Reissun jälkeen, III

Syyskuussa Oy Langh Shipin Ab:n rahtilaiva ms Marjatta oli telakoituna Fayardilla (Odense, Fyn). 

Ms Marjatta lähtökunnossa, ja nyt taas hienossa maalissa kuin uusi.

Kertemindessä ollessani olin vähällä päästä laivalle matkustajaksi. Ja olisinkin, jollei rahtijuttuihin olisi tullut äkillistä muutosta. 

Aie matkustajaksi raukesi, laiva näet joutui poikkeamaan normaalireitiltään. 

Olisi ollut jännää seurata laivaelämää ja merenkäyntiä reitillä Fyn-Gdansk-Tornio, kuin Kylliki Villa aikoinaan. 

No, ehkä tämäkin haave toteutuu, sitten kun sen aika on. Nyt ei ollut, oli kylmät kelitkin vastassa.

Reissun jälkeen, II

Viime reissulla bloggaaminen jäi vähemmälle kuin mitä suunnittelin heikkojen nettiyhteyksien takia. Ihan suotta raahasin tietokonetta mukanani. 

Kivaa on vielä jälkikäteen muistella, miten minulle suotiin hieno illallinen Göteborgin "hienoimmassa" ravintolassa, nimeltä Sjömagasinet. 

Ensiksi piti mennä vain katsomaan reittiä sinne ja tulla sitten takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita. Mutta ei ehditty, pöytävarausaika oli näet käsillä. Göreborgin keskustassa poikettiin kauppohin, kahville ja minä halusin vielä käväistä tuomiokirkossa. 

Matkalla ruokapaikkaamme eräällä terassilla kuulin ketkä kaikki julkkikset ovat ravintolassa käyneet ja kuinka hienosti siellä tarjoillaan. Silloin alkoi empimiseni, voinko sinne ilman parempaa pukeutumista lainkaan mennä. No, jos kerran seuralaisen mukaan kelpasin, niin mikäs siinä, mukaan vaan, tuumin. Vähän kyllä hirvitti tai oikeastaan kauheasti hirvitti sisään astella lähes vaellustamineissa. 

No ni, sit vaan pokkana ulko-ovesta sisään hymyilevän portsarin eteen. Hän katseli minua päästä sandaaleihin ja raidallisiin villasukkiin ja taas ylös. Ajattelin, että nyt ei päästä sisään. Kiireesti sanoin kun katseesta tuli tarve selittää asuani, että ollaan lomalla. ”Ei mitään hätää, tervetuloa!”, sanoi. 

Onneksi tulimme sen verran aikaisin, ettei muita asiakkaita vielä ollut. Meidät johdateltiin läpi valoisan ja juhlallisen ravintolasalin ja valkoliinaisten pöytien ohi yläkertaan. Saimmekin hyvän ikkunapaikan, oli näköala merelle ja laivoille! 

Hienosti alkoi syömingit herkullisine pikku alkupaloineen. Vähitellen alkoi yläkerta ja alakerta täyttyä asiakkaista. 

Syötyämme iski taas hirvitys katsellessani ympärilleni ja nähdessäni kauniita naisia iltaleningeissä korkkareineen ja miehiä mustissa puvuissaan, että pilaanko heidän juhlatunnelmansa ja miten pääsen siivosti ulos. 

No, hyvin pääsin puikkelehtimaan ulos. Kyllä siinä vähän päät kohoilivat, mutta keskityin vain etten törmää mihinkään. Ulkona huokasin helpotuksesta ja tuumasin, että kylläpä on syvällä tuo että miltä näyttää, mitä muut ajattelevat. 

No liioittelen vähän siitä, että mitä muut, sillä kaiken kaikkiaan ilta oli upea – aurinko paistoi lämpimästi ravintolasaliin, lasit, kynttilät ja lamput tuikkivat – nautin juhlallisesta tunnelmasta, tarjoilijat kantoivat meille taiteellisesti aseteltuja ja nautinnollisen hyviä ruoka-annoksia.

Reissun jälkeen, I

Kotona jälleen. Loppui se tavaton mässäily ja herkuttelu. Onneksi minun tuli liikuttua sen verran, ettei ihan kaikki syömingit tarttuneet. Tarttui kuitenkin kaksi kiloa ja risat. On taas tekemistä, jotta niistä eroon pääsen. 

Enimmäkseen oltiin Tanskassa, Fynin saarella. Ihan mukavaa seutua – saa nähdä tuleeko sinne enää poikettua, tuskin – varsin mielenkiintoista oli saareen tutustua, merikin lähellä ja luonto. 

 Viimeisenä päivänä tein vielä kävelyn Kelteminden lahden rannalla. Oli kaunis ja aurinkoinen sää. Pienet simpukankuoret muistuttivat Caminosta, ihan kuin kuiskien että vielä sinun on tänne tultava.

 Göteborgin tuomiokirkko on kaarineen ja riippuvine laivoineen yksinkertaisen mahtava ja kaunis.

 Tiistaina siis palattiin Fynin saarelta ja nyt Göteborgin kautta, meno oli Falkenbergin kautta. Kaiken kaikkiaan reissumme kesti kuukauden päivät. 

 Göteborg – aamuinen näkymä hotellin ikkunasta.

Tuomiokirkon alttari - kaunis.

*

Kotona lehtipuita katsellessa näyttää kuin syksy olisi paljon pidemmällä kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Ainakin on paljon kylmempää ja sateisempaa. 

