Syy olla liikkeessä – parempi uni: 6/6

Talvi on loppusuoralla – kevät koittaa vaivihkaa – on ollut aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, mustarastaat nyppivät ahkerasti pihamaalla ja talitintit lirkuttelevat äänekkäästi, lumet lähes tipotiessään ja muitakin kevään merkkejä jo näkösällä. 

Vielä viikko sitten (19.3.) oli mukavasti hankikantoa. Taimikossa tuli kohdalle joitakin lumenkaatoja ja kärsineitä latvuksia.

Ulkoileminen käy yhä helpommin. Eilen lähdin summamutikassa kävelylle, katsoin mihin jalat kuljettavat… aikaa katsoin sen verran, että jaksan takaisin. 

Kävellessä mietin vielä noita liikkee(llä)ssä olemisen syitä. Voivat näet olla erilaisia itse kullakin.

Itselleni summasin kuntoilun/harjoittelun, siis yleensä liikkumisen tavoitteita mainittujen syiden lisäksi : 

• en tavoittele pitkäikäisyyttä vaan mahdollisimman pitkään kohtalaista terveyttä,

• en tavoittele näyttääkseni nuoremmalta vaan jaksaakseni hyvin arkipuuhia 

• ja pitääkseni yllä kohtalaisia lihasvoimia ja tasapainoa pysyäkseni pystyssä ja 

• metsähommeleitakin haluan vielä voida tehdä, kohta se aika taas on. 

Syy olla liikkeessä – lisää energiaa: 5/6

Onpa ollut upea aurinkoinen ja valoisa Kalevalanpäivä. Tänä viikonloppuna lumet ihan hupenivat silmissä puiden tyveltä, pihamaalta, teiltä, pelloilta ja niin poispäin.Tosin jäisiä, vaarallisen liukkaita paikkoja on vielä. 

(Kuva yllä: Lunta vielä hyvästi perjantaina 26.2.2021) Aurinkoisina päivinä luonto ihan imaisee ulos lenkille tai vaan oleilemaan ja hengittämään raitista ilmaa. 

Liikkuminen ja yleensä harjoittelu vähäinenkin antaa kummasti virtaa arjen vaatimiin tekemisiin ja myös niihin mitä haluaisi tehdä.

Itse virkistyn kovasti reipasvauhtisesta ja välillä rauhallisesta lenkistä luontoa katsellen ja kuunnellen. 

Ajatukset alkavat kummasti virrata ja selkiytyä. Välillä näet kaikki aikomukset pakkaavat puuroutua niin, ettei tiedä mistä aloittaisi. Niin ja kun lihaksissa löytyy ytyä, ei aivan heti keikahda (ei ainakaan pahasti) liukkaissa kohdissa. Mutta se energinen olo ja pystyssä pysyminen on kyllä parasta!

Syy olla liikkeessä – vähemmän sairauksia: 4/6

 Eipä näissä syissä kuntoiluun mitään uutta ole eikä sen kummempaa, perusasioita. Jatkan kuitenkin. Minusta kun tuntuu, että tarvitsen pientä kannustusta, näköjään kaiken ikää, pitääkseen vastukset ja laiskuuden puuskat loitolla. 

Sanotaan, että kuntoharjoittelu pienentää sydän- ja verisuonitautien vaaraa, ehkäisee luuston haurastumista. Ja kuulemma eräiden syöpätyyppien vaara pienenee. No, tiedä sitten, joka tapauksessa on mukavaa ja varsin virkistävää olla liikkeessä. 

Tänään sain viimein vanhat ja äärettömän kaposet sukset jalkaani. Aika jännää olo oli ja hutera ensi alkuun. Vähitellen alkoi sujua vuorohiihto sutjakkaammin. 

Tein vähän isomman lenkin pihalta tien yli. Ihmettelin, miksi Ralf lähti seuraamaan minua, hän kun ei yleensä lähde kävelylle. 

