Maukkaita omenapalleroita

 Vielä antaa vanha omenapuu makeita punaposkia. 

Ei haittaa, että ovat matosia ja rupisia. Vähän veistelyä ja oi, oi kun ovat makoisia!

R

Omenasatoa tulossa

 Runsaasti matoisia omenia tulossa, vanhan puun oksat joutuvat lujille. Tuulenpuuskat ja rajut sadekuurot eivät ole omppuja tiputtaneet, eivät ainakaan vielä. 

Kurjaa kun ovat niin matoisia, mutta kypsyessään ovat mahdottoman mehuisia ja makeita. Veistelemällä huonot osat pois saamme niitä hyvästi hyödynnytettyä. 

Mutta nyt ei ole se aika, raakoja ovat vielä. Kiva on kiiltäviä punaposkia kuvata.

*

Viimeisistä ompuista eroon

Viimeiset omput kerätty ja jaettu! Pudonneita omppuja tulikin jo tovin kerättyä melkein kilpaillen oravien, lintujen, matojen ja ties keiden kanssa, ehkä myyrienkin. 

Aivan virheettömät jaoimme haluaville ja muut lohkoin itsellemme välipaloiksi. Suuren osan kuitenkin viipaloin pakastimeen.

* 

Elokuun viimeinen päivä oli vallan suurenmoinen: aurinkoinen ja ihmeen lämmin. Mukavaa kun sattui olemaan Turussa asiointia juuri tuona päivänä.

Leppoisaa menoa olikin: ihmisiä sankoin joukoin liikkeellä kaikkialla, terasseilla ja toreilla nauttimassa kesän viimeisestä päivästä.

Syyskuun alusta lähtien on ollut epävakaista ja pilvistä. Mutta oivallinen keli lenkkeillä ja katsella alkusyksyn väritystä; ruskan merkkejä siellä täällä luonnossa. 

Omenarumba jatkuu

Ateneumissa käynti katkaisi mukavasti omenatouhuni. Reissusta toettuani homma taas jatkuu.

Ehkei rumba kuitenkaan kovin pitkään jatku, sillä sadekuurot, tuulenpuuskat ja myös linnut ovat avittaneet omenien putoamista. Puusta kun en jaksa niitä vielä irrotella, ovat näet sitä mehukkaampia mitä pitempään puussa pysyvät.

Päivittäiset sadekuurot sen kun vaan komistavat omenia.

Omput murskaksi

Se on taas tätä aikaa, kypsien omenien murskaamista ja pakastamista.

En malta olla poimimatta matoisetkin omenat säilöttäväksi sitä mukaa kun putoilevat, ovat ne niin mahdottoman makeita ja mehukkaita. 

Mehustamisesta luovun, ei omppuja sen vertaa vanhasta puusta kerry, että homma kannattaisi. Sen sijaan pesun ja lohkomisen jälkeen murskaaminen on helppoa, siis suht vaivatonta verrattuna soseuttamiseen tai mehustamiseen. 

Kauhon valmiin murskan pakasterasioihin ja rasiat suoraan pakastimeen sitä mukaa kun täyttyvät, siinä se. 

Omenamursketta käytän jugurtin tai viilin sekaan ilta- tai välipalaksi. Olenpa ujuttanut sitä johonkin leivonnaiseenkin.

 *

”Sillä vain onni on ruumiille terveydeksi, mutta kärsimys kehittää hengenvoimia" .       – Proust

Syyshommeleita

Eilen otettiin viimeiset omenat alas. Niin luulin. Näytti ettei ainuttakaan olisi enää puussa

Ihmeekseni postia hakiessa näin oravan kipittävän iso omena suussa pisin omenapuun runkoa. Näytti hauskalta; tuostapa olisin saanut kivan kuvan, meinasin ja pysähdyin katselemaan. 

Siinä puuta tähyillessä juolahti mieleen, että mistä se nyt omenan on löytänyt? Oravaa ei enää näkynyt, mutta pari omenaa näytti kuin näyttikin jääneen aivan vihreiden lehtien katveeseen ylös korkeuksiin. Hyvä, jäipähän oravallekin säilöttävää.

  

Nyt tuntuu mukavalta, kun sain omenat ajoissa säilöön. Monenlaista saamme murskatuista ompuista. Esimerkiksi mainioita jälkiruokia helposti lisäämällä vaahterasiirappia, kanelia taikka kermaa tai raejuustoa, jäätelöä. No niin, vaikka mitä. 

Seuraavaksi on saatettava loppuun marjapuskien renssaus ja lannoitus. Olisi kiva, jos ensi kesänä saataisiin enemmän marjoja. 

Kahden munan munakkaasta lisukkeineen ja kahvikupposesta saan vauhtia päivään. Ukkonen kuuluu jyrähtelevän pienen sadekuuron kera, ja jo nyt aurinko taas lämmittää pilvien lomitse. 

Kauniita hetkiä päivääsi.

Omenarumbaa

Tänä vuonna kevyttä omenarumbaa kuitenkin, mutta pienesti. Aiemmin meinasin, ettei sellaista olisi tulossa. Vanha omenapuumme näet omenoi niukasti ja harvakseltaan. Lämmin, aurinkoinen kesä kasvatti ja kypsytti omenat kauniin punertaviksi. 

Ja olihan niitä sen verran, ettei tule kaikkia syötyä, enkä aina viitsi muita niitä tarjoamalla rasittaa. Mutta kun ovat niin ihanan makeita ja mehukkaita, pitää ne jotenkin säilöä. Kädet eivät vielä tykkää mehumaijalla touhuamisesta eikä omenasoseen vääntämisestä. Kesti tovin ennen kuin keksin miten säilöä mahdollisimman helposti ja kätevästi talteen.  

