Barcelos: 1. lepopäivä

Neljän peräkkäisen kävelypäivän jälkeen on minun aika jäädä paikoilleni ja tehdä huolto- ja järjestelyhommia. Pienet sakset on ostettava.

Yövyn siis kaksi yötä modernissa BWayssa. Vaikka on moderni sisälämpötila on vain 18 °C ja viime yönä oli 16 °C. 

Katonrajassa on kyllä hieno puhallin, kaukosäätimellä ohjattava. Mutta ei sellaista ääntä ja puhallusta kestä, ja se ottaa silmiinkin. Luulen, että vaan kestää, ennen kuin totun näihin kylmiin öihin. Kyllä se siitä.

Ulkona oli aamulla kuusi astetta, joten en pitänyt kiirettä aamupalallakaan, vapaapäiväkin. Taivas oli pilvetön ja lämmittävä aurinko nousemassa (7:30).

Kävipä sitten mukavasti. Satuin näet kysäisemään respassa, että missä voisin vaatteitani pestä kun ei heillä käynyt. 

Kaksi pesulaa on kuulemma suht lähellä. Toinen on nopea ja edullinen, veloittaa vain painon mukaan. Ajattelin, että sitä kokeilen.

Aamulla yhdeksän aikoihin sitten kiikutin aikamoisen vaatemytyn pesulaan. Kahdeltatoista sain hakea, ja totta tosiaan edullista: pestävää oli 2,2 kg ja maksoi 2,20 €. Suurenmoista, hehkutin, kuivat pyykit kauniisti laskostettuna muovipussissa ja mikä vaiva minulta säästyikään.

Pyykkiä viedessä minun tuli mennen tullen katseltua kaupunkia ja käytyä turisti-infossa varmistamassa seuraavien majapaikkojen aukioloja. Ja löysinpä lopulta kaupan, kirjakaupan, josta sain ostettua pienet sakset.

Noin 15 kilometriä suunnittelen huomenna kävelevän. Se pitäisi taittua nyt lepopäivän jälkeen kevyesti.

São Pedro de Rates - Barcelos

Eilen tulin Albergue Ratesiin hyvissä ajoin, muita ei vielä näkynyt. 

Ennätin varamaan makuusalissa mieleisen sängyn ja muutenkin katsella paikkoja. Kaikki tilat hohtivat kylmästi ja ikkunat olivat apposen auki. Pieni patteri oli huoneessa, siirsin sen sänkyni viereen. 

Hetken kuluttua tuli nuori saksalaisrouva. Hänellä on lomaa muutaman viikon. Halusi kuulemma pois kaikesta: miehestään, lapsistaan ja isovanhemmistaan. Myöhemmin tuli vielä kolme miestä yksi kerrallaan, joten nyt oli seuraa majapaikassa.

Viileä aamu, vain kuusi astetta, mutta kaunis astella. Savun tuoksua oli selvästi ilmassa, liekö sitten metsäpaloista vai roskien polttamisista. Alkumetreillä kroppa oli vähän jäykän tuntuinen, mutta ei aikaakaan kun siitä nuorruin (heh), ei vaan norjistuin.

Noita ärhäköitä koiria alkaa putkahdella milloin mistäkin. Pitää yrittää löytää kohta kunnon keppi turvakseni kaiken varalta. 

Yritin tuolle sedälle selittää, että haluaisin samanlaisen kepin kuin hänellä on. Mutta ei hän ymmärtänyt, vaan alkoi selostaa selkävaivaansa, siksi hällä keppi.

Tämä setä kuokki märkää peltoa. Selkä vaivainen hänkin.

Valtava kivikuorma, ei ihme, että traktori hajosi. Keskellä kapeaa jalkakäytävää yrittivät korjailla.




No, melkein noin, mutta muutakin, kuten ihmisten hyväntahtoisuus ja ystävällisyys ja kauniit maisemat, kukat ja niin edelleen.

Vilarinhosta eteenpäin

Isossa makuusalissa oli aika viileää ja hämärää, joten jo alkuillasta sukelsin makuupussiini. Sitä ennen stretsasin, en stressannut, siis oikeammin venyttelin.

Aamulla ihmeen virkeä olo, ei merkkiäkään väsymyksestä. Venyttely taisi olla avuksi. Siitä sitten kuuden jälkeen keräilemään kimpsuja ja aamupalalle viereiseen kahvilaan.

Kävelemässä kahdeksalta. Hieno aamu, viileähkö.

Upeaa Ponte D. Zameiron aluetta.

Rio Ave







Setä oli kantamassa eukalyptushalkoa olallaan. Kun kysyin, saanko ottaa kuvan, tuli hänelle kiire laskea halko maahan. Mutta sitten hän kysyi, haluanko että halko on olalla. Sanoin, että si, si. ”Keppikö myös?” Si, si, sanoin.

Noin halkoa on kannettava. Sanoi, että on kylmää, pitää saada lämmikettä. Ei ollut kuulemma pitkä kantomatka, kun kysyin.





Muurien suojassa olen tänäänkin kävellyt.

Mahdottomasti on hienoja kuvauskohteita, matkantekoni vallan hidastuu. Ilahdun näistä maalaiskylien näkymistä aina vaan.

Moreira - Vilarinho

Aamusella neljän maissa heräsin kukon kiekuntaan. Jestas kun se rääkäisi möreästi tämän tästä. Ja kuudelta aloittivat kaksi muuta pienemmällä äänellä. Vuoron perään nämä kolme kukkoa sitten kiekuivat välillä taukoa pitäen. 

Huomattavasti viileämpi päivä tänään, mutta aurinkoista kuitenkin. Ja kukat loistivat.

Caminolla rauhallista, yhden ainoan näin, brasilialaisen miehen, joka meni kevyesti askeltaen aikamoista vauhtia. 

Hissukseen pitkin päivää olen askeltanut pisin muurien vierustoja mosaiikkisillä kivetyksillä. Ja kahvilla tietysti aina kun alkoi selkää ja jalkoja kivistää. 

Onpa minulla täällä Casa da Lauran majapaikassa tilaa! Mihinkä muuten se brasilialainen hävisi?

Viiden jälkeen on jo aika hämärää ja kuudelta melkein pimeää, joten aamulla on jatkettava suht aikaisin, jotta ennätän seuraavaan majapaikkaan ajoissa.