Jälkimietteitä I

Talvikauden vaellus 19.11.2016 – 13.1.2017

Ensimmäiseksi korjaus… Rinkkani ei suinkaan painanut yli kahtakymmentä kiloa! Kun paluumatkalla Malagan kentällä punnitsin, paino olikin 10,5 kg ja päiväreppu 2 kg.

Vaelluksellani lastini oli siis korkeintaan noin 14 kiloa eväineen ja vesineen. Olimme kotona matkatavaravaa’asta katsoneet väärää mittayksikköä, siis paunaa (lb) kilon (kg) sijaan.

Blogipäivityksissä lienee muitakin virheitä, mutta tämä oli pahin. Minulle virhe oli vaan hyväksi, sillä koin itseni valtavan vahvaksi!

Monta silmiä hivelevää näkymää jäi mieleeni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saksanmaassa kuljin, kuljin yksinäni pitkin kanavien ja jokien vierustoja talvinen vielä lumeton, kaunis ja vaitonainen luonto ympärilläni.

Tulin Bodenseelle, ylitin sumuisen järven. Olin lunta odottavassa Sveitsissä. Siellä viivähdin yli joulun ja uudenvuoden tienoon. Sitten kolkuttelin taas majapaikkojen ovia, turhaan. Oli lähdettävä Ranskan puolelle.

Vastassa oli hyinen ja viimainen ilmasto ja kylmät majatalot. Haikein mielin totesin, ettei vaeltaminen enää suju; yöpyminen ja kylmyys kävivät yhä hankalammaksi. Chemin de Le Puy´n (Via Podiensis von Le Puy-en-Velayn) vaellusreitillä viimeiseksi käyntipaikakseni jäi Espalion (noin 23 kilometriä St-Chely-d´-Aubracista).

Taivallettavana olisi ollut St-Jean-Pied-de-Portiin (sij. Ranskan ja Espanjan rajalla), jonne havittelin, lähes 600 kilometriä. Mieleni halusi vielä jatkaa, sillä talvikautena lumettomat etapit olivat kauniita; luonto piirtyi selkeänä ja väritykseltään omanlaisenaan.

Metsissä vihreys oli ihastuttavan syvää ja voimakasta ja paljaat nummet taas tasaisen ruskeita kauas horisonttiin. Ei ristinsielua missään, todella hiljaista. Kuulin vain vienoista tuulen suhinaa, housulahkeiden kahinaa ja askelteni rahinaa, ja toisinaan saattoi korppi raakkua liidellessään ylläni pilvettömällä sinitaivaalla.

Mutta… Avoinna olevien majapaikkojen etsiminen oli hankalaa; oli soitettava moneen paikkaan ja useamman kerran. Hankalaa se oli myös kielen takia, varsinkin Ranskan puolella, olisi ollut hyvä osata ranskaa edes vähän. Erityisen rasittavaksi kävi sitten ihmisten vaivaaminen ja huolestuttaminen majapaikka-asialla.