Kaivoin esiin vanhan Kenwoodini ja aloin sillä murskata pilkkomiani omenanlohkoja. Lohkominen ja epäkurattien kohtien veistely tuntui käsilleni sopivan. Ja meinasinkin, että nyt pilkotaan, tykkäävät kädet mitä tykkäävät. 

Siinä omenia paloitellessa ja epäkurantteja kohtia veistellessä ajattelin, että tämähän on kuin tallentuneita muistoja (kirjoittaessa) paloittelisi, hyviä etsiskelisi ja joitakin muistoja veistelisi pois ikään kuin sivuuttaen. 

Toista tuntia kului keräämiäni ja pestyjä omppuja paloitellessa ja omenamurskaa purkkeihin laittaessa ja niin edelleen. Pitempään en uskaltanut puuhailla, jottei tule takapakkia, huomenna sitten taas. 

Tuntui todelta hyvältä, että sain tämän homman alkuun ja melkein tehtyä, kuntoni alkaa palautua, olen kiitollinen.

Omenasatoa

Tänä vuonna vanhan omenapuun sato on todella niukkaa, ei siis mitään mehurumbaa tiedossa. 

 Alimpien oksien pienet ja matoiset omenat tippuvat päivittäin. Olen niitä keräillyt syötäväksi. Pesun jälkeen veitsellä vaan poistan huonot kohdat. Ei niitä raski pois heittää, ovat näet mahdottoman mehukkaita ja makeita. 

Muutama omena on jäänyt kuin vahingossa aivan virheettömäksi.

 * 

Toukokuun lopulla hankittu leipäkone on ollut meillä ahkerassa käytössä (kaksi-kolme kertaa viikossa). Lienee jo maksanut itsensä takaisin, sillä vain kerran ollaan ostettu ruisleipää. 

Tänään tuli mieleen, että ensi kerralla pilkon noita mehukkaita omeniamme taikina-ainesten sekaan.

Omenarumba loppui

Vielä keskiviikoaamuna pesin viimeiset omenat mehustusta varten. Pullot olin pessyt aiemmin. 

Iltapäivällä kiikutettiin pullot ja 54 kiloa omenia mehuasemalle. Mehua tuosta määrästä kertyi 32 litraa. 

Ihan mukava tuotos yhdestä vanhasta puusta. Ja olenhan tässä jo tovin valmistanut säilöön omenasosetta eri tavoin ja mehua on myös lingottu muutaman kerran. 

Ensi vuonna omenapuu pitänee taukoa, ei näet jaksa joka vuosi kukkia ja olla tuottelias, vaan haluaa välillä huilata niin kuin vanhus ikään. 

Nyt sadonkorjuun jälkeen on puuta kiittäminen ja hoitaminen: leikata jokunen oksa, kastella (tynnyreissä on riittävästi sadevettä) ja lannoittaakin voisi. Jospa puuvanhus saisi puhtia taas kukoistaa, jollei nyt ensi vuonna niin seuraavana sitten.

Päivät vilistävät

Oli sitten kesä taikka syksy niin huomaamattani päiväni on illassa. Ja näin syyskuussa päivän valoisan ajan lyhentyessä illan hämäryys tuntuu olevan vielä aiemmin ympärilläni. 

Toisinaan sitä asettuu pohtimaan, varsinkin kun tärkeä asia jäi tekemättä, että mihin ne päivän valoisat tunnit valuivatkaan, mitä olen oikein puuhannut. 

Mieleen nousee välttämättömien taloustöiden lisäksi kirjoittelu, lukeminen, lenkkeily, niin ja omenarumbamme. 

Omenarumba on vienyt viime aikoina paljon aikaa. Olen näet keräillyt omppuja puun alta sitä mukaa kun ovat pudonneet ja lohkonut päivittäin joko mehumaijaan sosetta ja mehua varten tai sitten mehulinkoon. 

Mehumaijaa yksinkertaisempaa ja nopeampaakin on ollut tehdä sosetta kattilassa. 

Välillä kokeilin omenien pehmennystä soseeksi Crock-Potissa. Ja käyhän se, mutta mielestäni liian hitaasti. Kattilassa on ollut mielestäni parasta ja nopeinta omppuja pienen vesitilkan kera pehmentää. Sitten vaan omenamössöä sosemyllyyn ja vääntämään. 

Ei kestä kauan, kun minulla on muutama purkki hienoa sosetta pakastettavaksi. Kattilan ja sosemyllyn pesu käy nopeasti, siis nopeammin kuin suuren mehumaijan. 

No, maltillisesti hääräilen, ei suuria määriä kerrallaan, että ehdin muutakin tehdä… 

Mehustusaikaa

Harva se päivä sade ja tuuli ovat pudotelleet omeniamme märkään maahan. Keräilen niitä siitä talteen, makeita ja mehukkaita kun ovat. 

Voisin viedä ne jo mehuasemalle mehustettavaksi, mutta olkoot nyt vielä puussa. Ollaan näet otettu vanha 1970-luvun saksalainen mehulinko käyttöön ja lingottu omenista mehua litra kerrallaan.

Päivässä tai parissa mehu tulee juotua. Lingossa ei muuta vikaa olekaan kuin että pitää hirmuista meteliä. Ulkona ääni tuntuu hiljaisemmalta. Mahdottoman hyvää mehua sillä saa!