Paljastui sitten: – Nyt tuli sinunkin tehtyä pieni kävely, hämmästelin ääneen. Meinasitko että kaadun? – Ei kun pelkäsin ettet pääse ylös! sanoi. 

Syy olla liikkeessä – vastustuskyky paranee: 3/6

Tänä aamuna: Uusi päivä, uusi viikko ja uusi into päälle! Mitä väliä, jos viime viikko meni lepsuillen, siis ett. kuntoilu jäi vain muutamaan kertaan. 

Kuntoharjoittelun myötä keho voimistuu ja vastustuskyky paranee. Virukset ja bakteeri pysyvät loitolla, toivon ja uskon niin.

Räntäkeli, mutta ei haitannut minua. Icebugeilla ja kävelysauvoilla oli helppo lipsumatta kävellä sohjoisella ja trampatulla polulla. 

Kokemuksesta tiedän, että jos nilkat ja polvet pääsevät lipsumaan ja vääntyilemään, seuraavana päivänä tuntuu ikävältä.

Syy olla liikkeessä – lihakset vahvistuu: 2/6

Kymmenen päivää sitten lunta ei ollut juuri nimeksikään. Tällä viikolla sitten saatiin kunnon talvi lumimyräkän ja pakkasten kera.

Lunta kolatessa ja lapioinnissa sain tuta, että voima käsivarsissa ja hartioissa on huvennut, ei ole enää ruista ranteissa.

Mitäs tehdä muuta kuin treenata, ja äkisti! Siis voimaharjoittelua meikäläiselle ennemmin kuin sauvakävelyä – niinhän se Jan Sundell eilen televisiossa suositteli. 

Ja perusasiaahan se on, että vahvat lihakset suojaavat niveliä ja nivelsiteitä, pitävät ryhtiä yllä ja kuluttavat energiaa enemmän.

Niinpä, pelkää plussaa voimailuista on. Jollei tänään muuta näin pakkasella (-19), niin ainakin parit syväkyykkäykset ja punnerrukset teen.

Syy olla liikkeessä – sydän vahvistuu: 1/6

Hyinen Vähäjoki. Pakkasta -7 astetta. Edelleen on kovin, kovin niukasti lunta täällä Varsinais-Suomessa. 

Tuima pakkaskeli sai tänään vähän nikottelemaan, lähteäkö lenkille lainkaan.

Lenkeillä ja raivauspuuhissa on ollut aikaa miettiä (so. motivoida itseä) kuntoilun hyödyllisyyttä ja tärkeyttä, niin nousee syyksi ensimmäiseksi sydämen vahvistaminen. 

Kävely ja yleensä säännöllinen kuntoilu lisää kehon kykyä ottaa happea ja näin ollen myös lihakset saavat happea. 

Juuri kuntoilun säännöllisyys edesauttaa sydämen vahvistumista, jolloin se jaksaa pumpata enemmän verta joka lyönnillään. 

Hyvä kunto edistää verenkiertoa, laskee verenpainetta ja vilkastaa aineenvaihduntaa. Jotenkin noin se menee ja kunto nousee. 

Katson ulos harmaalle pihalle; päästä jalkasi kävelemään, ole liikkeessä. Yksinkertaista!

Leipäkone rytisee

Koneleipä tulossa. Tuolla se kone tärisee ja melskaa kuin riivattu. 

Toukokuussa hankkimamme leipäkone taisi olla markkinoiden edullisimpia, ehkei kuitenkaan hiljaisempia. Hyvin on toiminut mitä nyt metelöi ja alustalla liikuskelee. 

Ei se minua häiritse, siis melu ja paikaltaan siirtyminen, kunhan ei seinän läpi tunge. 

Ahkerassa käytössä on ollut: vähintään kerran tai pari viikossa saamme tuoretta ja terveellistä leipää. Ei olla kaupan leipiä kaivattu.

