Niin nyt, kuten yleensä kaupungeissa, mieleni kävi levottomaksi kaupungin hälinässä ja ihmisruuhkan keskellä.
Puntaroin kovasti, lähteäkö kävelemään vielä Camino Mozárarabelle vai ei, vaikka vain Cordobaan saakka (noin 217 km).
Sää olisi ollut suotuisa kävellä, sopivan lämmin ja lähes tuuleton.
Katselin turisti-infosta saamaani pientä esitettä, että 11 kilometrin päässä paikassa Junta de los Caminos olisi mahdollista yöpyä, mutta sen aukiolosta ei kukaan tiennyt.
Toisin sanoen samaa epätietoisuutta olisi edessä kuin Chemin de Le Puyin reitillä. Ja tuumailin, että sää näin talvikautena saattaa muuttua yllättäen varsin hankalaksi kulkea.
Toinen mahdollinen reitti olisi ollut vaeltaa Sevillasta tai Huelvasta reittiä Via de la Plata Santiago de Compostelaan suuntaan.
No, olin ollut matkallani aika tasan kahdeksan viikkoa, oli aika palata, päätin. Jääkööt caminot toiseen kertaan, keväämmälle.
Viime perjantaina siis palasin – ja hyvä oli kulkijan palata, taas kotosalla olla.
Mutta enkös vain saanut heti kotiinpaluuta seuraavana päivänä flunssan tapaisen, joka vieläkin vaivaa ja estää kuntoilemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti