Rivonmäen polulla

 Huh, viime kävelystä Rivonmäen polulla onkin vierähtänyt roimasti aikaa! Blogipäivityksestä tarkistin, olen näköjään viimeksi kävellyt siellä helmikuussa 2020.

Tuolloin minulla oli kova into harjoitella ja lähteä maaliskuussa vaeltamaan uudelleen Espanjaan tai Portugaliin. Mutta sitten tuli korona, liukkaat kelit… kaikki tyssäsi. 

Vasta nyt alan taas päästä vauhtiin. Kävely Preitilän reitillä innoitti: sain rohkeutta aloittaa pitkät lenkit, kiitos lenkkikaveri Maaritin. 

Preitilän reitillä kävelysauvat olivat todella tarpeen: tukivat polvia kivutessamme kallioille ja rappuja ylös ja alas. 

Olisivat muuten olleet mukavat myös eilisellä lenkillä; niillä saan pidettyä ryhtiä ja vauhtia yllä. 

Soolona kävellessä huomasin, että väsymyksen oireisiin kiinnittää herkemmin huomiota kuin kaverin kanssa kulkiessa. 

Preitilän reitillä

Eilen perjantaina tuli patikoitua Preitilän reitti lenkkikaverin kanssa.

Starttasimme Parantolan luontopolulta keväällä avatulle Preitilän yhdyspolulle. Se johti suoraan Paimion perinteiselle luontopolulle. 

Noin kymmenen kilometrin Preitilän reitti oli kaiken kaikkiaan upea kiertää. Paikoin reitti oli kyllä minulle haastava kallioineen, rappusineen ja pitkospuineen. 

Kallioille nousut palkitsivat huikeine näköaloineen, näki pitkälle paimiolaiseen maisemaan. 

Ohitimme näköalatornin, laavun ja pirunpellon. Laavussa muuten pidimme pidemmän kahvipaussin; ei ollut kiirettä ja sää mahtava, ympäristö rauhallinen, lähes äänetön.

Ihana heinäkuu

 Ihana heinäkuu se kesän kypsyttää

Baltic Jazz

 Tuli pistäydyttyä viikonloppuna Jazzeissa – muutama tunnelmakuva.

Jurmon linnut -teos

”Jurmon linnut – Lintuaseman vaiheita vuodesta 1962” on tärkeä ja upea teos. Niin upea, että haluan tälle alustalle sitä luonnehtia. 

Miksi se on minusta tärkeä ja upea? 

1 Kirja kuvaa kattavasti värikuvineen Jurmon saarta ja historiaa 

2 Yksissä kansissa on nyt lintuaseman historia ja vapaaehtoisten mittava toiminta sekä kuvin ja sanoin kerrottu saarella tavattuja lintulajeja, luontoa jne. jne. 

3 Teos on tuhti yhteenveto 60 vuoden aikana kerätyistä havainnoista (jatkuen vieläkin). 

4 Kirjasta on iloa Jurmossa kävijöille, saareen tutustujille ja ennen kaikkia luonto- ja lintuihmisille. 

Kaiken kaikkiaan tietokirja on täyttä asiaa; selkeä perehtyä ja lisäksi varsin esteettinen katsella, jopa taiteellinen hienoineen värivalokuvineen. 

Kuva kirjan sivulla 390

Kim Kuntze, Juha Kylänpää; Esa Lehikoinen, William Velmala, Osmo Kivivuori ja Ina Tirri (2022). Jurmon linnut. Lintuaseman vaiheita vuodesta 1962. Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry. 431 s.

Lenkillä

 Heinäkuussa ilmat viilentyivät. Lenkkeily tuntuu mukavammalta kuin kesäkuun helteillä. Ja kun lähden ulos poluille aivan kuin pistäisin hantiin kesän karkaamiselle. 

Mieltä virkistää nähdä monien tuttujen luontokukkien ilmaantuminen, esim. eriväristen matarien, puna-ailakkien jne. Sydänkesä jatkuu...

En toki näe kukkia ympäristössä siinä määrin kuin lapsuudessa kulkiessani mummulaan. Silloin hiekkatien pientareet olivat pitkänä hehkuvana värijuovana virnoista, apiloista, saunakukista, mansikan kukinnoista, suolaheinistä ja muista heinistä ja kasveista pitkin kesää. Näiden seassa heinäsirkat sirittivät ja lähestyessä perhoset pyrähtivät lentoon.

 Kuurusilla fasaanin kanssa

Turun Kauppatori

  Jottei kesä vallan karkaisi, pistäydyin viime perjantaina Turun Kauppatorilla. 

Tuona kesäkuun viimeisenä päivänä ilma oli ihanan lämmin ja aurinkoinen – mainio sää asioida keskustassa, niin ja samalla ihastella Kauppatorilla kesän kotimaisia antimia. 

Tarjolla oli suuria makeita mansikoita, vadelmia, herneitä, sipulia ja paljon, paljon kukkia. 

Paljon kulki väkeä kesätorilla ostoksia tehden ja kahvitellen, oli kaiken kaikkiaan kesäinen rauhallinen fiilinki. 

Että satuinkin tuolloin torilla käväisemään, sen jälkeen heinäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien on ollut sateista ja tuulista.

Kesä karkaa

Havahduin, että kesä kukkineen ja helteisine päivineen meinaa karata käsistä. 

On ollut sen verran lämmintä, ettei ole tehnyt mieli suuremmin liikuskella. 

Onneksi kolme vuotta sitten meille asennettiin ilmalämpöpumppu. Se on pitänyt sisätilat siedettävän viileinä. Jos ulkoilman kuumuudessa oleskelu kävi tukalaksi, helpotusta toi sisätiloihin siirtyminen. 

Jokunen kuva on tullut sentään otettua. 

Tihkusateen sattuessa ruusut hehkuivat upeasti

Loviisasta saimme juhannustuliaisina pioneja 

Viitä näkyi myös vihreän ruohikon seassa naapurin tontilla 

(R:n kuva) Salon Prismassa varis ruokailemassa oikein tarjottimelta