Pääkallokeliä

Päiviä jatkunut lauha sää on tehnyt pihamaamme kulkuväylät vaarallisen liukkaiksi. Pystyssä olen sentään vielä pysynyt!

Hyvästä hiekoituksesta huolimatta koen epävarmuuden tuntua kävellessäni vaikka vain postilaatikolle.

Niin, nyt on Icebugien aika, siis liukkaan kelien talvikenkien. Sellaisten pehmeäpohjaisten kenkien, joiden pohjissa on syvät kuviot.

Itse yritän nyt kuitenkin pärjätä vaelluskengilläni tämän pahimman kelin yli. Toivottavasti ei jatkune pitkään.

Eilen käväisin Helsingissä. Sinne kun pääsin,  Mauno Koiviston aukiolla satoi tiheästi räntää.

Jalkakäytävät olivat märkiä. Märkää loskaa oli vähän kaikkialla, rapa vaan roiskui. Mutta mukavaa siellä oli pistäytyä ja tavata läheisiäni.

***

Tammikuu 31

Älä enää ikinä käytä tosissasi sanaa ”mahdoton”. Viskaa se sanojen roskakoriin.
 -Norman Vincent Peale, suomentanut Taija Mård

Jälkimietteitä VII

Talvikauden vaellus 19.11.2016 – 13.1.2017

Viimeisiin blogipostauksiin (Jälkimietteet I-VII) olen liittänyt kameralla ottamiani kuvia. Monet kuvat otin ensin puhelimella ja perään kameralla, ikään kuin varmistukseksi.

 

 Aamu Barcelonassa (7.1.2017).

 

 

 

 

 

 Malgassa oli vielä lämpimämpää ja aurinkoisempaa kuin Barcelonassa (9.1.2017).

 



 

Kuten aiemmin kerroin, aloitin kulkemisen Saksan Travemündestä Konstanziin (Saksan ja Sveitsin rajalle). Sieltä hankkiuduin Sveitsin puolelle, sitten Ranskaan ja viimeiseksi vain flaneerailemaan Espanjan aurinkoisiin kaupunkeihin, Barcelonaan ja Malagaan.

Tällä talvikauden vaelluksellani sain suht hyvän yleiskäsityksen vaellusetapeista, luonnosta, majapaikoista ja yleensä näiden maiden hintatasosta.

Mielenkiintoista oli tutustua moniin nyt hiljaisiin kyliin ja historiallaan komeileviin pikkukaupunkeihin ja mahtaviin kirkkoihin ja kappeleihin.

Alla vielä maakohtaisesti paikat, joita muistelen mieluisina ja joihin voisin tilaisuuden tullen matkata uudelleen:
Saksa: Göttingen, Ulm, Bad Waldsee, Ravensburg, Konstanz  
Sveitsi: Fischingen, Steg, Rapperswil, Einsiedeln
Ransaka: Le Puy-en Velay, Aumont-Aubrac, Nasbinals, Aubrac’in ja St-Chély-d’Aubrac’in valtavat ja kauniit nummet (Monts d’Aubrac), Espalion (viimeinen kohde reitillä: Pilgerwegen durch Konstanz bis St-Jean-Pied-de-Port / Stages of the Podiensis)
Espanja: Barcelona, Málaga.

Niin, ihanaa oli kävellä metsissä ja nummilla korkeilla, jonne eivät ulottuneet maailman melut eivätkä hälyt, vaan veden pulputus jossain ja tuulenvireen lempeä suhina.

Kameran kuvia läpikäydessäni on ollut mukavaa muistella, vaikka kaihomielellä, miten usein hurmaannuinkaan luonnosta, kaikesta kauneudesta ympärilläni.

Jälkimietteitä VI

Talvikauden vaellus 19.11.2016 – 13.1.2017
Reitti Ranskan puolella, Le Puyista alkaen, oli hyvin opastettu. Kertaakaan minun ei tarvinnut epäröidä, niin kuin Saksassa, että mihin suuntaan. Se tuntui huojentavalta, saatoin keskittyä paremmin ympäristöön. Ja voi sitä luonnon kauneutta siellä, luonnossa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toulousen rautatieasema 6.1.2017

  

 Erityisen virkistävältä ja mukavalta tuntui kohdata etapilla ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Heidän osoittama hyväntahtoisuus, se sydämellisyys, lämmittää mieltäni vieläkin. Muistan heränneeni aatoksistani, että tämä ihminen on tässä nyt, ja että sillä on merkitystä meille molemmille, miten itse hänet kohtaan.

Jälkimietteitä V

Talvikauden vaellus 19.11.2016 – 13.1.2017

Yöpymispaikoissa, varsinkin yhteismajoituksissa, yritin pitää tarkasti huolta tavaroistani, silti menetin lämpimän villakerrastoni.

Aaamut olivat upeita!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lepopäiviä pidin sopivasti, oli näet tarpeen lepuuttaa selkää välilllä.

Vaelluksella mukavaa oli sekin, kun ei ollut hyttysiä, kärpäsiä eikä muitakaan itikoita. Oli rauhaa, avaruutta, polkua polun perään. Monesti ajattelin syvästi kiitollisena, miten ihanaa on saada täällä kulkea hiljakseen omaan tahtiini. Välillä pysähtelin katsomaan autiota nummea ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Katsoin kauas horisonttiin, että mitähän siellä tulee eteen. Ja kun alkoi hämärtyä, toivoin viimein näkeväni majapaikan.

Jälkimietteitä IV

Talvikauden vaellus 19.11.2016 – 13.1.2017

Toisinaan kylmyys hillitsi valokuvaamistani. Välillä epäilin, haittaako pieni pakkanen laitteita, siis puhelinta ja kameraa, ja jäätyvätkö voiteeni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varovainen sain monesti olla. Polut ja tiet olivat paikoitellen jäässä. Haasteellisia olivat pitkät, kapeat, kivikkoiset ja roudasta muhkuraiset polut pitkine nousuineen ja laskuineen. Mutta hitaasti etenemällä, eihän minulla kiirettä ollut, pääsin loukkaantumatta tai kupsahtamatta perille majapaikkaan.