesta. Sen sijaan routaisessa maassa lojui ja risteili pitkiä tuulimyräkän katkomia koivunraippoja. 

Nyt on ollut hyvä lenkkeillä. Toivottavasti ei tule vielä vähään aikaan viime talven kaltaisia liukkaita kelejä.

LINTU 

Tuokaa julki toiveenne olla kuin lintu ja huokaiskaa: ”Ah, ollapa siivet!”; siitä tunnistaa runollisen sielun. 

Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja (suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs).

maanantai 14. marraskuuta 2022

Hämmästyttää

 Marraskuun puoliväli lähenee ja vielä näkee muun muassa saunakukkien ja pietaryrttien kukkivan. 

Nurmikot ja ruohikot viheriöivät; pilvettömältä taivaalta aurinkokin laskee eteeni häikäiseviä säteitään. Edellispäivänä lauantaina oli lämmintä 12 astetta ja rapiat, eilen noin 10 astetta ja lähes tuuletonta. 

Ihan mahtavaa, talvesta ei ole vielä tietoakaan. Aika mukavaa kävelijän kannalta, toistaiseksi!

lauantai 12. marraskuuta 2022

Vakavia loukkaantumisia

Äkillisiä tapaturmia voi tapahtua vaikkei ole vielä liukkaita kelejä.

Näköjään milloin vaan voi liukastua ties mihin tai odottamatta kupsahtaa pahasti nurin.

Tulin kauppareissullani pysäyttäneeksi rivakasti etenevän naisen, jolla käsi paketissa. Meno näytti siltä, että kohta kompastuu kivikossa. No hänpä intoutui puhelemaan pitkään, todella pitkään ja kertomaan mitä oli tapahtunut.

Enpä nyt tässä kaikkea toistelemaan, mutta olin yhtä hämmästynyt tapauksesta kuin naisen rannejänteen leikannut lääkäri. 

Naiselle sattui kotonaan näin. Oli ottanut viilipurkin. Se luiskahti lattialle. Jälkeä siivotessaan liukastui ja kaatui. Kaatuessaan loukkasi ranteensa leikkauskuntoon. Ja päälle päätteeksi myös silmälasit rikkoontuivat.

Tämän kaiken ja muutakin kerrottuaan kertoi vielä toisesta tapauksesta, jonka hän näki juuri terveyskeskuksessa (sieltä hän oli nimittäin vauhdikkaasti tulossa).

Aulan penkillä istui vanha mies päässään valtava kuhmu ja poski pahannäköisenä. Siinä vanhus oli istunut muistamattomana tovin, kunnes sairaanhoitaja vahingossa huomasi hänet. Selvisi, että vanhus oli kaatunut kesken lenkkiään, taksikuski oli tuonut hänet terveyskeskuksen eteen ja jättänyt siihen.

Siinä me, nainen ja minä, hämmästelimme että miksei taksimies saattanut loukkaantunutta sisälle terveyskeskukseen. Vanhus ei kuulemma muistanutkaan mitään sen jälkeen, kun oli aamupuuronsa syönyt. 

Voit arvata, että loukkaantumisista kuultuani askeleeni vaistomaisesti hidastuivat. Ja muistui mieleen viimekeväinen kaatumiseni vieraan koiran sännätessä kohti. Minulle kävi onnellisemmin, ei tullut muistinmenetystä, vaikka kupsahtaessa päässä vaan rusahti, mutta ei tullut muistinparannustakaan.

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Kärpässieniä

 Kävelylenkillä näen värikkäitä kärpässieniä mitä erilaisemmissa paikoissa. 

En malta olla niitä kuvaamatta: ovat esteettisesti asettuneina milloin ruohikkoon ja milloin puun kylkeen. 

SIENET 

Syökää vain torilta hankittuja.

Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja (suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs).

tiistai 27. syyskuuta 2022

Ruskaa hehkuvaa

 Parhaillaan on täällä Varsinais-Suomessa kaunista ruskaa. Varsinkin auringonvalossa vaahterat ja koivut hehkuvat kullan eri sävyissä kuin juhliakseen ennen syysmyrskyjä ja rankempia sateita. 

Päivä päivältä ilmestyy monenlaisia sieniä pientareille.

RUOKA

Ravintolassa: aina lämmitettyä. Kotona: aina terveellistä. Kouluissa: aina riittoisaa ja täyspainoista. Etelässä: liian mausteista tai öljyistä.