Tänään laitoin kerroksittain paistokulhoon vettä, oliiviöljyä, hitusen suolaa, tummaa sokeria, Kemiön Myllyn karkeita ruisjauhoja ja sämpyläjauhoja. Lopuksi huiskin sekaan pikkukauhallisen luomukaurahiutaleita, luomukauraleseitä ja auringonkukan siemeniä. Aivan viimeiseksi lisäsin kuivahiivan.  

Ja sitten maistamaan. Tuhti leipä lisukkeineen käy lounaasta.

* 

Tässä kerrassaan hieno linkki, ammattitaidolla tehty! Hienoja yksityiskohtia. Glennin digitaalisella matkalla – sanoin ja kuvin – on upea muistella myös omaa kuljeskelua Espanjassa, Portugalissa ja niin edelleen. Huom.: Sivut valikkoineen ja kuvineen näkyvät parhaiten pöytäkoneella.

Hyvä terveys

Kouluaikaisista terveysopin muistiinpanoistani luin: ”Hyvään terveyteen kuuluu, että ihminen pystyy menestyksellisesti selviytymään elämäntaisteluisaan huonoissakin olosuhteissa. 

Terveys on, että jokainen ruumiinjäsen ja elin rakenneltaan ja toiminnaltaan täyttää ne tehtävät, jotka sille on määrätty. 

Hyvän terveyden avulla vältämme epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka huonovointisuus aiheuttaa. Se (hyvä terveys) aiheuttaa meille elämänhalua ja iloa. 

Terveyttämme heikentävät sellaiset seikat, jotka häiritsevät elintoimintamme säännönmukaisuutta. Terveyttämme edistää tekijät, jotka ovat sopusoinnuissa säännönmukaisuuden kanssa, palvelevat ja tukevat sitä.” 

Niinpä. Hyvä terveys on aina kiinnostanut minua ja kiinnostaa edelleen. Siksi kävely, vaeltelu ja yleensä kaikki kuntoilu, varsinkin ulkosalla on ollut tärkeää ja mukavaa.

Äärest kiitollinen olen nyt, kun viimein pääsin eroon sietämättömistä kivuista, varsinkin olkavarsissa. Alan olla kunnossa, siis sellaisessa kunnossa että voin jatkaa kävelyharjoituksiani ja muuta. Niin ja jopa jälleen tehdä metsähommia. Ja voi sitä iloa kun taas saatoin tarttua moottorisahaan!

Valohoidossa

Eilen piti käydä Turussa hoidattamassa pientä näppyä kasvoissani. Se näet varmistui jo toukokuussa ihosyövän esiasteeksi, joka vaatii PDT-hoitoa (valohoitoa). 

Kyllä käsittelyn sieti – asiantunteva ja rauhallinen lääkäri lievensi jännitystäni. No, vielä on toinen käsittely kahden viikon kuluttua. Jospa vaiva olisi sitten ohitettu. 

Vähän hurjan näköinen nyt olen, niin kuin olisin nyrkistä saanut silmäkulmaan. Älä pelästy!

Sattuipa olemaan eilen aurinkoinen ja lämmin päivä kahvitella Yliopistonkadulla. Tänään sää on vallan toista sadetta koko päivän,  ja jälleen puuskainen tuuli riehuu lähes Mauri-myrskyn lailla.

Terveellinen kaurapuuro

Kaurapuurosta on moneksi, mutta näin kesäiseen aikaan saan mansikoilla päivittäisestä kaurapuurostani entistä makoisamman. 

Muutama iso mansikka riittää maustamaan puuroannoksen herkulliseksi. Ja on lisäksi terveellistä ja kaunis katsella. 

Riihipuodin lisäaineettomista luomukaurahiutaleista pidän eniten. 

***

Kokeilin Facebookin vinkkiä viipaloida munaleikkurilla suurta mansikkaa. Toimivammaksi siihen hommaan koin kuitenkin terävän pikkuveitsen, tai sitten leikkurini on tullut tiensä päähän. 

