Yönukkuminen

Tulipahan nyt kokeiltua yönukkumista riippumatossa. Ei mikään nappisuoritus, mutta ihan riittävä minulle ensikertalaiselle.

Ennustettiin sadetta, joten rustauduin hyvissä ajoin pehkuihin, jotta edes jonkin aikaa ehtisin ulkona nukkua. Oli kuitenkin jo lähes pimeää, siis niin pimeää kuin se voi lähellä kaupungin keskustaa olla. 

 No, aika tälläytyminen minulla olikin riippumattoon kera makuualustan, filtiltin ja makuupussin. Vaatekerroksia oli useita ja kaiken päälle laitoin vielä paksun islantilaisen villatakin ja pipon. 

Sitten koitti se vaikein hetki eli kömpiminen riippumattoon. Sitä olin jo kokeillut virittelyn yhteydessä, ei ollut muuten hurraamista. Mutta nyt suht helposti mutta hiki päässä pääsin vällyjen sisään. 

 No niin, tässä sitä nyt ollaan, aika kivaa, huokasin tyytyväisenä. Pitkään on kestänyt ennen kuin tämäkin haave toteutui. Vanhan saarnin suuri lehvästö lähes mustana varjona ylläni kuin varjellen. Pihavalo valaisi, mutta ei häiritsevästi, lauhaa, ei tuulta. Kivaa, tuntui mukavalta. Nyt sitten rupeat nukkumaan, totesin, ennen kuin tulee sade.

Hetken päästä jo lähes horroksissa ollessani hyttynen inisi ylläni ja yritti tunkeutua varustusteni läpi, ei kun syvemmälle pussiin. Muinaistuli-illan paukkeita ja liikenteen ääniä kuului, koira haukkui etäällä ja lintukin hetkisen visersi. Uni ei meinannut tulla, asento oli outo, vaikka näytin tottuvani siihen, olin kai vähän ylikierroksilla kaikesta valmistelusta. Niin ja mahdollinen sadekuuron ryöpsähtely huoletti. 

Aloin kuvitella unta saadakseni, että millaista olisi metsässä näin yöpyä, siis aivan pimeässä kallion laella lähes hiljaisuudessa ja jonne valot eivät ulotu. Ja taisin joksikin aikaa torkahtaakin, sillä muutaman tunnin kuluttua alkoi tuntua, että täytyy päästä vessaan ja äkisti. 

Se tunne vaan voimistui ja voimistui. Voi miten täältä nyt alas pääsen, kiirekin jo oli melkoinen. Alkoi varsinainen taistelu riippumaton kanssa, ihan kauheaa. Vaikka miten päin yritin, ei meinannut onnistua. Mutta sitten meinasin et perhana, on sitä pahemmistakin paikoista selvitty, alas siitä, ja kupsahdin nelinkontin ruohikolle ja puolijuosten sisään vessaan. Huh! Tämä kokeilu saa nyt päättyä tällä kertaa, meinasin ja keräilin kimpsut ja kampsut vikkelästi sisälle. 

Mitenkä taas kuvittelin, että riippumattoon pääseminen ja sieltä pois onnistuisi minulta vaivalta, kun välistä on tekemistä päästä ylös normaalista sängystä. Voimani ovat edelleen kadoksissa, vaikka tosin vahvistumista on tapahtunut, mutta kovin, kovin hitaasti. Jo riippumattoon änkeäminen ja sieltä pois käy minulle pelkästä kuntoilusta. Melkoinen vimma tämäkin oli, mutta aika kiva sellainen!

Viikonlopun tempauksia

Tänä viikonloppuna on erilaisia tempauksia ja tapahtumia: kirppistapahtumia, Paraisten päivät, museopäiviä, muinaistulia, Suomen luontopäivä ja niin edelleen.

Ensimmäinen tempaus meillä oli lähteä Kasnäsiin Kemiön kautta, siis lähimatkata.

 Olikin suurenmoinen päivä kävellä meren äärellä, kallioilla ja metsäpolulla.

Mutta varsinainen tempaukseni on nukkua yö ulkosalla. Suomen Ladulla on näet jo viidettä kertaa Nuku yö ulkona -kampanja. Ulkoyöpyilyä haluan nyt kokeilla, vaikka olenkin vielä puolikuntoinen, tosin vain kotipihallani. 

Poikani kyllä varoitteli, että on liian kylmää minun yöpyä, punkit voivat hyökätä, peura voi tulla puraisemaan. Ei auta pelottelut eivätkä varoitukset, tämä on nyt vihdoin kokeiltava. 

Riippumatto on nyt viritetty. Vähän oli taiteilemista, että saatiin se viritettyä minulle sopivan korkeuteen. 

Taitaa olla tulossa lämmin ja tuuleton yö, mutta sadetta luvattu. No, katotaan miten yöpymiseni ulkosalla onnistuu.