Harakat ja naakat ovat tulleet rohkeiksi poissaolomme aikana. Innoissaan muina miehinä tuossa hyppelehtivät ja nyppivät keskellä pihaa. 

Kivaa niitä on katsella samoin kuin myös varisseita lehtiä. Saarni onkin jo pudottanut mojovan kasan. Kohta se harvointihommeli taas alkaa, mutta otetaan iisisti.

Kerteminde, Fyn (Tanska), IV

Kertemindessä olen taas. Kävelin eilen Munkebosta tänne, lyhyt etappi, noin seitsemän kilometriä. Ennen lähtöä katselin lipun nostoa hotellin pihalla.

Suht nopeasti tuo matka pyörätietä pitkin taittui; oli tasaista pitkää suoraa ja myötätuulta eikä kantamuksena kuin kevyt päiväreppu. 

Kulkiessani leveää pyörätietä pitkin vasemmalla oli vilkas autotie ja oikealla talojen ja peltojen takana välkkyi lahti, Kertinge Nor, jatkuen aina Kerteminden keskustaan.

Parasta minun oli tiukasti pysytellä pyörätien reunassa, sillä tuulelta ja liikenteeltä en aina kuullut takaa tulevia pyöräilijöitä. Kovassa vauhdissa ohittivat, ei täälläkään pyöräkelloa rimputeta jalankulkijoille, luottavat kai etten mutkittele. No, ei jalankulkijoita ainakaan tällä osuudella muita näkynytkään kuin minä. 

Molemmin puolin pyörätien piennarta näkyi vielä joitakin kukkia, harvassa toki. Syksyn meininkiä alkaa jo olla kaikkialla luonnossa: kasvustot enemmän ruskeansävyisiä päivä päivältä, äkillisiä sadekuuroja miltei päivittäin, päivät hämärtyvät seisemän jälkeen, yöt viileitä ja päivälämpötilat roimasti alle kahdenkymmenen asteen. Kohta ei kesävaatteilla enää pärjää.

 Näitä Myytävänä-tauluja näin tällä matkalla muutaman, mutta lauantaina niemenkärkeen ajettaessa niitä näkyi tämän tästä.

 Yhteispelillä se sujuu.

Munkebo - Fyns Hoved

Eilen ajeltiin Munkebosta pohjoiseen noin 25 kilometriä kaunista ja mutkaista tietä Fynin saaren niemenkärkeen (Fyns Hoved). Harkitsin kävellä sinne, mutta onneksi en, sillä vastatuuli oli navakka ja pientareet varsin kapeita astella. 

Niemi onkin vallan upea paikka retkeillä; siellä on toiletit, parkkipaikat ja reittejä kävellä. Voi kävellä aivan meren äärellä ja ylös kumpuja, joista huikeat näkymät merelle ja laidunmaille. 

Rantatietä astellessani tuli kaksi hymyilevää saksalaisherraa vastaan. Olivat kuulemma tulleet Kielistä veneellä, mutta eivät voineet palata kovan tuulen takia. No, ei se tuntunut heitä harmittavan.

Pari tuntia niemellä vierähti nopeasti flaneeraten ja maisemia katsellen. Ja minulta kului lähes tunti, kun kävelin niemen ympäri kovassa vastatuulessa. Välillä pysähtelin valokuvaamaan pyynnöstä pariskuntia, ja useita maisemakuviakin tuli otettua.

Oli vallan suurenmoista päästä kiviselle merenrannalle astelemaan ja kapuamaan jyrkkiä kumpuja ylös ja alas. Niin, vallan toista kuin kaupunkien kävelykaduilla flaneerailla. 

Ja se meren tuoksu, levät, niukka kasvillisuus, meren kohina ja tuulen ujellus – kaikki tuo ja auringon värittämät maisemat – kertakaikkisen mahtavaa kokea, hengittää. Siinä on ihmisen sielulle, mielelle ja kaikille aisteille mitä suurinta taidetta!

Munkebo, Tanska

Munkebo on viehättävä pieni paikka Fyn Saarella. Telakalle on lyhyt matka ja Keltemindeen on noin seitsemän, kahdeksan kilometriä. 

 Paikan ainoa hotelli on Munkebo Kro, josta on kaunis näköala merelle. 

 Munkebon kirkko ja kaunis hautausmaa.

 Rauhallinen näkymä hotellin edustalta.

Saksanmaalla

Viime viikonloppuna ajeltiin Keltemindestä, Fynsaarelta Saksaan. Tultiin Odense’n kautta Flensburgiin, Pohjois-Saksaan. 

Sää oli aurinkoinen ja kaunis, joten pistäydyttiin Odense’n keskustassa pienellä flaneerauksella ja kahvilla hienossa Café Vivaldissa. 

Saksan puolella majapaikkamme Dittmer’s Hotel löytyi suht helposti. Niin, piti olla vain pari päivää Flenburgissa, jatkaa sitten Rostockiin, satamakaupunkiin Itämeren rannalla, ja matkalla yöpyä pikkukaupungeissa, mutta majapaikka oli viihtyisä, keskusta kävelykatuineen ja satama lähellä niin jäätiin useammaksi päiväksi.

 Viikonloppuna sattui olemaan markkinapäivät satama-alueella, yleensä ne ovat kerran kuukaudessa.

Ruokailu, kahvittelu jne. on Saksassa lähes puolta halvempaa kuin Tanskassa. Eilen torstaina palattiin sitten Tanskanmaalle, yövytään pari yötä Munkebossa.