Sattumuksia harmillisia

Tällä viikolla olen ravannut Turussa alvariinsa, nimittäin hammasremontissa. 

Tiistaina hammasremontin jälkeen, kun se viimein oli helpotuksekseni ohi, sain saman tien ajan suuhygienistille. 

No eikös siinä touhussa irronnut komea paikkamöhkäle vasta korjatun hampaan vastakkaiselta puolelta. Irtoaminen kävi äkillisesti ja nopeasti, vähällä olin nielaista koko komeuden. 

Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä sain ajan hammaslääkärille saman tien seuraavaksi päiväksi. 

Mutta sitten kotimatkalla auton kojelaudan näytölle putkahti varoitusvalo. Huolestuin, että mitäs tuo nyt meinaa, pääsenkö huomenna hammaslääkärille. 

Ajoin Turusta suoraan autokorjaamon verstaalle varmistamaan, voinko ajaa vielä Turkuun ja takaisin. Voin kyllä, sanottiin. Hyvä niin, saan tämä toinen hammasremontin alulle ennen lääkärin kesälomaa. 

Tänä aamuna ajoin korjaamolle, ja minä odottamaan vikatietoa. Muutaman tunnin kuluttua ilmoitettiin, että polttoaineen magneettiventtiili on rikkoontunut ja että osa on tilattava Ruotsista, menee siis ensi viikkoon. 

No niin, nyt ei mennä taimikkoon, sinne kun on vajaa puolen tunnin ajomatka. Toivottavasti auto ehditään korjata, että pääsen taas hammasremonttiin ensi viikolla. 

Ei nämä nyt niin suuria harmituksia olleet, mutta kiusallisia yllätyksiä ja aiheuttivat odottamattomia kuluja.  

Seniorineuvola

Hämmästyin, kun yhtenä päivänä sain kutsun seniorineuvolan terveystapaamiseen. Yllätys minulle tämä lakisääteinen käyntioikeus, vaikka on ollut voimassa jo parin vuoden ajan. 

Kutsukirjeen ohessa oli myös omaishoidon arviointilomake: piti rastittaa vaihtoehdoista omahoitoani parhaiten kuvaava vaihtoehto.

Siinä rastittaessa ajattelin miten onnekas olenkaan, kun sain laittaa rastin kaikkiin kohtiin, kuten ”Lepo ja uni”, ”Päivittäinen liikunta” jne., että ”Olen tyytyväinen tilanteeseen”.

En sentään saanut tapaamisessa neuvolakorttia, sellainen lilanvärinen olisi kiva.

Vastaanotolla mitattiin verenpaine, pituus ja paino sekä kyseltiin kaikenlaista asumiseen ja sosiaaliseen puoleen liittyvää, ja sitäkin miten olen varautunut tulevaisuuteen omien voimien heiketessä. Herättäviä ja kimuraisia kysymyksiä.

Kotilukemiseksi sain infoa edunvalvontavaltuudesta ja hoitotahdosta sekä kehotuksen jatkaa aktiivista elämääni.

Vähän hämmentynyt olo käynnistä tuli ja pelottavakin. Aivan kuin olisin jo vanha! :) Ja kaikki sairaudet, kuten muistisairaus, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, lihasheikkoudet, ihan tuossa jo kynnyksen takana, oven takana odottamassa. No, ehkä tarvitsin tällaisen herätyksen – tiedä sitten.

Kaiken kaikkiaan seniorineuvola on todella tärkeä ja motivoiva. Niin ja onhan se hyvä herätellä varautumaan, että terveys ja voimat eivät ole ikuisia - kenellekään.

 

Neuvolakäynnin jälkeen kapusin lähialueen poluille rauhoittumaan ja nauttimaan ihanasta keväisestä säästä. 

 

Terveys mielessä

Kaikki viimevuotiset marjat loppuivat, ja nyt yritän tuhota vanhoja, niin vanhoja etten kehtaa edes sanoa. Ovat kyllä niin kirpeitä, aivan kuin hampaat liukenisivat syödessä.

Pitänee siirtyä kaupan hedelmiin. Ovat kuulemma kovasti terveellisiä, varsinkin appelsiini, sitruuna, viinirypäleet, kirsikat, mandariinit, avokado ja vesimeloni.

Mainitut vahvistavat ja hoitavat ihoa sisäisesti ja edistävät kollageenin tuotantoa ja niin edelleen ja kaikkea muuta hyvää.

***

Innostus on elämää kohottava ja sille merkitystä antava voima. Toimi kylmänviileästi, niin palellut. Toimi riskeistä huolimatta tulenpalavasti, niin tulet ainakin luoneeksi lämpöä hämmentyneeseen ja masentuneeseen maailmaan.
-Norman Vincent Peale, suomentanut Taija Mård

Lisäpotkua syksyyn

Syksyn tullen, nyt kun liikkuminen taas maittaa, tuntuu että tarvitsen lisäpotkua ruokavaliooni.

Proteiinia on saatava riittävästi ja jottei tarvitsisi ylen määrin maitoa ja juustoa syödä eikä hiilareita, teen kerran pari päivässä tehosekoittimessa proteiinismoothieni seuraavasti:

3 dl vettä tai rasvatonta maitoa (piimää tai mehua)
1 mitallinen (25 grammaa) Foreverin suklaista proteiinijauhetta
1 hedelmä (tai puolikas)

Nyt omenasesongin aikana lisään paloitellun omenan kuorineen. Banaani on myös oivallinen, samoin avokado ja marjat. Ja sitten vaan teho- tai sauvasekoitin, blenderi tai mikä vempain se nyt on, pörisemään.

***

Kesäkuussa, Kevätcaminoni jälkeen, aloitin taas aamuisin säännöllisen Aloe Vera Gel -juoman (30 ml) nauttimisen. Ensin probioottikapselin nielaisen tyhjään vatsaan. Lisäksi otan päivittäin yhden tai pari Foreverin kalsiumtabletin (sisältää myös D-vitamiinia ja magnesiumia).

P.S. Jälkiviisautta: Kevätcaminolleni olisin voinut annostella proteiinijauhetta koko matkan tarpeen pieniin Minigrip-pusseihin. Taukopaikalla sitten vain sekoittanut jauheen veteen – helppoa ja yksinkertaista olisi ollut.

Pikavisiitti Tampereella

Syy lähteä lauantaina juuri Tampereelle oli osteopatia.

Jokin aika sitten Cafe Atsaleassa kuulin vallan erinomaisesta ja tehokkaasta osteopaatista, jolla on vastaanotto Tampereella.

Kuulemani kuvaukset osteopaattisesta hoitomuodosta olivat vaikuttavia. Ylistystä kuunnellessani alkoi tuntua, että osteopatia voisi olla avuksi minullekin. Haluaisin nimittäin kovasti jo, että olkapää-hartiaseutuni olisivat samassa kunnossa tai lähes yhtä vetreät kuin ennen lähtöäni Kevätcaminolle. Ei kun sinne osteopaatille!

Noin tunnin verran manuaalinen hoito, kehon eri osien läpikäynti, kesti. Osteopaatti oli kovasti imponeerattu vaelluksestani. Siinä erinäisiä tapahtumia kertoessani hän sujuvasti manipuloi kipeitä lihaksia, kiinnityskohtia ja ties mitä, etten oikein huomannutkaan. Kipeimmät kohdat ylittyivät siinä Kevätcaminoni sattumia muistellessa.

Turhaan en ylistystä ottanut onkeen, sillä olo oli käsittelyn jälkeen keijumainen, mukavan kevyt. Parasta oli, kun kuulin osteopaatilta että "mikään paikka ei ole rikki". Jatko-ohjeeksi sain, että kannattaa syödä hyvin, levätä ja tunnustella oloa pari päivävää ja sitten taas liikkeelle ja liikuttelemaan. Mikäs olikaan minusta sen mukavampaa kuultavaa!

Ilta kului hyvän ruokailun merkeissä – tapaslautanen lisukkeineen alkuun: Cabrales-vuohenjuustoa, laventelihunajaa, taatelia, salamista, aurinkotomaattipastaa, grillattua munakoisoa, marinoituja herkkutatteja, kormakanaa ja mangochutneyta.

Pääruoka: Siikaa ja feta-rucolasalaatti.

Tampereen kirppikseltä tarttui mukaani värikäs vanha taulu. Signeeraus L H. 1957, aivan tuntematon.

"Maltti on valttia"

Tuo vanha sanonta ”maltti on valttia” pitänee paikkaansa vähän kaikessa: herkuttelussa, liikunnassa, jne. Ja pitkään istuminenkin on haitallista ilman taukoa.

Näiden Cafe Atsalean Brita-kakkujen herkuttelu vaatii piiitkän lenkin, jottei ”aivosumu” vaivaisi. Juuri kun olin jo puolessa välissä leivoksen syöntiä, aah niin ihanan, radiosta kuului varoituksen sanoja sokerikoukkuun joutumisesta. Siinä meinasi herkku juuttua väärään kurkkuun.

Liiallinen hiilihydraattien ja varsinkin sokerin nauttiminen aiheuttaa kuulemma aivosumua ja huonon ihon, vanhentaa, jne.

Istuminenkin on pahasta. Sekin lihottaa keskivartaloa, on haitallinen aineenvaihdunnalle ja mitä kaikkea.

Mutta mitäs teet, kun on pakko näpytellä vempaimia, lukea, kirjoittaa ja hyvää dokumenttiohjelmaakin haluaa joskus seurata.

Meikäläisen kohdalla ikä ei enää auta, vaan pahentaa haittoja. Ainoa pelastus, ettei vallan rapistuisi, lienee liikunta, liikunta ja liikunta. Liikkuminen, jumpat ja venyttelyt kuulemma sallivat kohtuullisen herkuttelun silloin tällöin – onneksi.

Mukavaa kesäaikaa

Ihanaa, kun on ollut kauniita lämpimiä kesäpäiviä. Kylmä, sateinen kesäkuu on melkein jäänyt unholaan.

Ja ihanaa kun olen tervehtynyt (melkein) ja voinut jälleen liikkua ja tavata ystäviä paitsi Helsingissä niin myös Turussa. Samalla olen voinut tutkailla kaupunkien kesäistä ilmapiiriä– rentoa menoa ja meininkiä.


Turku 18.7.2014, Kansainväliset Suurmarkkinat 

 

Turku 22.7.2014

Turun vanha pääkirjasto (22.7.2014)

*** 

 

Sormustinkukat pitivät viime vuonna välivuoden, nyt muutama taas kukkii koreana pihamme laidalla.

Epävakaista ja epämääräistä

Kylläpä on viime päivinä sadellut – vähän väliä.

Poutatuokioina saan pitää kiirettä, jotta ehtisin kuvata luonnon kesäkukkia ennen kuin taas kastuvat.

 

Pikkuhiljaa olen jälleen aloitellut hitaita kävelylenkkejä, vaikka jäsenissä ja nivelissä on vielä epämääräistä kipuilua. Mieli rauhoittuu, kun lähden ulos liikkeelle.

Kevätcamino – jälkiseuraukset

Paluuriemuani kevätcaminolta on hillinnyt flunssa. Liekö jälkiseurausta rankasta fyysisestä rasituksesta vai mitä lie.

Flunssa hiipi vähitellen ensin jäseniin aiheuttaen epämääräistä kipua ja särkyä. Äityi kurkkukivuksi ja silmätulehdukseksi jne.

Se paheneva silmätulehdus sai minut Tyksin päivystykseen.

Nyt se alkaa olla ohitettu, mutta harmikseni viikonlopun Viipurin matka pitää jättää väliin, varmuuden vuoksi.

