Vaelluksella mukavaa oli sekin, kun ei ollut hyttysiä, kärpäsiä eikä muitakaan itikoita. Oli rauhaa, avaruutta, polkua polun perään. Monesti ajattelin syvästi kiitollisena, miten ihanaa on saada täällä kulkea hiljakseen omaan tahtiini. Välillä pysähtelin katsomaan autiota nummea ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Katsoin kauas horisonttiin, että mitähän siellä tulee eteen. Ja kun alkoi hämärtyä, toivoin viimein näkeväni majapaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti