Camera obscura -kamerakurssi

Tässä yhtenä kauniina syyskuun lauantaina osallistuin Camera Obscura -neulanreikäkamerakurssille. 

Tämä kolmen tunnin kurssi Turun linnan pajassa oli asiaan vasta tutustuvalle todella mielenkiintoinen ja antoisa. Taiteilija Hans G. Hästbacka kertoi ensi alkuun valokuvauksen monisatavuotisesta historiasta, kameran kehitysvaiheista ja perehdytti varhaisimpaan kuvaustekniikkaan neulanreikäkameroilla, itse kameran rakentamiseen jne. 

Saimme sitten itse kukin Hästbackan rakentamat valmiit kamerat, ja ei kun linnan pihalle kuvaamaan. Innokkaana kaksi kameraa kädessäni ponkaisin, hyvä etten portaissa kompastunut, linnan pihalle. Ja kuvauksen jälkeen kipittämään ylös saman tien pimiöön. 

Molemmat negatiivit blankkoja! Olin hätiköinyt valotuksen kanssa. Ei kun uudelleen kuvamaan ja maltilla. Alkoi olla jo liian valoisaa kuvaukseen, vaati pidempää valotusaikaa. Nyt otin puhelimen kellon avuksi, arvelin kolme minuuttia riittävän. Merkkiäänen jälkeen taas kiipeämään linnan pajaan ja kamerat Hästbackalle pimiöön. Josko nyt onnistuisi? 

Eilen sain kehitetyt aikaansaannokseni postitse. Kun oikein tihrustaa, ihan kuin oikean puolen kuvissa (siis toisella kuvauksella otetuissa) jotain näkyisi, ainakin linnapihan kivetys näkyy. Kaunis sää olisi vaatinut vielä pidempää valotusaikaa.

No, riittäköön tämä kokeilu, toiste sitten, meinasin. Onnistuessaan neulanreikäkameroilla saa upeita mustavalkokuvia maisemista, kasvoista jne. Mutta vaatii varsinkin valotusajan suhteen harjoittelua, kärsivällisyyttä, taitoa ja niin edelleen. Valtavan mukavaa puuhaa, jolle voisi antautua, ehkä joskus… 

Paraisten kuntoportailla

Varsinais-Suomen suuremmista kuntoportaista, vielä valmisteilla olevista, luin viikkoja sitten ja ajattelin että kun ovat valmistuneet, kokeilemaan on mentävä. 

Tänään oli se aika ja suurenmoinen sää lähteä katsastamaan näitä Paraisten uusia kuntoportaita.

Hyvä oli puuportaita astella. Rauhallisesti etenin 470 taidolla rakennettua askelmaa pitkin.

Portailla meno oli vilkasta; toiset juoksivat; toiset harppoivat portaat ylös alas moneen kertaan; tasaisesti hissukseen askeltajiakin oli. Kyllin leveät portaat sallivat monenlaista menoa.

Itse pysähtelin ihastelemaan näkymää kauniin ruskan ylitse Paraisten kaivokselle. 

Toki myös rauhoittamaan pulssia, sillä kieltämättä rauhallinen vauhtikin pisti puhaltamaan 50 metrin nousussa ja nosti hien pintaan. 

 Blogipäivitykseni raahaa pahasti myöhässä. Johonkin ne päivän tunnit vaan livistävät.

Syyskuun puoliväli lähenee, illat hämärtävät varhain, päivät epävakaisia. Mutta kun aurinko näyttäytyy, saa se ruskan hehkumaan upeasti. 

Poluilla, ulkosalla on nyt ilo liikkua, milloin vaan ei myrskyä!

Viimeisistä ompuista eroon

Viimeiset omput kerätty ja jaettu! Pudonneita omppuja tulikin jo tovin kerättyä melkein kilpaillen oravien, lintujen, matojen ja ties keiden kanssa, ehkä myyrienkin. 

Aivan virheettömät jaoimme haluaville ja muut lohkoin itsellemme välipaloiksi. Suuren osan kuitenkin viipaloin pakastimeen.

* 

Elokuun viimeinen päivä oli vallan suurenmoinen: aurinkoinen ja ihmeen lämmin. Mukavaa kun sattui olemaan Turussa asiointia juuri tuona päivänä.

Leppoisaa menoa olikin: ihmisiä sankoin joukoin liikkeellä kaikkialla, terasseilla ja toreilla nauttimassa kesän viimeisestä päivästä.

Syyskuun alusta lähtien on ollut epävakaista ja pilvistä. Mutta oivallinen keli lenkkeillä ja katsella alkusyksyn väritystä; ruskan merkkejä siellä täällä luonnossa.