No, onpa tullut kunnolla, perinpohjaisesti levättyä ja muisteltua vaelteluani kevätcaminolla. Monet näkymät, ihmiset, tapahtumat ja Atlantin meri ovat palanneet levon aikana verkkokalvoille, yhä uudelleen ja uudelleen.



Muxia 24.5.2014

Kärsimättömänä jo janoan päästä tutulle kävelylenkille.

Peljästys

Aikamoinen peljästys tuli, kun sain viime viikolla kutsun Terveystalolta seulontamammografian lisätutkimukseen. Siitä alkoi muutaman päivän hermoiluni. Kirjeessä kyllä luki, että varmuuden vuoksi… mutta sitä lausetta mieleni ei edes noteerannut.

Valtava myllerrys tunki mieleeni: onko nyt minun vuoroni saada syöpä, mitä jos on, entä sitten, mitä nyt teen ja sitä rataa. Mietin, voinko kertoa lapsilleni, siskoilleni… vai kerronko vasta, kun kuulen tuloksen. Mietin, onko oikein huolestuttaa muita, kun mitään varmuutta syövästä ei vielä ole.

No, muutaman päivän sain pidettyä asian itselläni, mutta sitten alkoi tuntua, että kerrottava on. Ja kyllä kertominen rauhoitti; pelko ja jännitys vähän loittonivat. Siitä huolimatta eivät lukeminen, tekstien analysoinnit, lenkkeily jne. oikein maittaneet, jopa vaellusmatkani jäi taka-alalle. Vaikeaa oli keskittyä mihinkään, odotin vain tutkimukseen pääsyä.

Vihdoin koitti maanantaiaamu. Taisin olla vähän turtana, kun ajoin Turkuun lisätutkimukseen. Ajatukset poukkoilivat sinne tänne.

Terveystalolla vuoroani odotellessa ja myös kuvattaessa yritin olla rauhallinen. No, röntgenkuvia ei saatukaan siirrettyä lääkärille. Siirtoa odotellessa, pohdin, tuliko nyt turha käynti. Lääkäri teki kuitenkin ultraäänitutkimuksen. Siinä kovasti jännittyneenä, ajattelin, että saapas nähdä kuinka käy. Ultrassa vapisin, en tiedä oliko se kylmyydestä vai jännityksestä.

Siinä sitten lopulta kuulin, luojan kiitos, ettei ole mitään syöpään viittaavaa. Silti oli täysi työ hillitä itsenä, nousin ylös. Vasta sitten huomasin miten paljon oikein tärisin. En meinannut saada paperia otettu. Olin kuin jossakin ihmeen horkassa. Vähitellen vapina laantui. Kaupungilla olisi pitänyt asioida, mutta vähän oudon oloisena kiirehdin kotiin.

Matkalla poikkesin Tannisen leipomoon. Nyt ostan hyvän leivän ja keitän kotona kunnon kahvit onnellisen asian päätteeksi, suunnittelin, kun olin jo vähän vironnut.

Myymälässä kunnon tuoretta ruokaleipää ei näkynyt. Sen sijaan näin kaikkea muuta. Näin laskiaispullat, omenaleivokset, karjalanpiirakat… Nämä kainalossa menin kassalle. Siinä tulin kysyneeksi, että eikö teillä vielä näin aamulla ole muuta tuoretta ruokaleipää kuin tuo limppu. ”Hetkinen katsotaan. Kyllä täällä leipomossa on aivan tuore, vielä lämminkin perunalimppu, iso vai pieni”, sanottiin kassalla.

No niin, poistuin myymälästä yhden leivän sijasta kassillinen leipomotuotteita mukanani. Taisi tulla ostettua kahden viikon satsi, vähintään kuitenkin viikon. Tämän vimman laitan kyllä peljästyksen ja tutkimuskäynnin syyksi.



Lenkkireitilläni tällaisia jäänäkymiä on enää harvassa. (25.2.2014)