Vilarinhosta eteenpäin

Isossa makuusalissa oli aika viileää ja hämärää, joten jo alkuillasta sukelsin makuupussiini. Sitä ennen stretsasin, en stressannut, siis oikeammin venyttelin.

Aamulla ihmeen virkeä olo, ei merkkiäkään väsymyksestä. Venyttely taisi olla avuksi. Siitä sitten kuuden jälkeen keräilemään kimpsuja ja aamupalalle viereiseen kahvilaan.

Kävelemässä kahdeksalta. Hieno aamu, viileähkö.

Upeaa Ponte D. Zameiron aluetta.

Rio Ave







Setä oli kantamassa eukalyptushalkoa olallaan. Kun kysyin, saanko ottaa kuvan, tuli hänelle kiire laskea halko maahan. Mutta sitten hän kysyi, haluanko että halko on olalla. Sanoin, että si, si. ”Keppikö myös?” Si, si, sanoin.

Noin halkoa on kannettava. Sanoi, että on kylmää, pitää saada lämmikettä. Ei ollut kuulemma pitkä kantomatka, kun kysyin.





Muurien suojassa olen tänäänkin kävellyt.

Mahdottomasti on hienoja kuvauskohteita, matkantekoni vallan hidastuu. Ilahdun näistä maalaiskylien näkymistä aina vaan.