Ars Europa Kustavi 2013 -näyttely

Kävimme tänään mielenkiintoisessa nykytaidenäyttelyssä Kustavin Kipinässä. Teokset ovat Calleria Cupidolta Tukholmasta.

Moderni koulutus- ja kokouskiinteistö näyttää toimivan viihtyisänä taidenäyttelytilana. Se sijaitsee aivan luonnon helmassa ollen siten oivallinen ja rauhallinen paikka kokoustaa tai pitää vaikka kirjoittamisriittiä - melkein jo aloin kaivaa kynää ja vihkoa laukusta.

Terassin edestä voi piipahtaa mäntymetsään taikka kalliolle istahtamaan.

Matkalla Kustavin keskustaan poikkesimme Peterzénin vierassatamaan. Sen edustalla parkkipaikan läheisyydessä kesäkukat - matarat, saunakukat, apilat, maitohorsmat, virnat, nätkelmät, kissankellot ja monet monet muut -  tuoksuivat hurmaavasti, ja perhoset niissä kirmailivat. 

Vierassatamassa tuntuu olevan vaikka mitä toimintaa: vuokrattavia saaristolaismajoja (The Boathouse), ravintola, sauna ja uniikki boutique, jossa ihania vaatteita ja kivaa tavaraa. Kaunis sää oli saanut jonkin verran ihmisiä lounastamaan aurinkoiselle terassille meren äärellä.

Kuntoilua

Kiva lenkkeillä tällaisilla ilmoilla; askel nousee kevyesti lämmössä. Välillä innostun ottamaan hölkkäpyrähdyksiä, varsinkin ylämäet ovat haasteellisia.

 

Ja jollen nyt ihan hölkkää, niin otan ainakin pitempiä askelia vauhdikkaasti, että oikein hengästyisin. Eikä aikaakaan, kun alan hikoilla ja jäseneni vetreytyvät. Pihalla sitten on mukava ja helppo venytellä.

Taimikonhoidon olen jättänyt nyt väliin joksikin aikaa, joko on sadellut tai sitten on aivan liian helteistä tarpoa pitkissä tamineissa pilvettömän taivaan alla. Tosin sinnekin tekee jo mieli kuntoilemaan.

Niin. liikkumisen tarve on minulla veressä alkaen lapsuuden juoksu- ja hiihtokilpailuista, joihin meitä lapsia kannustettiin. Myös monenlaista puuhaa ja arkiaskareita saimme tehdä. Niiden välissä kesäisin kävelimme tai pyöräilimme uimaan melkein päivittäin. Tuo kaikki kohotti kuntoa ja kestävyyttä.

Aikuisena sitten taas tuli työnnettyä rattaita ja pyöräiltyä kauppareissuille. Myöhemmin osallistuin ahkerasti hölkkäkisoihin eri paikkakunnilla, kunnes aloin harjoitella maratoneja. Jokunen tuli sitten juostuakin: Tukholmassa, Ateenassa ja Helsingissä.

Sitten innostuin kuntosaliharjoittelusta ja kävin kuntosaliohjaajankurssin Vierumäellä. Vähitellen kuntosalitoiminnasta tuli joksikin aikaa liiketoimintani päivätyön ohella.

Pikkuhiljaa kuitenkin iän karttuessa kuntoilu jäi taka-alalle. Juoksija-lehti tuli edelleen minulle ja ostelin kuntoilukirjoja, joita sitten iltalukemiseksi kävin läpi. Lapset sanoivatkin, että se äiti taas kuntoilee. No taisi lähinnä työelämä, politiikka, opiskelu jne. viedä suuremmat mehut, ja aktiivinen liikkuminen jäi enää haaveeksi.

Mutta nyt on taas uusi mahdollisuus…

Paraisten kalkkilouhos

Huikeat näkämät ylhäältä verkkoaidan takaa Paraisten kalkkilouhokselle.

Kaivuri tai mikä lie kone alhaalla oikealla näyttää tosi pieneltä louhoksen pohjalla.

Louhostoiminnastakin voi olla montaa mieltä...

Kesäpäivänseisaus ohittui juhannusaattona - alkaa sadon odotusaika.

Juhannusriitti

Uskaltauduin kuin uskaltauduinkin uimaan taas aattona - aina yhtä virkistävää ja rentouttavaa!

Niin, uiminen, mökillä saunominen, ruokailut, kahvittelut, luonnon ihastelu jne. juhannusaattona ovat merkinneet jo vuosia varsinaisen kesän alkamista. Ne ovat kuuluneet kesän alkamisriittiini tai rituaaliin (seremonia) niin kuin varmasti useimmille suomalaisille.

Tuosta tuleekin mieleen, että toiset puhuvat jo keskikesän alkamisesta ja toiset kesän vasta alkavan juhannuksesta. No miten vaan, mutta kun mietin, minulle juhannus merkitsee varsinaisen kesän alkua kesäkukkineen ja eri kasvustoineen.

