Leipäkone rytisee

Koneleipä tulossa. Tuolla se kone tärisee ja melskaa kuin riivattu. 

Toukokuussa hankkimamme leipäkone taisi olla markkinoiden edullisimpia, ehkei kuitenkaan hiljaisempia. Hyvin on toiminut mitä nyt metelöi ja alustalla liikuskelee. 

Ei se minua häiritse, siis melu ja paikaltaan siirtyminen, kunhan ei seinän läpi tunge. 

Ahkerassa käytössä on ollut: vähintään kerran tai pari viikossa saamme tuoretta ja terveellistä leipää. Ei olla kaupan leipiä kaivattu.

Tänään laitoin kerroksittain paistokulhoon vettä, oliiviöljyä, hitusen suolaa, tummaa sokeria, Kemiön Myllyn karkeita ruisjauhoja ja sämpyläjauhoja. Lopuksi huiskin sekaan pikkukauhallisen luomukaurahiutaleita, luomukauraleseitä ja auringonkukan siemeniä. Aivan viimeiseksi lisäsin kuivahiivan.  

Ja sitten maistamaan. Tuhti leipä lisukkeineen käy lounaasta.

* 

Tässä kerrassaan hieno linkki, ammattitaidolla tehty! Hienoja yksityiskohtia. Glennin digitaalisella matkalla – sanoin ja kuvin – on upea muistella myös omaa kuljeskelua Espanjassa, Portugalissa ja niin edelleen. Huom.: Sivut valikkoineen ja kuvineen näkyvät parhaiten pöytäkoneella.

Omenasatoa

Tänä vuonna vanhan omenapuun sato on todella niukkaa, ei siis mitään mehurumbaa tiedossa. 

 Alimpien oksien pienet ja matoiset omenat tippuvat päivittäin. Olen niitä keräillyt syötäväksi. Pesun jälkeen veitsellä vaan poistan huonot kohdat. Ei niitä raski pois heittää, ovat näet mahdottoman mehukkaita ja makeita. 

Muutama omena on jäänyt kuin vahingossa aivan virheettömäksi.

 * 

Toukokuun lopulla hankittu leipäkone on ollut meillä ahkerassa käytössä (kaksi-kolme kertaa viikossa). Lienee jo maksanut itsensä takaisin, sillä vain kerran ollaan ostettu ruisleipää. 

Tänään tuli mieleen, että ensi kerralla pilkon noita mehukkaita omeniamme taikina-ainesten sekaan.