Rodez - Toulouse - Barcelona

Alkoi pelottaa ainainen kylmyys majapaikoissa. Tuntui, ettei siitä minulle hyvä seuraa. Lisäksi ylimääräistä vaivaa ja huolta muille ja itsellekin koitui majapaikkojen aukiolon selvittämisestä.

Vähän haikealla mielellä jätin pyhiinvaellusreitin nimeltä Via Podiensis. Minulta jäi siis reitin viimeiseksi paikaksi Espalion. Erosin reitistä, kun otin bussin Rodeziin.

Aurinkoista oli aamusella jo yhdeksän paikkeilla, mutta kylmää, -5 °C

Yllä Toulousen iso rautatieasema.

Ja vielä kauemmaksi ajauduin reitistä lähtiessäni junalla Rodezista Toulouseen.

Rodez ja Toulouse olivat molemmat hyisen kylmiä ja tuulisia paikkoja. En voinut ajatellakaan niihin sen enempää tutustumista. Molemmat vaikuttivat minusta kolhoilta ja ankeilta. Kesällä lienee toisin.

Outoa sekin, että tupakointi on niin yleistä kaikkialla. Tumpit heitetään kadulle, niitä on kaikkialla, niin kuin koiran kakkaakin. Pitää katsoa, mihin astuu, vähän kuin etapilla vaikeassa kohdassa on katsottava, mihin kivenrakoon jalkansa asettaa, että pysyy pystyssä.

Eilen muuten hermostuin kovasti. Olin näet ostamassa tuoretta patonkia ja miten osuinkin sellaiseen kauppaan, jossa ei ollut ihmiskassaa vaan automaatti. 

Tulin siihen automaatille, eikä aavistustakaan mitä tehdä. Yritin sanoa opastavan näköiselle naiselle siinä lähituntumassa, jos hän auttaisi.

"Valitse kieli", hän sanoi. Valitsin, silti en bonjannut niitä kuvasymboleja. Katsoin taakseni, näin pitkän jonon ja sit sanoin, et pidä patonkis. Jätin sen siihen ja olin poistumassa. 

Vasta siten nainen tuli avukseni, painoi niitä kaiken maailman kuvasymboleja ja sanoi, että maksa nyt. Patonki maksoi 29 senttiä, laitoin 30 senttiä johonkin ja eikös ne tulleetkin takaisin, joka ainoa. 

Katsoin hölmistyneenä näyttöä, sitten tajusin, piti vielä painaa jotain ikonia. No, onnistui viimein, ja koppaan kilahti yksi sentti takaisin.

Alkaa mennä ylen vaikeaksi meikäläiselle. Alkaa olla vain erilaisia automaatteja tarpeillesi ja jokunen ihminen niiden vierellä opastamassa. Mutta ilmeestä päätellen nekään ihmiset eivät haluaisi tehdä sitäkään työtä.

Toulousessa en sen kauempaa viihtynyt, vaan aamusella kiiruhdin rautatieasemalle selvittämään, pääsisinkö lämpimämpään Espanjaan. Ja kyllä vain, siitä sitten lippua ostamaan.

Lippujono olikin valtavan pitkä. Tuumailin, että onneksi tulin tänne ajoissa. Jonossa tulin äkkiä varovaiseksi, kun tyyppi tuli liian tai oudon lähelle. Varkaita näet pitää varoa. 

Tulevat vaivihkaa lähelle käsi takin alla piilossa ja hivuuttavat huomaamattasi rinkan tai vyölaukun vetoketjun auki. No, en tiedä oliko aihetta vai ei olla varuillaan.

Junassa lämpimässä oli mukava katsella ohikiitäviä maisemia. Katselin pilvetöntä sinitaivasta ja karjaa vihrellä niityllä. 

Vihreyttä oli paljon ja auringonpaistetta. Talviajasta kertovat vain lehdettömät ja harmaat lehtipuut.

Narrabonnessa oli junanvaihto. Junan lämpömittari näytti, että ulkona on +13 °C! 

Maisemat muuttuivat vain kauniimmiksi ja erikoisemmiksi. Horisontissa siinsivät vuoristot, oli komeita hiekkaharjuja ja valtavia viininviljelysaluita.

Perillä Barcelonassa olin noin 16:37, aurinko paistoi vielä ja oli lämmintä 10 °C. No niin, taidanpa viivähtää hetken täällä, mutta katsotaan.