Keskikesän juhla

 

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

 

Merellinen Sauvo

Sykähdyttävä merinäköala avautuu korkealta kalliolta (18.6.2013), jota on vaikea vangita väreineen, varjoineen ja tunnelmineen.

Kummasti puut jaksavat kasvaa ja pysyä pystyssä kallion laella, sen koloissa ja syvänteissä.

Kiitos T ja A synttäreistä luonanne kauniina kesäiltana!

"On tärkeätä elämässä, ettei tahdo olla toisellainen kuin mitä voi olla. Täytyy totella luontoa, mitä se sanoo. Ei saa sitä pakottaa eikä saa sitä kiusata. Jos on vaikeata olla, niin ei saa surra, että niin on. Jos luonto käskee olemaan iloinen, niin pitää olla."

"Elämä ei ole huvia, vaan kovaa koulua ja kaikkialla voi oppia; tärkeintä on oppia seisomaan omilla jaloillaan ja tekkemään työtä."

"(Juhani Ahon nuorille ystävilleen antamia elämänohjeita.)"

 

Lainaukset löysin kirjaston poistetusta kirjasta:
Juhani Aho ja hänen aikansa. Kuvateos. Toimittanut Antti J Aho. WSOY, 1948. 183 s.

Iltalenkillä

Lenkkitieni varrella kesäkukat ovat parhaimmillaan - märkinäkin.

Koko päivän on sadellut. Vasta illansuussa kirkastui ja ilta-aurinko kutsui lenkille. Niin, tuntui välttämättömältä päästä ulos katsomaan, miltä luonto sateen jälkeen näyttää.

Tässä polulla kulkiessani muistui mieleeni selkeä metaforan määrittely. Mutta mistä sen luin, ja miten se oikein kuuluikaan? Kaikenlaisia tekstejä luin päivän mittaan, uusia ja vanhoja, kuka siis määritteli - se jäi vaaivaamaan.

Harmini yltyi kävelyn mittaan, miten saan tutkielmaani eteenpäin, kun en edes tuota muista.

Vimmatusti aloin lenkin jälkeen käydä läpi luettuja, kunnes sitten yhden sosiologian kirjan välistä löysin lappusen, johon olin kirjoittanut: metafora on tiivistys analogiasta, jolloin siis esim. metafora ”elämän ilta” on tiivistys analogiasta ”vanhuus on elämässä sama kuin ilta on päivässä” (Perelman 1982, 120, viit. Aro 1995). Selkeää, eikö totta?

 

***

Ajatelkaa, juhannus on jo ovella!

Metsätiellä

Upeita sananjalkoja kankahalla!

Silmiä ja mieltä hivelevää nähdä yllättäen kaunis, tiheä sananjalkaryhmä.

Palvelutalo vailla viilennyssysteemiä

Juhannusruusut ovat jo kukkineet tovin.

Vasta punaherukkakin kukki, ja jo nyt raakileita ilmestynyt runsaasti.

ÅU:ssa (Åbo Underrättelser 11.6.2013) oli toimittaja Kim Lundin juttu tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin ilmastoinnista, tai oikeammin viilennyssysteemin puuttumisesta uudehkosta vanhusten palvelutalosta Paraisilla.
Uskomatonta nykyaikana, että vanhuksille rakennetaan tällaisia ”pullotaloja” – vanhuksille, joilla on sairauksia ja heikkoutta!

Lehdissä on monesti kirjoitettu, että vanhusten terveysongelmat lisääntyvät helteellä, sillä kehon on vaikeampi sopeutua kuumuudessa. Myös sairaudet lisäävät sopeutumattomuutta ja kärsimystä helteellä, joten toimiva viilennyssysteemi kuuluu perusasioihin.

Niin, tosiaan on aivan epäinhimillistä 2000-luvulla, että ilman viilennyssysteemi puuttuu talosta täysin. Vanhukset kertoivat, miten hellepäivinä kärsivät kuumuudesta ja yrittivät nukkua ikkunat ja ovet auki.

Jotkut vuokralaiset olivat sitten omalla kustannuksellaan investoineet ilmalämpöpumppuun asuntoonsa. Onko sekään laitaa, joutua nyt oleskelemaan samalla tasolla laitteen vedossa ja huminassa?

Mitenkä mahtaa olla muissa vanhusten palvelutaloissa Varsinais-Suomessa…?

Ankea tulevaisuusko odottaa? Puheista huolimatta, ketä kiinnostaa vanhusten hyvinvointi – laitetaan heidät kalliisiin ja toimimattomiin taloihin, ja kerätään rahat pois vuokralla ja palveluilla.

Semmoista – lähden rauhoittumaan ja katsomaan vihreää tulevaisuutta, taimikkoa, vastapainoksi.

Tuomenkehrääjäkoi

Tuomenkehrääjäkoit ovat jälleen valleenneet lähiseudun tuomet niin kuin monena kesänä ennen. Ei edes kova talvi näytä niitä kurittaneen.

