Ennätin varamaan makuusalissa mieleisen sängyn ja muutenkin katsella paikkoja. Kaikki tilat hohtivat kylmästi ja ikkunat olivat apposen auki. Pieni patteri oli huoneessa, siirsin sen sänkyni viereen.
Hetken kuluttua tuli nuori saksalaisrouva. Hänellä on lomaa muutaman viikon. Halusi kuulemma pois kaikesta: miehestään, lapsistaan ja isovanhemmistaan. Myöhemmin tuli vielä kolme miestä yksi kerrallaan, joten nyt oli seuraa majapaikassa.
Viileä aamu, vain kuusi astetta, mutta kaunis astella. Savun tuoksua oli selvästi ilmassa, liekö sitten metsäpaloista vai roskien polttamisista. Alkumetreillä kroppa oli vähän jäykän tuntuinen, mutta ei aikaakaan kun siitä nuorruin (heh), ei vaan norjistuin.
Noita ärhäköitä koiria alkaa putkahdella milloin mistäkin. Pitää yrittää löytää kohta kunnon keppi turvakseni kaiken varalta.
Yritin tuolle sedälle selittää, että haluaisin samanlaisen kepin kuin hänellä on. Mutta ei hän ymmärtänyt, vaan alkoi selostaa selkävaivaansa, siksi hällä keppi.
Tämä setä kuokki märkää peltoa. Selkä vaivainen hänkin.
Valtava kivikuorma, ei ihme, että traktori hajosi. Keskellä kapeaa jalkakäytävää yrittivät korjailla.
No, melkein noin, mutta muutakin, kuten ihmisten hyväntahtoisuus ja ystävällisyys ja kauniit maisemat, kukat ja niin edelleen.
Ihanaa valoa ja auringonpaistetta!
VastaaPoista