Caminoa muistellen, XII

Camino del Norte 2. – 24.6.2015
Muistelu jatkuu, tekstiä en nyt paljon kirjoittele, sillä vaelluspäivinä postasin puhelimellani aika säännöllisesti päivän päätteeksi. Silloin lisäsin puhelimellani otettuja kuvia. Näissä muistelupostauksissa kuvat olen ottanut digikamerallani.

Etapit ajalla 16. – 19.6.2015: Bilbao – Castro-Uridiales – Islares

Bilbaossa vähän sataa ripsahteli lähtiessäni liikkeelle aamuvarhaisella. Ei se haitannut, oli mainio ilma kävellä.



Teollisuusalueen viertä talsiessani muistan ihmetelleeni alueen siisteyttä ja vehreyttä.



Islares 17.6.2015

 

Vielä jäi muistelua, siis kuvien läpikäyntiä, ennen kuin olin kotona.

 

Caminoa muistellen, XI

Camino del Norte 2. – 24.6.2015

Etapit ajalla 12. – 15.6.2015: Ziortza – Gernika-Lumo – Lezama – Bilbao


Ennen Gernika-Lumoa kävelin Ziortzaan, josta oli noin 17 kilometriä majapaikkaan. Tässä kohtaa oli hyvä levähtää ja puhdistaa saviset kengät pihan vesipisteessä.

Tässä majapaikassa viivyin kaksi yötä.

Lezama - illansuussa kävin tutustumassa paikkakuntaan ja selvittelemässä reittiä aamuksi.

Kuravelliä taas vastassa ennen kuin olin Bilbaossa. Satoi ihan valtavasti. Onneksi sää muuttui puolenpäivän jälkeen poudaksi, jopa aurinkoiseksi.

Majapaikan vihdoin löydettyäni saatoin jättää rinkkani ja lähteä tutustumaan kuuluisaan Bilbaoon. Harmikseni Guggenheim oli suljettu (maanantaina 15.6.), oli tyydyttävä kiertelemään sitä kuin kissa kuumaa velliä.

 

Näistä kuvista huomaan, että kävelyt alkoivat jo painaa kuntoani ja mieltäni. Aamuinen rankkasateessa kävely ja vielä majapaikastakin yli tunnin kävelymatka museolle väsyttivät, en malttanut oikein keskittyä kuvaamiseen.

Nyt jälkikäteen ihmettelen, miksi en jäänyt toiseksi yöksi kaupunkiin. Mutta toisaalta kaupungin häly, nähtävyydet ihmismassoineen eivät kuulu pyhiinvaeltajan hengelle - jo muutamassa tunnissa oloni kaupungin vilinässä muuttui kärsimättömäksi ja rauhattomaksi - sitä haluaa Caminolle, sen rauhaan.

Tammisaari

Tammisaari on merellinen ja vehreä kaupunki, siellä on aina kesäaikaan mukava visiteerata, satoi tai paistoi.

Itse nautin meren äärellä kuljeskelusta, pienestä veden loiskeesta ja seurasta.

No, eilen satoi ja satoi kunnolla, välillä sentään vähemmän, pikkuhiljaa tihuuttaen.

Sadeilmalla on hyvä poiketa näyttelyihin, pikkuputiikkeihin ja vaikka lounastaa läheisten seurassa.

Helene Schjerfbeckin (1862–1946) pieni näyttely Tammisaaressa on aina kiinnostava nähdä, uudelleenkin. Saman pihapiirin rakennuksissa voi tutustua 1700-luvun porvariston asuintiloihin ja halutessaan myös valokuvauksen ja kameroiden historiaan.

Päivän päätteksi saimme nauttia Pinjaisissa tuoreista pavuista jauhetusta kahvista  ja ah, niin maistuvaisesta itsetehdystä mustikkakakusta.

Tuorlan Vendla-rouva

Eilen osallistuin mielenkiintoiselle Vendla-rouvan historiakierrokselle Kaarinan Tuorlassa.

Pirteä "Vendla-rouva" kierrätti meitä kartanon miljöössä. Oli mukava kuulla hänen tarinointiaan.

Vendla Gustava von Willebrand oli toimelias nainen. Leskeksi jäätyään hän pisti töpinäksi; laitatutti maat ja mannut kuntoon, korjautti ja rakennutti uusia rakennuksia. Hänen toimestaan rakennettiin monet Tuorlan vanhoista säilyneistä rakennuksista, kuten Voutila (nyk. Tuorlan Majatalo, ravintola-kahvila) ja sepänpaja.

Kävelykierros alkoi Majatalon edustalta jatkuen vanhaa ja suojeltua Kuninkaantietä pitkin. Kuljimme kartanon päärakennuksen ja huvimajan sivuitse, ja samalla kuulimme Vendlasta ja rakennusten vaiherikkaasta historiasta.

Kävelymme jatkui kaartuen vasemmalle talousrakennusten, kasviviljelysten ja puutarhan vieritse päärakennuksen edustalle.

Kierroksen jälkeen voi ruokailla, kahvitella, tehdä ostoksia pikku puodissa tai vaikka jäädä silittelemään lampaita.

Kartanon kauniissa ja hoidetussa ympäristössä riittää aina uutta katseltavaa, ja siellä kuljeskellessa rentoutuu ja saa hyvän mielen.

Kesä kaunoinen

Suomen suvi on nyt kauneimmillaan, tosin kovin ailahtelevainen. Välillä se näyttäytyy harmaan sateisena ja uhkaavana, miltei myrskyisenä. Välillä taas lämpimänä ja aurinkoisena - vehmaat maisemat ovat valoa tulvillaan.

Punaiset ahomansikat ovat jo tovin pilkistäneet kesäheinien seasta. Suuria ja makeita mustikoita on valtavasti. Ja tuota pikaa kypsyvät viinimarjat ja omenatkin.

Kesä on täällä, kesä on kaikkialla. Mitä haittaa hyttyset, punkit, käärmeet, salamoinnit ja sinilevät. 

Ei kun ulos luontoon – Caminokin on vaiennut.