Aivan kuin valtava siili olisi vaeltelemassa.

Hiljaa virtaa Vähäjoki, mitä nyt tuuli vähän kiepsauttelee ja ohjailee vettä uomissa.

Maisemakuva Severinpolulta.

Vehreää ja rehevää

Useista hellepäivistä huolimatta joen ja tien pientareet ovat vehreitä ja reheviä kasvustosta.

Vähäjoessa vesi on laskenut roimasti sitten toukokuusta.

Täksi viikoksi on ennustettu viileämpää ja sateita. Aamupäivällä pieniä sadekuuroja jo tulikin. Sade ja viileys piristävät, helle veltostuttaa ja vie puhdin tekemisistä.

Kasvutilaa taimille

Perjantaina (7.6.) helteestä huolimatta kävin kolmisen tuntia heinimässä ennen W:n & K:n tuloa. Samalla vapautin kuusentaimien alimpia oksia risuista - mistä lienevät tulleet - naapurin puolelta kai.

Pahasti ovat risut painaneet ja vahingoittaneet tainta. Oksasaksilla sitten katkoin risuja, jotta sain taimenoksat vapaaksi ja valoon.

Jotkut taimet olivat risujen takia aivan vinossa, ja joissakin oli runko vahingoittunut ikävästi. No, kait ne siitä tokenevat ajan mittaan, kun esteet on raivattu.

Tänä vuonna omenapuumme kukki pitempään kuin vuosiin, melkein toista viikkoa.

Runsaan kukinnan mukaan pitäisi tulla hyvä omenasato, mutta katsotaan. Katsotaan sitten sitäkin, huilaako omenapuumme ensi vuonna. R:n mukaan omenapuu ei tee kukkia eikä omenia. joka vuosi vaan joka toinen - olen kyllä eri mieltä. :)

Taimikko kuin kukkamaa

Suunnittelin täksi päiväksi kirjoittelua ja lukemista – ei siis ainakaan mitään rankkaa fyysistä, sillä ennustettiin jälleen hellepäivää. Mutta aamulla olikin pilvistä ja viileää (n. +14), joten sää näytti sopivalta laittaa loput plantut taimikon aukkopaikkoihin.

Kun pääsin taimikkoon, aurinko alkoi pilven takaa helottaa, tuli kumminkin kuuma päivä.

 



Tästä kukkamaasta oli vaikea löytää aukkopaikkoja. Muutaman sentään löysin rautanokkosten, koiran-, vuohen- tai hukanputkien seasta. Ohdakkeet ja heinät ovat myös kovasti tulossa.

Tällä alueella olen tehnyt aiemmin täydennysistutusta kuolleiden ja myyrän tappamien tilalle. Niiden latvat eivät ylety putkilokasvien yli, vaan vielä joudun heinimään - ainakin paikoitellen auttamaan niitä, etteivät vallan tukehdu.

 

Tien toiselle puolelle taimikkoon sain laitettua loput 2-vuotiset taimet. Ei se istutus ihan oppien mukaan sujunut, kun maa oli kovaa ja roskapuiden juuria tiheästi, mutta sainpahan sentään hyvät taimet maahan. Eri asia on, löydänkö niitä muutaman viikon päästä - yritin kyllä vähän merkkailla.

Täydennysistutus

 

Tänään tällaisella helteellä ei ollut aivan viisasta lähteä taimikkoon. Mutta mikään ei pidätellyt, kun sisko soitti, että nyt olisi parikymmentä kuusentainta tarjolla.

Lähtiessäni puolen päivän aikoihin lämpötila oli ulkona +25,1 ja sisällä +24,2 astetta.  Taimikossa, jonne aurinko oikein helotti, oli aivan mahdottoman helteistä. Olin tuupertua sinne jo valtavan pitkäksi venähtäneen heinän ja nokkosten sekaan.

Vesipullokin jäi autoon, ja auto oli pienen kävelymatkan päässä. Muutaman taimen sain sentään istutettua kuivaan ja kovaan maahan ennen kuin alkoi ”huipata” sen verran, että tajusin lopettaa.

Siskon luona sain levähtää ja ”prakata”, ison tammen alla varjossa, kunnes olo alkoi tuntua paremmalta, joten taas piti yrittää saada muutama taimenplanttu maahan. Pari tainta sain laitettua, kun taas tuli kehno olo, joten nyt annoin periksi – oli vielä puolen tunnin ajomatkakin edessä.

Kotona puoli kuuden aikoihin sisälämpötila oli +23,6 ja ulkona 27,2!

Muutama taimi jäi seuraavaan kertaan. Laitoin ne varjoon viileään ja lisäsin vähän vettä, niin eiköhän ne pärjäile jonkin aikaa.

Monivuotiset orvokit saattavat olla väritykseltään mitä kauneimpia.

Ojanpientareetkin ovat vielä kukkeimmillaan.