Gustave Flaubert (suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Värikäs syyskuu

Luonnossa on nyt ilo kulkea ja katsella...

Syyskarkelo

 

Syystuuli ja keltalehti

jo kartanollani karkelehti.

Nyt siis se aika ehti!

 

Se aika, mi vartoi varmaan!

Oi kukkaset, tuuloset aamun armaan,

nyt alku on köyhän harmaan.

 

Syyslehti ja tietön tuuli, –

”kesälehteni lempeä”, kerran se luuli.

Mitä virkkaa nyt vilu huuli?

 

Kisa lemmetön, leikki nuiva,

polo syys, ei kultaista viljaa puiva…

vilu tuuli ja lehti kuiva!

Otto Manninen


maanantai 19. syyskuuta 2022

Vipinää

 Elo- syyskuussa on ollut vipinää - kaikenlaista mukavaa. 

Kevyttä lenkkeilyä, synttärit ravintola Toivossa (Paimion parantolaan), sukkulointia Sauvossa ja Karunassa Johanneksen kanssa (tuli Suomeen muutaman vuoden tauon jälkeen). 

Paitsi sukuloimassa käväistiin muun muassa Nauvossa, Ruissalossa, Turussa pariin kertaan ja sienimetsälläkin. 

Iloksemme muutama kantarelli löytyi poimittavaksi varpu- ja sammalmättään seasta.

 * 

Luonto on ehtinyt monin paikoin syysfiilinkiin ja syksyn väreihin. Lehtipuiden kesäinen vihreys on muuttunut vaivihkaa siellä täällä enemmän ja vähemmän kauniin keltaiseksi ja punertavaksi. Joka päivä on edessä taulu uus! 

P.S. Tärkeää faktaa: Turun Sanomat 23.8.2022


maanantai 1. elokuuta 2022

Elokuu

 Pilvetönnä avautuu elokuinen aamu, käy heikko tuulenvire… 

Joka päivä on edessäni taulu uusi. 

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Wäinö Aaltosen museo, WAM

 Ilahdutti tässä yhtenä perjantaina käydä WAMin kesänäyttelyssä, kiitos miniän. Esillä on Antti Laitisen Taipuisa maisema. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen katsaus taiteilijan viimeaikaisiin teoksiin. Teoksissa metsä, puu, maisema – luonto saa mielenkiintoisia muotoja…



keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Jo sydänkesä!

Viime postauksestani on yllättäen vierähtänyt tasan kuukausi. Jos muuten vilisti kesäkuu niin tuntuu tämä heinäkuukin mennä vilistävän. Kertailenpa tänne alustalle mennyttä kukkean kaunista ja lämmintä kesäkuuta. 

Ennen juhannusta vietin Helsinki-päivän Saaran kanssa. Käväistiin Liuskasaaressa ja Uunisaarilla. 

Tuona helteisenä päivänä tuli käveltyä paljon, uskomattoman paljon. Vierailla reiteillä kävellessä ja mukavassa seurassa kilometrien kulumista tuskin huomasi.

Juhannuksen jälkeen (juhannus meni muuten suit sait rauhallisesti) olin pitkästä aikaa viikon verran Vantaalla kissan kaverina. 

Kissan kanssa kaikki sujui hienosti, eikä oikeastaan kommelluksiakaan sattunut. Tai no yksi: Sain nimittäin päähäni lämmittää sauna. 

Mutta siellä oli sellainen sytytin, musta sellainen, jollaista en ole milloinkaan nähnyt. Pyörittelin sitä aikani edestakaisin, että kummasta päästä se liekki tulee. Ja kun ei selvinnyt päätin ostaa kaupasta tulitikut, mutta unohdin. Ei kun uudestaan saunaan sytytintä pyörittelemään ja manailemaan, että on se nyt kumma… Vetäisin kunnolla, onneksi varovasti. Äkkiä sitten selvisikin: väärinpäin oli kädessäni, liekki leimahti kirvellen sisään kämmeneen. 

Harmi, etten ottanut kuvaa sytyttimestä, se oli kuin vanhanmallinen revolveri. Mainiot löylyt sain ja tyytyväisen mielen ja siitäkin etten tullut antaneeksi periksi. Oikeastaan koko touhusta olisi pitänyt tehdä Nelli-juttu, sen verran hassu kohellus, naurattaa vieläkin.