Saaristomeren rengastiellä

Lauantaiaamusella hyppäsin Paimiosta Launokorven bussiin ja mukaan retkelle. Bussi oli menossa Saaristomeren rengastielle. 

Yöllä satoi rankasti, epäilin että viitsinkö lainkaan lähteä. Mutta sää poutaantui aamuksi, ei kun menoksi. Aamu olikin ihmeen lauha, kosteanlämmintä, kuin etelässä. 

Jokunen retkeilijä oli jo bussissa, minä ainoana Paimiosta, loput tulivat Piikkiöstä, Kaarinasta ja Turusta. Oli tosiaan rentouttavaa istua bussissa vailla huolta matkanteosta ja katsella ulos, miten pilvinen taivas alkoi vähitellen rakoilla. 

Kuskina oli Kaisa ja oppaana Oona, joka kertoi tarinoita muun muassa matkanvarren vanhoista kirkoista. 

 Jo ennen yhdeksää odotti retkeläisiä Kustavin savipajan kahvilassa kahvit ja sämpylät. 

 Retken aikana oli kahdeksan lauttaa ja kaksitoista siltaa. Ensimmäinen lautta oli Heponiemen rannasta lähtevä Auran yhteysalus. Seuraavalla lautalla Skagenilla tultiin Iniöön. 

Rauhallisessa Iniössä oli mukava rastata. Käväisin kyläkaupassa, kun kuulin että sieltä saisin ostettua Jomalan vuohitilan jugurttia, siis vuohenmaidosta tehtyä. Iniössä nautittiin lounaana saaristopöydän antimia, todella makoisaa. Iniön Mossalan jälkeen sää muuttui harmaaksi ja sateiseksi. 

  Houtskari

 Houtskarin venemuseo, opas, yksi veneenteijöistä, odotti siellä valmiina kertomassa museon vaiheista, kalastajien elämästä, välineistä ja niin edelleen, aika mielenkiintoista kuultavaa.

Meri harmaana pilvitaivaan alla, sää muuttui sateiseksi, tuulikin pullisteli.

Reissun kuudennella lautalla, Stellalla tultiin Korppooseen ja seitsemännellä Nauvoon, jossa rastattiin, väki hajaantui sateessa eri paikkoihin. Viimeinen lautta lähti kuudelta, ja sade senkun vaan yltyi kaatosateeksi ja piiskasi bussia yltympäriinsä, mutta ei se Kaisan reipasta ajoa häirinnyt. 

Pitkä, monen tunnin reissu oli todella mukava ja mielenkiintoinen, ehkä toistekin mukaan. Äärest tyytyväinen olin että mahduin mukaan niin viimetingassa. Taukoja oli sopivasti, nautin kovasti merimaisemista, kahvittelusta ja tarinoista saaristolaisien elämästä ja tavoista. Myös monen kirkon historiasta tuli kuultua.  

Omenasatoa

Tänä vuonna vanhan omenapuun sato on todella niukkaa, ei siis mitään mehurumbaa tiedossa. 

 Alimpien oksien pienet ja matoiset omenat tippuvat päivittäin. Olen niitä keräillyt syötäväksi. Pesun jälkeen veitsellä vaan poistan huonot kohdat. Ei niitä raski pois heittää, ovat näet mahdottoman mehukkaita ja makeita. 

Muutama omena on jäänyt kuin vahingossa aivan virheettömäksi.

 * 

Toukokuun lopulla hankittu leipäkone on ollut meillä ahkerassa käytössä (kaksi-kolme kertaa viikossa). Lienee jo maksanut itsensä takaisin, sillä vain kerran ollaan ostettu ruisleipää. 

Tänään tuli mieleen, että ensi kerralla pilkon noita mehukkaita omeniamme taikina-ainesten sekaan.

”Stressipallo”

Lyhyitä, hidasvauhtisia lenkkejä olen silloin tällöin kävellyt, lähinnä mieleni virkistykseksi. 

Eilisellä lenkillä näin keskellä polkua pyöreän männynkävyn. Tuostahan on mulle stressipallo, meinasin. Olen näet sellaista havitellut.

 Otin kävyn vielä aristavien kämmenien väliin ja kulkiessani pyörittelin ja vääntelin sitä. Aika kivalta tuntui - pisteli mukavasti kämmenpohjia ja sormia - tehköön se toistaiseksi stressipallon virkaa.

 * 

Kummallisen ja ärsyttävän pitkään on jo kesäkuun puolella alkanut kipuilu, jäykkyys ja voimattomuus jatkunut. Vasta nyt loppukesästä alkaa hellittää. 

Pari kertaa olen osteopaatilla käynyt. Ainakin erran käyn vielä, se kun tuntuu helpottavan. Osteopaatin suosituksesta juon vettä kaksi litraa päivässä ja syön tuhdin annoksen magnesiumia. No, loppujen lopuksi mistä sitä tietää mikä auttaa, ehkä aika parantaa.