Huh, viime kävelystä Rivonmäen polulla onkin vierähtänyt roimasti aikaa! Blogipäivityksestä tarkistin, olen näköjään viimeksi kävellyt siellä helmikuussa 2020.
Tuolloin minulla oli kova into harjoitella ja lähteä maaliskuussa vaeltamaan uudelleen Espanjaan tai Portugaliin. Mutta sitten tuli korona, liukkaat kelit… kaikki tyssäsi.
Vasta nyt alan taas päästä vauhtiin. Kävely Preitilän reitillä innoitti: sain rohkeutta aloittaa pitkät lenkit, kiitos lenkkikaveri Maaritin.
Preitilän reitillä kävelysauvat olivat todella tarpeen: tukivat polvia kivutessamme kallioille ja rappuja ylös ja alas.
Olisivat muuten olleet mukavat myös eilisellä lenkillä; niillä saan pidettyä ryhtiä ja vauhtia yllä.
Soolona kävellessä huomasin, että väsymyksen oireisiin kiinnittää herkemmin huomiota kuin kaverin kanssa kulkiessa.
